Assimilaatiomalli – Psykoterapeuttikoulutuksen opinnäyteikkuna

12.9.202315.9.2023

Assimilaatiotason muutos psykoterapiassa – kirjallisuuskatsaus ja tapausesimerkit assimilaatiotason muutoksesta masennuspotilailla

Opinnäytetyössä esitellään assimilaatiomallin taustalla olevaa teoriaa ja assimilaatiotasojen muutosta kuvaava asteikko, (Assimilation of Problematic Experiences, APES) sekä keskeiset tutkimusraportit, jotka kuvaavat assimilaatiotason muutosta psykoterapeuttisen hoidon aikana masennuspotilailla. Assimilaatiomallia sovelletaan myös kirjoittajan omaan potilasaineistoon.

Assimilaatiotasojen muutosta on tutkittu pääosin kvalitatiivisen tapaustutkimuksen menetelmin ja tutkimus on keskittynyt vastaamaan kysymykseen, miten psykoterapiassa tapahtuva hoidollinen muutos tapahtuu. Assimilaatiotason muutosta tapahtuu sekä yksittäisen terapiatapaamisen aikana että terapiaprosessin kuluessa. Tutkimustulosten perusteella vaikuttaa siltä, että assimilaatiotason muutos asteikolla ylöspäin on yhteydessä hyvään hoitovasteeseen oirekyselyillä arvioiden. Assimilaatiotason muutosta asteikolla ylöspäin tukee työskentely terapeuttisen lähikehityksenvyöhykkeen tuntumassa. Psykoterapeutin tuella mahdollistuvat potilaan oivallukset ja uuden oppiminen myös lähikehityksen vyöhykkeen ylärajalla. Opinnäytetyö nostaa, assimilaatiotason muutosta tarkastelemalla, esiin psykoterapeuttisen yhteistyön merkitystä hoidollisen muutoksen mahdollistajana. Psykoterapeutin on APES-tasoja seuraamalla mahdollista pyrkiä valitsemaan interventio, joka todennäköisimmin edistää psykoterapian etenemistä.

Työssä kuvatuissa potilasesimerkeissä assimilaatiotason muutoksia havaitaan hoidon aikana. Muutokset olivat luonteeltaan sahaavia eikä pidemmän aikavälin muutosta voida arvioida Katrin tapauksessa, jossa psykoterapia on vielä kesken. Idan tapauksessa APES-tason vaihtelut jatkuvat edelleen pitkän terapeuttisen hoidon jälkeen.

Tuija Vakkila: Assimilaatiotason muutos psykoterapiassa – kirjallisuuskatsaus ja tapausesimerkit assimilaatiotason muutoksesta masennuspotilailla

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

2.12.2022

Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen.

Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla.

Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota.

Katri Wahlman-Neuvonen: Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

22.11.2022

Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle

Opinnäytetyössä tarkastellaan asiakkaan tunnetyöskentelyä ja mielen liikkumista KAT 16 kerran lyhytpsykoterapian aikana. Lyhytpsykoterapiaa seurataan siitä näkökulmasta, miten psykoterapian aikana puhe siirtyy tunteen tasolle. Tällä tarkoitetaan sitä, miten potilas terapian aikana luo yhteyttä omiin tunteisiinsa ja miten tämä yhteys tunteisiin kehittyy psykoterapian aikana. Aineisto koostuu psykoterapiatapaamisten nauhoitteista sekä näiden litteraatioista. Asiakkaan tunnetyöskentelyä havaitaan sekä Leimanin metamallin että assimilaatiomallin, (APES) mallin mukaisesti. Psykoterapian aikana Ninan tunnetyöskentelyssä tapahtui huomattavaa liikettä. Psykoterapian alussa Ninan tunteet olivat epämääräisiä ja negatiivissävytteisiä, vastaten APES tasoa 1-2. Psykoterapian edetessä Nina sai kiinni yksinäisyyden tunteesta, empatiasta, sekä onnistui luomaan uutta yhteyttä itseensä sekä omaisiinsa. Ninan yhteys omiin tunteisiin ja kokemus näistä liikkui terapian aikana APES asteikolla tasolta 1-5. Nina osaa terapian loppukäynneillä kuvata tunnetiloja. Hän ymmärtää myös mistä tunteet johtuvat sekä osaa kuvailla vaihtoehtoisia tapahtumia tunne näkökulmasta, vastaten APES tasoa 5. Metamallin mukaan Nina siirtyy psykoterapian aikana objektipositiosta ongelmiensa suhteen, ainakin osittaiseen subjektipositioon. Nina osaa terapian loppukäynneillä havainnoida itseään neutraalimmalla tavalla, kuin psykoterapian alkukäynneillä.

Carita Wasastjerna: Tunneyhteyden havaitseminen psykoterapiaprosessin aikana – liike puheesta tunteen tasolle

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

18.11.2022

Itsehavainnoinnin rakentuminen ”katkonaisena”

Itsehavainnoinnin kehittymistä pidetään yhtenä merkittävämpänä tekijänä muutosprosessissa. Itsehavainnointi rakentuu asteittain, kun asiakas kuvailee ensin ongelmiaan terapeutille ja tuo ilmaisunsa näin yhdessä jaettuun havainnointiin. Asiakas oppii terapiaprosessin aikana havaitsemaan omaa ulkoista ja sisäistä toimintaansa, jolloin asiakkaan oma itsehavainnointi kehittyy. Vakavimmissa mielenterveyden häiriöissä, kuten traumatisoituneilla asiakkailla tai persoonallisuushäiriöissä itsehavainnoinnin rakentuminen näyttäytyy erilaisena. Pyrin kuvaamaan tapausesimerkin avulla, miten itsehavainnointi rakentuu asiakkaalla, jolla on todettu tunne-elämän epävakaus. Tutkimukseni perusteella totean, kuinka ensin pitää löytää kohde, jota havainnoida ennen kuin itsehavainnointi pääsee rakentumaan ja kehittymään realistiselle pohjalle.

Kirsi Kokkonen: Itsehavainnoinnin rakentuminen epävakaalla terapiaprosessin aikana

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

15.11.202215.11.2022

Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Tässä opinnäytetyössäni tarkastelen itsemyötätunnon kehittymistä pitkässä kognitiivis- analyyttisessä terapiassa. Menetelminä koulutusterapiassa käytettiin perinteisten KAT-työkalujen eli karttojen ja kirjeiden lisäksi minätilatyöskentelyyn liittyviä harjoituksia, meeting place ja mielikuvatyöskentely. Lisäksi asiakkaan kanssa tehtiin jokaisen tapaamisen alussa hengitys- ja rentoutusharjoitus. Minätilatyöskentelyssä fokusoitiin erityisesti haavoittuvamman puolen eli ns. sisäisen lapsen tarkasteluun. Itsemyötätunnon lisääminen kehittyi tavoitteeksi vähitellen.
Itsemyötätunnolla tarkoitan tässä työssä Kristin Neffin määritelmää, jossa se kuvataan koostuvan kuudesta komponentista: hyväntahtoisuudesta ja yleisestä inhimillisyyden tunteesta itseä kohtaan, läsnäolosta sekä itsekritiikin, eristäytymisen ja toisaalta liiallisen tunteisiin samaistumisen tarpeen vähentymisestä. Havainnoin saavutettua muutosta sekä näiden komponenttien esiintymisellä hoitojakson loppupuolella että assimilaatiomallilla (assimilation of problematic experiences eli APES).
Koulutusasiakkaani itsemyötätunto vaikutti lisääntyvän erityisesti läsnäolevuuden ja itsehavainnoinnin osalta sekä erillisyyden kokemuksen vähentymisenä. APES-taso oli alussa pääasiassa 1-2 ja hoitojakson lopussa saavutettiin tasoa 4-5. APES-taso kuitenkin fluktuoi ja oli myös tilasidonnaista.

Virpi Kuitunen: Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma (2019-2022)

12.9.2022

Oksentamisen pelon muuttuminen psykoterapiassa assimilaatiomallin valossa

Oksentamisen pelosta tai emetofobiasta kärsivä ihminen pelkää oksentavansa tai muiden oksentavan. Oksentamisen pelko on diagnoositasolla harvinainen ilmiö, mutta oireena melko yleinen. Muiden samanaikaisten diagnoosien kuten paniikkihäiriön, sosiaalisten tilanteiden pelon, pakko-oireisen häiriön tai masennuksen esiintyminen on yleistä, mutta oksentamisen pelko voi esiintyä ainoana diagnosoitavana häiriönä. Vaikka kyseessä on hyvin rajattu fobia, saattaa oksentamisen pelko merkittävästi rajata henkilön toimintakykyä ja vaikuttaa jopa elämänvalintoihin, kuten ammatinvalintaan ja päätökseen perheen perustamisesta.

Tarkastelen tässä opinnäytetyössä, miten koulutuspotilaani suhtautuminen oksentamiseen muuttuu psykoterapiaprosessin ja kognitiivisen käyttäytymisterapeuttisen intervention aikana. Käytin muutoksen osoittamiseksi assimilaatiomallia, joka pyrkii kuvaamaan onnistuneessa psykoterapiassa tapahtuvaa psykologista muutosta ja muutoksen mittarina APES-asteikkoa (Assimilation of Problematic Experiences Scale). Aineisto koostui yhden koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhoista ja terapeutin muistiinpanoista. Aineistosta haettiin tarkempaan tarkasteluun kohdat, joissa esiintyi potilaan oksentamisen pelkoon liittyvää materiaalia ja näytteet analysoitiin APES-asteikolla.

Potilaan oksentamisen pelon assimilaation taso nousi terapiaprosessin aikana ja asettui hoidon lopussa tutkivan kokeilun ja voimautumisen tasojen välille.

Susanna Forsén: Oksentamisen pelon muuttuminen psykoterapiassa assimilaatiomallin valossa

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

11.12.2021

Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Mieli rakentuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä sekä toisiin ja miten odottaa tulevansa kohdelluksi. Psykoterapiassa on mahdollista kokea näitä käsityksiä muuttavia korjaavia kokemuksia. Tarkastelen tässä opinnäytetyössä, miten koulutuspotilaani vaativa suhtautumien itseänsä kohtaan muuttui terapian aikana ja mikä merkitys korjaavilla kokemuksilla oli muutoksessa.

Aineistona toimi yhden kuudentoista kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat sekä terapeutin muistiinpanot istunnoista. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohdat, joissa esiintyi potilaan vaativuuteen ja vaikeuteen tehdä asioita liittyvää materiaali tai korjaava kokemus. Valitut kohdat analysoitiin vuorovaikutuksen laadullisella sisällön analyysillä sekä Assimilation of Problematic Experience Scale (APES) asteikolla.

Potilaan vaativuuden teeman äänien assimilaatio kehittyi terapian aikana. Korjaavilla kokemuksilla oli merkittävä vaikutus muutokselle. Erityisesti terapeutin tavalla suhtautua sallivasti ja kiinnostuneesti potilaan itsensä ongelmallisiksi kokemiin puoliin vaikutti muutoksen kannata keskeiseltä. Terapiassa vaikutti syntyneen potilaan ennakko-odotusten vastainen uudenlainen positiivinen suhdekokemus.

Korjaavilla kokemuksilla on keskeinen merkitys psykoterapeuttiselle muutokselle. Korjaavan kokemuksen käsitettä käytetään kuitenkin hyvin laajasti eri merkityksissä, eikä sitä ole vielä tutkittu kovin kattavasti.

Olli Orenius: Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021