Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää terapeutin ristiriitaisia vastatunteita liittyen asiakkaan syyllisyyden ja häpeän ilmauksiin sekä kuvata asiakkaan erilaisia positioita ja vastavuoroisia asetelmia näistä tunteista keskusteltaessa. Aineisto analysoitiin Valkosen vastatunteiden jäsennyksen ohjaamana nimeten vastatunteita ja luokitellen niitä asiakas- vai terapeuttilähtöisiin sekä kognitiivis-analyyttisen psykoterapian vastavuoroisten asetelmien käsitteiden näkökulmasta. Vastatunteiksi nimettiin ärtymys ja epäusko, lämpö ja myötätunto sekä tuomitsevuus ja vähättely. Näistä ärtymys ja epäusko analysoitiin täydentäväksi vastatunteeksi, lämpö ja myötätunto yhtäpitäväksi sekä tuomitsevuus ja vähättely ei selkeästi täydentäväksi eikä yhtäpitäväksi. Asiakkaan vastavuoroisiksi asetelmiksi syyllisyydestä keskusteltaessa kuvautui syyllinen- syyttäjä, syyllinenpuolustaja sekä avuton uhri-pelastaja. Häpeän tunteesta keskusteltaessa nousi esiin halveksittu, arvotonhalveksija, arvostelija sekä sama avuton uhri-pelastaja kuin syyllisyyden tunteen yhteydessä. Häpeä ja adaptiivinen syyllisyys olivat asiakkaalle riskivyöhykettä, jossa saattoi viipyä vain hetken. Sietämätöntä ydinkipua asiakkaalle oli syvä arvottomuuden tunne. Adaptiivinen syyllisyys ja häpeä toivat liian lähelle ydinkipualuetta, joka laukaisi asiakkaassa suojaavan vastavuoroisen asetelman avuton uhri -pelastaja. Tässä terapiassa sekä terapeutti että asiakas olivat usein vaikeuksissa havainnoivan position löytämisessä ja säilyttämisessä intensiivisten tunteiden äärellä. Tutkimuksesta rajautuivat pois tilanteet, joissa häpeää ja syyllisyyttä käsiteltäessä edellä kuvatut asetelmat eivät toteutuneet. Asiakkaan syyllisyyden ja häpeän kokemuksen syvempi ymmärtäminen edellyttäisi myös näiden tilanteiden tarkempaa analyysia.

Sari Siltanen: Häpeä ja syyllisyys psykoterapiasuhteessa- terapeutin ristiriitaiset vastatunteet ja asiakkaan vastavuoroiset asetelmat

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna

Tietyn tyyppiset potilaat tai potilaiden tietyt spesifit ongelmat tai aktivoituvat maladaptiiviset skeemat saattavat herättää terapeuteissa voimakkaita tunteita ja terapeuttina onkin tärkeää itsereflektion kautta oppia tunnistamaan itselleen tyypilliset tavat reagoida ja toimia näissä tilanteissa. Terapeutin kyvyllä itsereflektioon on merkittävä vaikutus terapeuttisen vuorovaikutussuhteen laatuun. Jos terapeutti jättää huomioimatta tai ei tunnista emotionaalisia reaktioitaan, saattaa sillä olla terapiasuhdetta ja terapian kulkua haittaavia vaikutuksia.

Tässä opinnäytetyössä tarkastelin lähdekirjallisuuden ja koulutusterapia-asiakkaistani keräämäni aineiston avulla terapiasuhteeseen vaikuttavia osatekijöitä. Tarkastelin aihetta sekä potilaalla että terapeutilla terapiaistunnoissa aktivoituvien skeemojen ja niiden välillä tapahtuvan vuorovaikutuksen kautta. Lisäksi vertailin Youngin skeemakyselyn (YSQ) ja Leahyn terapeutin skeemakyselyn (TSQ) yhteneväisyyksiä ja eroja kuvaamaan niitä uskomuksia, joita terapeutti liittää itseensä terapeuttina ja joilla on mahdollisesti vaikutusta terapeutin tapaan olla vuorovaikutussuhteessa potilaan kanssa.

Tämän opinnäytetyön tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä siitä, että potilaan ja terapeutin skeemat ovat vahvasti vuorovaikutuksessa terapiaistunnoissa ja vaikuttavat terapiasuhteen kehittymiseen ja terapian kulkuun monin tavoin. Sekä Youngin että Leahyn skeemakyselyiden tulokset terapeutilla vastasivat tässä tutkimuksessa erityisesti vaativuuden ja uhrautuvuuden skeemojen osalta aiempia tutkimuksia mielenterveyden alan ammattilaisilla eniten esiintyvistä skeemoista. Kyselyt kuvasivat keskenään hyvin identtisesti terapeutin uskomuksia suhteessa itseensä ja muihin.

Terapeuttien ja terapeuttiopiskelijoiden itsereflektiokyvyn kehittymisen ja terapeutiksi kasvun kannalta työnohjauksen rooli korostui niin tässä opinnäytetyössä kuin aiemmissakin saman aihepiirin tutkimuksissa. Terapeutin itsereflektiokyvyn puute saattaa johtaa virhearviointeihin ja väärintulkintoihin terapiasuhteessa ja lisätä työn kuormittavuutta ja siksi terapeutin metakognitiivisten taitojen harjoittelu ja riittävä työnohjaus on tärkeä osa psykoterapeuttikoulutusta.

Suvi Taivaloja: Potilaan ja terapeutin skeemojen vaikutus terapeuttiseen yhteistyösuhteeseen kognitiivis-integratiivisesta viitekehyksestä tarkasteltuna
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Pakotettu olo: vastatransferenssista nuoren psykoterapiassa

Tässä työssä tutkin vastatransferenssia nuoren psykoterapiassa. Vastatransferenssi on ilmiö, jolla tarkoitetaan terapeutin emotionaalisia reaktioita potilasta kohtaan. Aikoinaan vastatransferenssin nähtiin häiritsevän analyyttistä työtä ja siitä tuli päästä eroon. Myöhemmin se on hyväksytty tekniikaksi, jonka avulla terapeutti pystyy ymmärtämään potilaan tiedostamatonta kommunikaatiota. Transferenssin tapaan, suuri osaa vastatransferenssista on tiedostamatonta. Työn alussa esittelen vastatransferenssin yleistä teoreettista taustaa. Sen jälkeen käsittelen tarkemmin vastatransferenssia nuorten terapioissa, somaattista vastatransferenssia sekä vastatransferenssin vaaroja. Työn lopuksi esittelen tapausesimerkin muodossa kokemuksiani vastatransferenssista nuoren koulutuspsykoterapiassa. Tapausesimerkin kautta on havaittavissa vastatransferenssiin tulevat kontrolloinnin alaisena oleminen, paranoidisuus sekä pakotettu olo. Pakotettu olo herättää minussa somaattisen vastatransferenssin kokemuksia. Näen potilaasta vastatransferenssiunia, joiden tutkiminen auttaa minua ymmärtämään potilasta syvemmällä tasolla.

Minna Atiye: Pakotettu olo: vastatransferenssista nuoren psykoterapiassa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2020–2023

Terapeutin aggressio sadomasokistisen ansan purkajana

Opinnäytetyössä tutkitaan psykoterapeutin vaikeita tunteita heikosti terapiaansa sitoutuvia nuoruusikäisiä potilaita hoitaessa, sekä terapeutin haasteita puuttua hoitosuhdetta tuhoavaan käytökseen. Terapeutin passiivisuutta tarkastellaan psykodynaamisena ilmiönä, missä terapeutin aggression esteet yhdessä terapeutissa heräävien negatiivisten vastatransferenssitunteiden kanssa muodostavat sadomasokistisen kehän. Työssä kuvaillaan terapeutin kehittyvää ymmärrystä tähän pysähtyneisyyteen liittyvistä ja sitä ylläpitävistä voimista, sekä terapeutin rakentavan aggression merkityksestä sen ratkaisukeinona.

Tutkimuksen lopputuloksena on kuvaus, miten tätä ilmiötä ymmärtäessään terapeutti voi säilyttää toimintakykynsä hankalien vastatransferenssitunteiden vallitessa, sekä siitä, millainen merkitys terapeutin aktiivisella puuttumisella hoitosuhdetta sabotoivaan käytökseen on potilaan sisäisen konfliktin esiin tuojana.

 

Janne Salomaa: Terapeutin aggressio sadomasokistisen ansan purkajana
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Pitkäkestoinen eli krooninen kipu on ihmiselle kärsimystä aiheuttava kokemus. Kipukärsimystä pitävät yllä monenlaiset psyko-fyysis-sosiaaliset tekijät, kuten oma mieli, kehollisuus, sosiaalinen tilanne, sekä yksilön kokemushistoria. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella kognitiivis-integratiivisesta (KIT) terapianäkökulmasta sitä, miten terapeutin vastatunteita kivusta kärsivien potilaiden psykoterapiassa voidaan ymmärtää ja hyödyntää. Hankalat tunteet terapiatyössä tunnistamattomina ja kohtaamattomina saattavat paitsi aiheuttaa katkoksia psykoterapiatyössä, myös kuormittaa terapeuttia itseään, ja vaikuttaa sekä hänen että potilaan hyvinvointia ja myös psykoterapian tuloksia heikentävästi. Aihe on ajankohtainen, koska psykoterapian tarve on kasvanut jatkuvasti ja erilaisista keho-mieli-oireista kärsivien potilaiden osuus terveydenhuollossa on suuri. Terapeutin oman hyvinvoinnin näkökulma on tärkeä, koska hyvinvoiva terapeutti kykenee tarjoamaan potilailleen laadukkaita palveluita.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että kroonisesta kivusta kärsivät potilaat on haastavaksi koettu potilasryhmä terveydenhuollossa ja psykoterapiassa. Heidän käyttäytymisensä voi herättää terapeutissa hankaliakin vastatunteita, joiden tunnistaminen ja hyödyntäminen voivat vaikuttaa suotuisasti potilaan ja terapeutin työskentelysuhteeseen, hyvinvointiin ja terapian tuloksiin. Kipupotilaiden moninaisia psykososiaalisia ongelmia on hyvät mahdollisuudet lievittää kognitiivis-integratiivisella työotteella terapiasuhteeseen panostamalla, potilaan kokemaa kipukärsimystä empaattisesti validoimalla, sekä haastamalla elämänlaatua rajoittavia ja kivun kanssa selviytymistä haittaavia kielteisiä uskomuksia lujasti, mutta lempeästi.

Suvi Rantakömi-Stansfield:  Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020–2023

Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

 

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen.

Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla.

Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota.

Katri Wahlman-NeuvonenItsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

 

 

Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymistä ja tanssiinkutsuun vastaamista kognitiivis-analyyttisessa koulutuspsykoterapiassa. Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhden rajatilatasoisen asiakkaan terapiaprosessista. Aineistona toimi 25 kerran koulutuspsykoterapian äänitallenteet ja terapeutin muistiinpanot tapaamisista. Aineistoa tarkasteltiin vastavuoroisen asetelman, vastatransferenssin ja projektiivisen identifikaation käsitteiden avulla kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohtia, joissa haitallinen vastavuoroinen asetelma ilmeni vuorovaikutuksessa. Erityistä huomiota kiinnitettiin asiakkaan epäonnistumista edeltäviin tapaamisiin ja terapeutin voimakkaita vastatunteita herättäneisiin kohtiin. Tuloksissa kävi ilmi, että tanssiinkutsuun vastaaminen estää muutosta ja vahvistaa ongelmallisiin toimintatapoihin turvautumista. Toisaalta tuloksissa oli nähtävissä, että asetelmien näyttämöllistyminen terapiasuhteessa on jossain määrin väistämätöntä sekä monimuotoista ja hienovaraista. Lopuksi tapaustutkimuksen pohjalta pohditaan miten haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistymisen voi tunnistaa ja miten vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyessä voisi toimia psykoterapeuttista muutosta mahdollistaen.

Jenny Julkunen: Tanssi joka etsii tanssijaa -haitallisen vastavuoroisen asetelman näyttämöllistyminen KAT -koulutuspsykoterapiassa 

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Terapeutin vastatunteet ovat terapiaprosessissa tärkeä tietolähde, ja niiden taustalla voi olla sekä asiakas- että terapeuttilähtöisiä syitä. Vastatunteet voivat olla haitallisia silloin, kun terapeutti ei pysty ymmärtämään ja käsittelemään niitä, mutta tunnistetuksi tullessaan ne voivat olla terapialle syvällisesti hyödyllisiä. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuuden, asiakkaan mentalisaatiokyvyn, kognitiivis-analyyttisen psykoterapiateorian mukaisten vastavuoroisten asetelmien ja terapeuttilähtöisten tekijöiden yhteyksiä terapeutin vastatunteisiin yhdellä psykoterapiatapaamisella. Lisäksi tarkasteltiin, miten terapeutin vastatunteet ja niiden muutos tulivat edelleen näkyviksi terapiavuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden terapiatapaamisen katkelman litteroitua äänitettä, käyntimuistiinpanoja sekä terapeutin käyntiin liittyneitä tunnekokemuksia.

Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan esimentalisoiva kokemistapa ja siihen yhdistyvä epäintersubjektiivinen relationaalinen moodi olivat yhteydessä terapeutin ärtyneeseen vastatunteeseen. Asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien katsottiin selittävän hänen tapaansa tulla vuorovaikutukseen terapiassa sekä terapeutin vastatunteiden sävyä. Lisäksi terapeuttilähtöisillä tekijöillä oli vaikutusta terapeutin vastatunteiden heräämiseen ja intensiteettiin. Ärtyneessä vastatunteessa terapeutti ei pystynyt mentalisoimaan asiakasta eikä kokenut tätä kohtaan empatiaa, mikä ilmeni erityisesti terapeutin puheen prosodisissa piirteissä. Pantuaan merkille vastatunteensa terapeutti pystyi palauttamaan mentalisoivan suhtautumisen asiakkaaseen, minkä seurauksena vastatunne muuttui empaattiseksi ja kiinnostuneeksi. Empatia johti asiakkaan tunnekokemuksen äärelle ja intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Kristiina Relander: Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021