Terapiasuhde ja transferenssi pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa

Tässä työssä tarkasteltiin terapiasuhteen erityispiirteitä pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa Gelson (2014) kolmikantamallin sekä relationaalisen transferenssin käsitteiden kautta. Lähtökohtana oli, että traumatisaatio, haavoittuva asema sekä sosiokulttuurisen kontekstin ja narratiivin erilaisuus tuovat oman erityisen laatunsa terapiasuhteeseen. Relationaalinen näkemys transferenssiin ja sosiokulttuuristen ilmiöiden tiedostaminen tukivat tässä tapauksessa terapiasuhteen ulottuvuuksien tasapainottumista. Todellinen suhde ja allianssi vahvistuivat, alkuvaiheen vahva transferenssitoisto laantui. Tulkkaukseen liittyvät yksilölliset merkitykset nousivat esiin sen myötä kun tulkkauksesta luovuttiin. Transferenssiin kuuluvat yksilölliset ja kulttuuriset vastavuoroiset oletukset tulivat tietoisemmiksi, samoin suhteessa elävä vallan epäsymmetria.

Marleena Marttio: Terapiasuhde ja transferenssi pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Terapeutin aggressio sadomasokistisen ansan purkajana

Opinnäytetyössä tutkitaan psykoterapeutin vaikeita tunteita heikosti terapiaansa sitoutuvia nuoruusikäisiä potilaita hoitaessa, sekä terapeutin haasteita puuttua hoitosuhdetta tuhoavaan käytökseen. Terapeutin passiivisuutta tarkastellaan psykodynaamisena ilmiönä, missä terapeutin aggression esteet yhdessä terapeutissa heräävien negatiivisten vastatransferenssitunteiden kanssa muodostavat sadomasokistisen kehän. Työssä kuvaillaan terapeutin kehittyvää ymmärrystä tähän pysähtyneisyyteen liittyvistä ja sitä ylläpitävistä voimista, sekä terapeutin rakentavan aggression merkityksestä sen ratkaisukeinona.

Tutkimuksen lopputuloksena on kuvaus, miten tätä ilmiötä ymmärtäessään terapeutti voi säilyttää toimintakykynsä hankalien vastatransferenssitunteiden vallitessa, sekä siitä, millainen merkitys terapeutin aktiivisella puuttumisella hoitosuhdetta sabotoivaan käytökseen on potilaan sisäisen konfliktin esiin tuojana.

 

Janne Salomaa: Terapeutin aggressio sadomasokistisen ansan purkajana
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Pitkäkestoinen eli krooninen kipu on ihmiselle kärsimystä aiheuttava kokemus. Kipukärsimystä pitävät yllä monenlaiset psyko-fyysis-sosiaaliset tekijät, kuten oma mieli, kehollisuus, sosiaalinen tilanne, sekä yksilön kokemushistoria. Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tarkastella kognitiivis-integratiivisesta (KIT) terapianäkökulmasta sitä, miten terapeutin vastatunteita kivusta kärsivien potilaiden psykoterapiassa voidaan ymmärtää ja hyödyntää. Hankalat tunteet terapiatyössä tunnistamattomina ja kohtaamattomina saattavat paitsi aiheuttaa katkoksia psykoterapiatyössä, myös kuormittaa terapeuttia itseään, ja vaikuttaa sekä hänen että potilaan hyvinvointia ja myös psykoterapian tuloksia heikentävästi. Aihe on ajankohtainen, koska psykoterapian tarve on kasvanut jatkuvasti ja erilaisista keho-mieli-oireista kärsivien potilaiden osuus terveydenhuollossa on suuri. Terapeutin oman hyvinvoinnin näkökulma on tärkeä, koska hyvinvoiva terapeutti kykenee tarjoamaan potilailleen laadukkaita palveluita.

Opinnäytetyön tulosten perusteella voidaan todeta, että kroonisesta kivusta kärsivät potilaat on haastavaksi koettu potilasryhmä terveydenhuollossa ja psykoterapiassa. Heidän käyttäytymisensä voi herättää terapeutissa hankaliakin vastatunteita, joiden tunnistaminen ja hyödyntäminen voivat vaikuttaa suotuisasti potilaan ja terapeutin työskentelysuhteeseen, hyvinvointiin ja terapian tuloksiin. Kipupotilaiden moninaisia psykososiaalisia ongelmia on hyvät mahdollisuudet lievittää kognitiivis-integratiivisella työotteella terapiasuhteeseen panostamalla, potilaan kokemaa kipukärsimystä empaattisesti validoimalla, sekä haastamalla elämänlaatua rajoittavia ja kivun kanssa selviytymistä haittaavia kielteisiä uskomuksia lujasti, mutta lempeästi.

Suvi Rantakömi-Stansfield:  Terapeutin vastatunteet kroonisesta kivusta kärsivän potilaan lyhytterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020–2023

illuusiosta

Illuusio on kuvitelma, joka syntyy toiveesta. Se on luova keino tulla toimeen monenlaista turhaumaa tuottavan realiteetin kanssa mahdollistamalla tyydytyksen saamisen hetkellisesti psyykkisen sisäisen prosessin kautta. Kyky illuusioon rakentuu äidin omistautuessa riittävän hyvin vauvansa käyttöön. Lapsen on löydettävä keinoja pärjätä itsen ja ulkoisen todellisuuden kanssa oman mielensä avulla. Elämän ollessa kaltoinkohtelevaa, vaarantuu mielen mahdollisuus kasvattaa kykyä leikkiin ja luovuuteen – illuusioon. Kyky kuvitella vaikuttaa perustavanlaatuisesti siihen mitä lähtee kurkottamaan vai lähteekö lainkaan. Terapia voi tarjota potilaalle toisen mahdollisuuden kokea kehityksen palvelukseen heittäytyvä toinen. Terapeutti on luomassa toistuvuutta, jatkuvuutta ja kannattelua sekä tarjoutuu toiveiden kohteeksi – hän petaa tilan syntymistä terapian settingin – rajan – sisälle. Joustavan rajan sisällä monenlaisten sisältöjen työstäminen mahdollistaa kykyä tulla toimeen itsen ja elämän kanssa luovasti ja aidon autonomisesti. Kyky kuvitella, liidellä illuusiossa, rakentaa minänä olemisen tuntua sekä säilyttää mielekkyyden monenlaisen hankalan keskellä. Kyvyn illuusioon voidaan ajatella siis olevan terapian tavoite.

Annastiina Kemppainen: illuusiosta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

Traumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa

Tutkielmassa selvitetään, miten varhaiset traumamuistot voivat aktivoitua ja tulla unien kautta käsiteltäviksi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Kun traumaattinen kokemus on tapahtunut yksilön varhaislapsuudessa, se on koteloitunut implisiittiseen muistiin, jolloin sitä ei voi eksplisiittisesti muistaa vaan ainoastaan elää uudelleen. Intensiivisessä psykoanalyyttisessa suhteessa kehittyvä transferenssi muodostaa sen nykyhetken näyttämön, jossa varhaisten dissosioitujen traumojen on mahdollista nousta esiin ruumiillisina tuntemuksina, unina, fantasioina ja defensseinä.

Kyseessä on laadullinen kliininen tapaustutkimus, jonka tutkimuskohde on potilaan ja psykoterapeutin välinen hoitosuhde ja siinä transferenssin kehittyminen unien kautta kuvattuna. Tutkimusaineistona on potilaan seitsemän unta ennen varhaisen traumamuiston aktivoitumista. Unet on käyty läpi tutkien transferenssia, vastatunteita, allianssin ja luottamuksen kehittymistä sekä defenssejä. Unista koostuvaa aineistoa tutkitaan psykoanalyyttisen traumateorian viitekehyksestä.

Tutkimustapauksen transferenssisuhteessa saavutettiin containment, sisäistetty tila, mikä liittyy intiimisti varhaiseen huolenpitoon ja missä kyky ajatella voi jälleen ilmetä. Tämä potilaan hoidossa saavuttama uudenlainen kyky ajatella sekä eksplisiittisesti muistettujen traumojen käsittely mahdollisti sen, että vieläkin varhaisempi trauma saattoi tulla esiin. Dissosioitu trauma alkoi nousta esiin somaattisina tuntemuksina, defensseinä ja unina, kunnes potilaan mieleen alkoi tulla valokuvamaisen tarkkoja yksityiskohtia traumatapahtumista. Ainoa tapa muistaa nämä kauhukokemukset oli luoda ja kokea ne ensimmäistä kertaa nykyhetken transferenssissa, koska kyseessä oli varhaisissa vaiheissa tapahtunut traumatisaatio.

Kirsi PulkkinenTraumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa – tapaustutkimus

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021