Toiveikkuuden lisääminen ja ylläpitäminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten toiveikkuutta voidaan lisätä ja ylläpitää kognitiivisessa psykoterapiassa. Pitkittäistutkimuksen kohdehenkilönä on asiakas, jonka terapian tavoitteena on lisätä toiveikkuutta ja siten myös jaksamista. Tutkimus on kohteena olevan ilmiön sekä tutkimuskysymyksen ja -aineistonsa perusteella laadullinen tutkimus.

Tutkimus on toteutettu seurannalla, jossa tutkimusaineistona ovat tapaushenkilön terapiaa koskevat istuntomuistiinpanot ja pohdintatehtävät vuoden ajalta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti tulevaisuuteen liittyvien ajatusten ja toimintojen ilmaisujen esiintyvyyttä. Lisäksi tutkimusaineistona on toiveikkuusasteikko, jota on käytetty terapian alussa, puolen vuoden ja yhden vuoden kohdalla osoittamaan tapahtuneita muutoksia toiveikkuudessa, ja päättövaiheessa tehdyt kartoitukset psykologisista voimavaroista.

Tutkimuksessa kuvataan tapaushenkilön toiveikkuudessa tapahtunutta muutosta ja muutokseen vaikuttaneita tekijöitä. Kognitiivisen psykoterapian menetelmien avulla on käsitelty haitallisia uskomuksia ja toimimattomia käyttäytymismalleja, jotka ovat aiheuttaneet ja ylläpitäneet toivottomuutta. Toivottomuudesta johtunut epäonnistumisen välttely on vähentänyt tavoitteellista toimintaa ja ylläpitänyt negatiivisia ajatuksia ja murehtimista.

Tutkimuksen perusteella terapeuttisella allianssilla on keskeinen merkitys toiveikkuuden vahvistumisessa. Luottamuksellinen terapiasuhde auttaa merkittävästi toiveikkuuden kannalta optimaalisen ilmapiirin muodostumista. Skeematerapian työtavat ovat edesauttaneet toiveikkuuteen liittyvien tekijöiden käsittelyä. Tapaushenkilö on kyennyt moodityöskentelyn ja tilanneanalyysin avulla tiedostamaan suojautuvan moodinsa ja minäskeemaan liittyvien ydinuskomusten haitallisen vaikutuksen omaan toimintaansa. Korjaavalla mielikuvatyöskentelyllä hän on pystynyt omaksumaan myönteisen minäskeeman ja uuden toimintamallin, jossa huomioi omat tunteensa ja tarpeensa. Toiveikkuuden kasvu on lisännyt tulevaisuudensuunnittelua ja tavoitteellista toimintaa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tapaushenkilön itsemyötätunto on vahvistunut ja hänen itseensä liittyvät ajatukset ja tulevaisuutta koskevat suunnitelmat sekä tulevaisuuteen liittyvät toiminnot ovat muuttuneet terapian aikana myönteisimmiksi.

Tuija Kannisto-Karonen: Toiveikkuuden lisääminen ja ylläpitäminen kognitiivisessa psykoterapiassa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Kognitiivisen psykoterapian toteuttaminen COVID-19 aikana – Miten etäterapiaan siirtyminen vaikutti asiakkaan kokemukseen terapiasuhteesta?

Maaliskuussa 2020 WHO julisti koko maailmaa koskevan COVID-19 pandemian, minkä seurauksena työskentely useilla eri kentillä siirtyi etäyhteyksien varaan. Ennen koronapandemiaa etäterapiaa oli tutkittu jo jonkin verran, ja ensimmäiset lupaava tulokset ovat vuodelta 1961. Tutkimuksissa erityisesti KKT-pohjaisilla terapioilla eri mielenterveyshäiriöiden hoidoissa on saatu yhtä hyviä tuloksia etäyhteydellä ja lähitapaamisilla. KKT-terapioissa hoidon keskiössä ei tutkimusten mukaan ole niinkään terapiasuhde vaan usein eri taitojen opettelu. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, miten etäterapiaan siirtyminen vaikutti terapia-allianssiin.

Tutkimukseen osallistui 8 asiakasta, jotka täyttivät lyhyen kyselyn etätapaamisen päätteeksi. Kognitiivinen etäterapia on asiakkaiden kokemuksen perusteella hyvä vaihtoehto terapiamuodoksi perinteisen kasvokkain tapahtuvat terapian rinnalla. Etäyhteys mahdollistaa terapian toteutumisen silloin, kun siihen muuten olisi tullut katkos logistisista syistä johtuen. Asiakkaiden näkemyksen mukaan etäyhteys ei vaikuttanut negatiivisesti terapeuttiseen allianssiin. Etäyhteys vaikuttaa kuitenkin erityisesti trauman kokeneiden asiakkaiden kohdalla heidän uskallukseensa jakaa kipeimpiä kokemuksiaan ja tuntemuksiaan etäyhteydellä.

Aino Juusola: Kognitiivisen psykoterapian toteuttaminen COVID-19 aikana – Miten etäterapiaan siirtyminen vaikutti asiakkaan kokemukseen terapiasuhteesta?

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Kognitiiviset psykoterapiat pitkäaikaisen tinnituksen hoidossa

Tinnitus on kuulohavainto ja tietoisuus äänestä, jolle ei ole ulkoista äänilähdettä. Yleisin aiheuttaja on jonkinasteinen kuulovaurio, jota seuraa kuuloradan hermoverkkojen hyperaktiivisuus. Tinnitus ei ole itsessään hyvä tai paha, vaan yksilön tekemä tulkinta tinnituksesta aiheuttaa mahdollisen kärsimyksen. Tinnituksen yleisimpiä liitännäissairauksia ovat ahdistus, masennus ja unihäiriöt. Persoonallisuuden piirteistä neurotisismi sekä toimintatapana välttely, altistavat kärsimystä aiheuttavalle tinnitukselle. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on ensisijaishoito kärsimystä aiheuttavassa tinnituksessa. Hyväksymis- ja omistautumisterapia sekä tietoisuustaitoihin perustuva kognitiivinen terapia (MBCT) ovat myös osoittautuneet tehokkaiksi. Tapaustutkimuksissa tarkasteltiin psykoterapiainterventioiden, kuten validoinnin, psykoedukaation, välttelykäyttäytymisen purkamisen, altistamisen, hyväksymisen harjoittelun sekä tarkkaavuus- ja tietoisuustaitoharjoittelun toimivuutta tinnituksen hoidossa. Tinnituksen aiheuttaman kärsimyksen lievittyminen parantaa subjektiivista hyvinvointia, keskittymiskykyä ja unen laatua.  Uusi neutraali ja hyväksyvä suhde tinnitusääneen mahdollistaa välttelykäyttäytymisen loppumisen ja paluun normaaliin toimintaan sekä toipumisen.

Mervi Starck: Kognitiiviset psykoterapiat pitkäaikaisen tinnituksen hoidossa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Äänien kuuleminen on melko yleinen ilmiö niin psykiatrisissa häiriöissä kuin tavallisessa väestössäkin. Tutkimuksissa on arvioitu, että noin 10 % ihmisistä kuulee ääniä jossain vaiheessa elämäänsä. Äänien kuulemiseen liittyvä kärsimys ei johdu niinkään äänistä itsessään, vaan siitä, miten kuulija äänensä tulkitsee ja millainen suhde hänellä on kuulemiinsa ääniin.

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, miten pitkään ääniä kuulleen potilaan suhde kuulemiinsa ääniin muuttuu 40 kerran psykoterapiajakson aikana. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten äänidialogin liittäminen psykoterapian menetelmiin vaikuttaa ääniin suhtautumiseen. Äänidialogi on varsin vähän tutkittu menetelmä ja siitä onkin oltu kiinnostuneita pääasiassa ääniä kuulevien omissa vertaisyhteisöissä (Suomessa Moniääniset Ry).

Opinnäytetyön aineistona toimi 40 tapaamisen äänitteet. Niistä poimittiin sellaisia tapaamisia, joissa potilaan suhde ääniin nousi esiin. Lisäksi tarkempaan kuunteluun otettiin ne tapaamiset, joissa tehtiin äänidialogia ja keskusteltiin tehdyistä dialogeista.

Psykoterapia- ja äänidialogityöskentely mahdollisti kaksisuuntaisen muutoksen potilaan ja äänien välisessä suhteessa. Potilas koki, että myös äänien suhde häneen muuttui hyväntahtoisemmaksi samalla, kun hän sai etäisyyttä niihin. Äänidialogin potilas koki mahdollistavan äänien syvemmän käsittelyn kuin mikään aiempi hänen saamansa hoito. Psykoterapia ja etenkin äänidialogi muuttivat paitsi potilaan suhdetta ääniin myös hänen suhdettaan itseensä ja elämänhistoriaansa.

Laura Nevala: Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2021