erillisyys – Psykoterapeuttikoulutuksen opinnäyteikkuna

6.6.2023

illuusiosta

Illuusio on kuvitelma, joka syntyy toiveesta. Se on luova keino tulla toimeen monenlaista turhaumaa tuottavan realiteetin kanssa mahdollistamalla tyydytyksen saamisen hetkellisesti psyykkisen sisäisen prosessin kautta. Kyky illuusioon rakentuu äidin omistautuessa riittävän hyvin vauvansa käyttöön. Lapsen on löydettävä keinoja pärjätä itsen ja ulkoisen todellisuuden kanssa oman mielensä avulla. Elämän ollessa kaltoinkohtelevaa, vaarantuu mielen mahdollisuus kasvattaa kykyä leikkiin ja luovuuteen – illuusioon. Kyky kuvitella vaikuttaa perustavanlaatuisesti siihen mitä lähtee kurkottamaan vai lähteekö lainkaan. Terapia voi tarjota potilaalle toisen mahdollisuuden kokea kehityksen palvelukseen heittäytyvä toinen. Terapeutti on luomassa toistuvuutta, jatkuvuutta ja kannattelua sekä tarjoutuu toiveiden kohteeksi – hän petaa tilan syntymistä terapian settingin – rajan – sisälle. Joustavan rajan sisällä monenlaisten sisältöjen työstäminen mahdollistaa kykyä tulla toimeen itsen ja elämän kanssa luovasti ja aidon autonomisesti. Kyky kuvitella, liidellä illuusiossa, rakentaa minänä olemisen tuntua sekä säilyttää mielekkyyden monenlaisen hankalan keskellä. Kyvyn illuusioon voidaan ajatella siis olevan terapian tavoite.

Annastiina Kemppainen: illuusiosta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

3.12.2022

Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kognitiivis-analyyttisesta näkökulmasta käsin yhden koulutuspsykoterapiajakson aikana tapahtunutta muutosta myöhäisnuoruusikäisen asiakkaan suhtautumisessa ongelmalliseen kokemukseen ja itseensä, sekä muutosta tukevaa asemoitumistani ja toimintaani terapeuttina. Ongelmallisella kokemuksella tässä opinnäytetyössä viittaan koulutusterapian keskiöön nousseisiin asiakkaan kokemuksiin hänen ja vanhemman välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Keskeisenä suhteessa vanhempaan kuvautuu erillisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja tästä kumpuava suru.

Muutosprosessin tarkastelussa käytän apuna Mikael Leimanin esittelemää psykoterapiaprosessin metamallia, joka kuvaa asiakkaan itsehavainnoinnin ja toimijuuden kehittymistä. Opinnäytetyössä kuvaan lyhytterapiaprosessissa tapahtuvaa siirtymää objektipositiosta havaitsijapositioon, minkä myötä asiakkaan kyky havainoida omaa suojaavaa toimintatapaansa ja tunnistaa sen seurauksia kehittyy, ja liike kohti erillisyyden ja erilaisuuden sekä siihen liittyvän surun hyväksyntää ja subjektipositiota mahdollistuu.

Asemoitumisessani ja toiminnassani terapeuttina keskeisenä näyttäytyy lähdekirjallisuuden mukaisesti erityisesti tasapaino terapiasuhteessa erillisyyden sekä toisaalta yhteyden ja emotionaalisen lämmön välillä. Muina terapeutin toimintaan liittyvinä muutosta tukevina tekijöinä kuvatussa lyhytterapiaprosessissa hahmottuu muun muassa asemoituminen puolueettomana ja tuomitsemattona, jotta asiakkaan reflektoiva suhtatutuminen ja uudenlaisen suhteen luominen alkuperäiseen ongelmaan ei estyisi.

Iida Vuollo: Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022

2.12.2022

Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa

Lopputyössäni tarkastellaan erillisyyttä varhaisen objektisuhdekehityksen valossa, erillisyyden puutteisiin yhdistyviä vaikeuksia sekä erillisyyteen tukemista psykoterapiassa.

Taustaksi esitellään eriytymis-yksilöitymis -kehitykseen liittyviä käsitteitä, kuvataan itse- ja objektirepresentaatioiden muodostumista transitionaalitilassa (Winnicott) ja erilaisia suhteessa olon muotoja (Ogden).

Erillisyyden menetystä kuvataan ensin diagnostisesti, vuorovaikutuksessa, kielellisinä ilmiöinä ja koetun ahdistuksen näkökulmasta ja sen jälkeen etenevinä prosesseina, joihin liittyy objektirepresentaatioiden fragmentoitumista (Kohut) sekä merkitysyhteyksien purkautumista (Bion). Päätteeksi tarkastellaan terapeutin toimintaa uutta rakennetta luovien vaihespesifien sisäistysten kehitysobjektina (Tähkä) sekä transferenssisuhteessa tapahtuvaa arkaaisen materiaalin läpityöstämistä.

Psykoterapian ydin sisältyy ajatukseen, että psyykkisillä oireilla on mieli eli jokin merkitys tai yhteys potilaan kokemushistoriaan, joka voidaan terapian avulla tavoittaa ja jonka tunnistaminen vapauttaa psyyken traumaattisesta toistamispakosta. Terapian uutta rakennetta luovat sisäistykset tehostavat ahdistuksenhallintaa, psyykkistä integraatiota ja ego-dominanssia. Defensiivisen suojautumisen tarve vähenee. Psyykkisen erillisyyden rakentumisen myötä mahdollistuvat minän kokema narsistinen tyydytys ja merkitykselliset objektisuhteet.

Taru Levomäki: Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022