Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, miten potilaan kokemus omasta perfektionismistaan muuttuu kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa. Tarkastelu tapahtuu perfektionismin hoitoon keskittyneen 16 käyntikertaa kestäneen lyhytpsykoterapiajakson ensimmäisen ja viimeisen käynnin analysoinnista. Potilaan kokemuksen muutoksen lisäksi tarkastellaan tapahtuneen muutoksen laatua pois potilaan aluksi kokemasta haitallisesta perfektionismista: tapahtuuko muutos kohti perfektionismista luopumista vai hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan?

Opinnäytetyön tulosten valossa näyttäisi siltä, että kognitiivis-analyyttisella lyhytpsykoterapialla saavutetaan muutosta potilaan koetussa perfektionismissa. Lisäksi työn mukaan muutos ei tarkoita perfektionismista luopumista vaan sen muuttumista hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan. Muutos on merkityksellinen etenkin, kun otetaan huomioon haitallisen perfektionismin yhteys psyykkiseen oireiluun. Tässä työssä ilmiötä on kuitenkin tarkasteltu vain yhden tapausesimerkin kautta, joten laajamittaisempaa tutkimusta aiheesta kaivataan.

Johanna Saariluoma: Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Psykoterapeuttinen muutos on moniulotteinen ja monitekijäinen prosessi, josta psykoterapian prosessitutkimukseen pohjaten on luotu lukuisia erilaisia muutosmalleja. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, minkälaista muutosta 16 tapaamisen kognitiivis-analyyttisessä koulutuspsykoterapiassa tapahtui emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, että yksilö ei saa yhteenkuuluvuuden, nähdyksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemusta ihmissuhteissaan. Muutosta tarkasteltiin assimilaatiomallin psykoterapeuttisen muutoksen metamallin avulla. Aineiston 1., 12. ja 16. tapaamisten nauhat litteroitiin ja aineistosta etsittiin ilmaisuja, joissa näyttäytyi suhde ongelmalliseen kokemukseen sekä tähän liittyviä toimintatapoja.

Assimilaatiomallin APES-asteikolla muutosta tapahtui vaiheesta 3 vaiheeseen 5–6. Psykoterapian alussa asiakkaan suhde emotionaaliseen yksinäisyyteen ja mukautuvaan, miellyttämiseen pyrkivään toimintatapaan oli APES-asteikon vaiheessa 3, ongelman toteaminen ja selkiintyminen. Hän oli suhteessa emotionaaliseen yksinäisyyteen objektipositiossa. Hänellä oli alustava ymmärrys ongelmasta, mutta ei riittäviä keinoja auttaa itseään ongelman ratkaisemisessa. Psykoterapiaprosessin aikana havaitsijapositio rakentui ja subjektipositiota alkoi rakentua. Psykoterapian loppuvaiheessa näkyi selviä merkkejä APES-asteikon vaiheesta 5, tutkiva kokeilu, ja joitakin merkkejä vaiheesta 6, voimaantuminen. Asiakas kokeili uudenlaisia tapoja olla suhteessa toisiin ihmisiin, avaamalla enemmän omaa sisäistä maailmaansa toisille. Uudenlaiset toimintatavat eivät vielä tämän psykoterapiaprosessin aikana kuitenkaan vakiintuneet vaivattomaan käyttöön, ne kaipasivat vielä vahvistusta. Rakentunut havaitsijapositio auttoi häntä kuitenkin huomaamaan tilanteita, joissa hän palasi vanhaan tuttuun tapaan ohittaa omat tunteensa ja tarpeensa.

Yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja kuitenkin yksinäisyyden kokemuksen taustasyyt ja merkitykset ovat hyvin yksilöllisiä. Tämän tutkielman tulosten valossa emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivän asiakkaan psykoterapiaprosessissa kokemus vastavuoroisesta suhteesta, jossa voi kokea nähdyksi tulemista ja kokea itsensä tärkeäksi omana itsenään, voi olla korjaavaa. Lisäksi kivuliaiden tunteiden kohtaaminen ja ongelmaa ylläpitävien toimintatapojen tarkastelu, haastaminen ja uudenlaisten toimintatapojen harjoittelu voivat tuoda muutosta ongelmaan.

Miska Salakka: ”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022

Psykoterapeuttinen muutos – mikä terapiassa muuttuu

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan psykoterapeuttista muutosta potilaan kokemuksen muuttumisen näkökulmasta; mikä potilaassa ja erityisesti hänen kokemusmaailmassaan psykoterapian myötä muuttuu, ja kuinka muutos voi tapahtua.

Taustateoriana psyykkisen kokemisen ja muutoksen ymmärtämisessä toimii ensisijaisesti Thomas Ogdenin kuvaus ihmisen kokemuksen organisoitumisesta ja psyyken rakentumisesta ja toiminnasta. Kokemusmaailmassa erotetaan primitiivisyyden asteen mukaan kolme erilaista kokemisen tapaa: autistis-kosketuksellinen, paranoidis-skitsoidi sekä depressiivinen moodi. Niillä viitataan prosessiin, missä havainnoille annetaan merkitys kullekin moodille ominaisella tavalla; sen kautta havainnot sitoutuvat mielessä eheäksi kokonaisuudeksi ja kokemukseksi. Autistis-kosketuksellisessa moodissa kokemus syntyy ja psyyke organisoituu sensoristen tuntemusten yhteenliittymisen pohjalta, paranoidis-skitsoidissa konkreettisten, dikotomisten käsitteiden kautta, ja depressiivisessä moodissa symbolien luomien yhteyksien ja merkitysten välityksellä. Yhdessä ne luovat ihmisen monipuolisen kokemusmaailman ja joustavasti toimivan mielen. Tästä näkökulmasta häiriö on kokemisen painottumista liian hallitsevasti jonkin moodin suuntaan. Psyykkinen muutos nähdään kokemisen moodien keskusteluyhteyden korjaantumisena tasapainoisemmaksi, jolloin mieleen alkaa syntyä uutta kokemuksellista kontekstia, jonka kautta maailmaa aletaan havaita ja tulkita uudella tavalla.

Työssä kuvataan kokemisen moodien kehittymistä suhteessa varhaiseen hoivaan. Lisäksi moodien valossa tarkastellaan, kuinka psykoterapiassa voitaisiin tukea kehityksen uudelleen käynnistymistä sellaisilla kokemisen alueilla, missä se on potilaalle kärsimystä aiheuttavalla tavalla pysähtynyt ja toimii ongelmallisesti. Potilaan kokemusmaailman rakentumisen ymmärtämisestä nähdään olevan apua terapeuttisen työskentelyn kohdentamisessa ja työskentelytapojen valinnassa. Terapeutti voi potilaan kokemusmaailmaa tavoittamalla suunnata toimintaansa enemmän yhteyden luomiseen ja kannattelevan kokemuksen tarjoamiseen, ongelmallisten vuorovaikutuksellisten kokemusten purkamiseen sekä uudenlaisten korjaavien kokemusten saamisen mahdollistamiseen, tai mielessä ja ihmissuhteissa tapahtuvien asioiden symbolisen käsittelyn ja ymmärtämisen tukemiseen. Kaikkien potilaiden nähdään tarvitsevan hoidon eri aspekteja, mutta painopisteen vaihtelevan joustavasti potilaan ja terapiavaiheen mukaan. Psykoterapeuttista muutosta tarkastellaan vuorovaikutuksellisena ja kehityksellisenä prosessina, jossa rakenteiden tasolla tapahtuva psyykkinen muutos synnyttää uudenlaista kokemusmaailmaa ja uusia psykologisia toimintoja, ja luo näin muutokselle pysyvää pohjaa.

Jenni Keltanen: Psykoterapeuttinen muutos – mikä terapiassa muuttuu

Psykodynaaminen nuorten yksilöterapian koulutusohjelma 2017 – 2020

Photo by Jake Givens on Unsplash