Virtuaalimaailma – Nuoruusiän kehitystä edistäviä ja haittaavia puolia

Opinnäytetyössä tarkasteltiin kirjallisuuskatsauksena virtuaalimaailmaan ja erityisesti pelimaailmaan liittyviä näkökohtia nuoruusiän kehityksen kannalta hyödyntäen esimerkkeinä vinjettejä nuoren aikuisen psykoterapiasta. Työssä keskityttiin tarkastelemaan identiteettikokeiluja, ruumiillisuutta sekä erilaisia suojautumisentapoja ja avoimen ja suljetun systeemin ilmiöitä kuten transitionaalitilaa, dissosiaatiota, riippuvuuksia ja omnipotenssia.

Psyykkisten rakenteiden eroilla saattaa olla merkitystä siinä, miksi joidenkin kohdalla virtuaalimaailmasta tulee keskeisempi osa elämää kuin toisilla, sekä siinä miksi joillakin se voi toimia kehityksen palveluksessa ja toisilla johtaa kehityksellisiin umpikujiin. Kokemusten laajentaminen muuhun elämään ja jakaminen kuvautuivat oleellisina.

 

Anna Kimpimäki: Virtuaalimaailma – Nuoruusiän kehitystä edistäviä ja haittaavia puolia

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapiakoulutus 2019-2022

Nuoruusikäisen yksinäisyyden sietämättömyys ja toivo toisesta

Opinnäytetyössä syvennytään nuoren yksinäisyyden kokemukseen psykodynaamisesta näkökulmasta. Aihetta käsitellään sekä varhaislapsuuden kehitys että nuoruusiän yksilöitymiskehitys huomioon ottaen, erityisessä tarkastelussa on objektinsiirron merkitys yksinäisyyden kokemukselle sekä koronapandemian asettamat haasteet yksinäisyyttä lisäävänä yhteiskunnallisena tekijänä. Opinnäytetyö on essee, jossa teoriaa peilataan Suon villi laulu -romaanin päähenkilön kokemusmaailmaan sekä arjen havaintoihin ja terapeuttiseen työhön nuorten parissa. Yksinäisyyden kokemus on osa nuoruusiän kehitysvaihetta heidän irrottautuessaan lapsuuden sisäisistä objekteista ja suuntautuessaan vähitellen kohti kodin ulkopuolisia objekteja. Kokemuksen syvyyteen vaikuttaa varhaisessa kehityksessä rakentunut kyky tai kyvyttömyys olla yksin sekä nuoren käytössä olevat suojautumiskeinot. Parhaimmillaan kyky olla yksin voi toimia nuorten elämässä eteenpäin vievänä voimana, joka mahdollistaa luovuuden ja oman persoonallisen elämän rakentumisen.

Hanna Kervola: Nuoruusikäisen yksinäisyyden sietämättömyys ja toivo toisesta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019 -2022

TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 

Tässä opinnäytetyössä pyrin lähestymään psykoterapiassa esiintyviä hankalia tyhjyyteen liittyviä tunnekokemuksia ja niiden äärelle pääsemisen edellytyksiä myös terapeutin omien valmiuksien näkökulmasta sekä niiden parissa työskentelyä. Terapiassa kävijän kaksijakoinen tarve olla samaan aikaan piilossa, suojautua ja näin ollen olla turvassa ja toisaalta toive tulla löydetyksi ja nähdyksi omana itsenään muodostaa haasteen psykoterapeuttiselle työskentelylle. Riittävän hyvissä olosuhteissa, kuten pienellä lapsella, myös psykodynaamisessa psykoterapiassa kävijällä on mahdollisuus toistamisen kokemuksien kautta vähitellen tavoittaa sen asteista turvallisuutta ja luottamusta, että uskaltaa kohdata itselle hankalia asioita ja päästä niiden kanssa eteenpäin. Psykodynaaminen terapiatyöskentely tapahtuu kahden ihmisen vuorovaikutuksessa ja tähän kokemukseen vaikuttaa terapeutin oma valmius kohdata toinen ihminen. Tämä muodostuu teoreettisen ja kokemuksellisen osaamisen sekä omakohtaisen psykodynaamisen tai
psykoanalyyttisen psykoterapian myötä. Mikä on terapeutin oma aavikko ja avaruus, valmius kohdata ja sietää tyhjyys ja tuntematon?

Ihmisen mielen kokemus tyhjyydestä on mahdollinen todellisen kokemisen tila: ei ole elävää mitään! Kaksi kertaa viikossa terapiassa käyvän nuoren miehen hankalat tyhjyydenkokemukset näyttäytyvät vertauskuvallisesti kuvauksina avaruudessa leijumisesta tai tyhjästä ja kuivasta aavikosta. Aika on pysähtynyt paikalleen. Pelko siitä, ettei mikään tule muuttumaan. Tosiasiassa kuivinkaan aavikko maan päällä ei kuitenkaan ole ilman elämää. Sen kasvit ja eläimet ovat erikoistuneet ja tottuneet näihin karuihin olosuhteisiin. Psykoterapeuttiseksi tehtäväksi muodostuu asettuminen olemaan näissä olosuhteissa, tutkimaan sen ulottuvuuksia, sietämään olosuhteiden vaihteluja ja niiden resonointia itsessä ja kantamaan niitä ajoittain ja jonkin aikaa potilaan puolesta, tutustua ja muodostaa ymmärrystä näihin elämänmuotoihin ja auttaa niitä kasvamaan ja vahvistumaan.

Psykodynaaminen psykoterapia mahdollistaa monesti yksin tehtäväksi liian haastavan elämänaineksen läpikäymisen yhdessä terapeutin kanssa. Terapiatunneilla erilaiset ilmiöt ja niihin liittyvät tunnelmat tulevat jaetuksi ja yhdessä koetuksi, se ei ole enää terapiassa kävijän yksinäinen kokemus. Mielenkiintoinen kysymys on – kuinka paljon tästä tulee sanoitetuksi terapeutin ja potilaan välillä? Onko tämä välttämätöntä vai riittääkö jaettu ja sanaton kokemus?

Tom Juhola: TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 
Aavikolla operoiminen, pärjäämisen edellytykset, sietäminen ja pyrkimys ymmärtää

Nuorten psykodynaaminen yksilöpsykoterapia koulutus 2019–2022

 

 

Takaisin luontoon!

Tämän työn tarkoituksena on tarkastella nuoruusiän kehitystä psykodynaamisen tiedon ja teorian pohjalta. Erityisesti keskitytään objektin siirron ja egoideaalin käsitteisiin. Työssä teoreettisia ilmiöitä pyritään pohtimaan suhteessa elokuvan Erämaan armoille tarinaan sekä kirjoittajan omiin kliinisiin havaintoihin työssä nuorisopsykiatrialla.

Nuoruusikä kattaa ihmisen elämästä suurin piirtein yhtä pitkän ajanjakson kuin lapsuuskin. Yleensä sen ajatellaan kattavan ikävuodet noin 12-13-vuotiaasti aina 21-23-vuotiaaksi. Tähän ajanjaksoon sisältyy useita vaiheita ja kehityksellisiä tehtäviä, joita nuori kohti aikuisuutta matkatessaan kohtaa. Keskeistä on seksuaalisen ruumiin haltuunotto, itsenäisen tulevaisuuden luominen aikuisena sekä lapsuuden vanhempisuhteista irrottautuminen.

Käsitteellä objektin siirto tarkoitetaan normaaliin nuoruusiän kehitykseen kuuluvaa prosessia. Onnistunut objektin siirtäminen mahdollistaa nuorelle valmiuden uudenlaisen suhteen syntymiseen vanhempiin, joka on vapaa lapsuuden vietillisestä luonteesta, jolloin vietit voivat vapaasti löytää uuden kohteen.

Myös egoideaalin kehityksen suhteen on tärkeää lapsuuden vietillisten vanhempisuhteiden löystyminen.   Vähittäin sopeutumalla se paikkaa varhaislapsuuden menetyksen tuottamaa narsismia koettelevaa kipua. Kohti aikuisuutta siirryttäessä egoideaali siirtyy yhä etäämmälle varhaisesta pyrkimyksestä saavuttaa täydellinen tyydytys. Tällöin sen on mahdollista toimia sisäisenä likiarvoisena suunnannäyttäjänä, jonka avulla ihminen kokee tyytyväisyyttä ja onnea elämässään.

Jaakko Mikkola: Takaisin luontoon! Polku läpi nuoruuden egoideaalin ja objektin siirron näkökulmista

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022