Tutkielmassa selvitetään, miten varhaiset traumamuistot voivat aktivoitua ja tulla unien kautta käsiteltäviksi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Kun traumaattinen kokemus on tapahtunut yksilön varhaislapsuudessa, se on koteloitunut implisiittiseen muistiin, jolloin sitä ei voi eksplisiittisesti muistaa vaan ainoastaan elää uudelleen. Intensiivisessä psykoanalyyttisessa suhteessa kehittyvä transferenssi muodostaa sen nykyhetken näyttämön, jossa varhaisten dissosioitujen traumojen on mahdollista nousta esiin ruumiillisina tuntemuksina, unina, fantasioina ja defensseinä.
Kyseessä on laadullinen kliininen tapaustutkimus, jonka tutkimuskohde on potilaan ja psykoterapeutin välinen hoitosuhde ja siinä transferenssin kehittyminen unien kautta kuvattuna. Tutkimusaineistona on potilaan seitsemän unta ennen varhaisen traumamuiston aktivoitumista. Unet on käyty läpi tutkien transferenssia, vastatunteita, allianssin ja luottamuksen kehittymistä sekä defenssejä. Unista koostuvaa aineistoa tutkitaan psykoanalyyttisen traumateorian viitekehyksestä.
Tutkimustapauksen transferenssisuhteessa saavutettiin containment, sisäistetty tila, mikä liittyy intiimisti varhaiseen huolenpitoon ja missä kyky ajatella voi jälleen ilmetä. Tämä potilaan hoidossa saavuttama uudenlainen kyky ajatella sekä eksplisiittisesti muistettujen traumojen käsittely mahdollisti sen, että vieläkin varhaisempi trauma saattoi tulla esiin. Dissosioitu trauma alkoi nousta esiin somaattisina tuntemuksina, defensseinä ja unina, kunnes potilaan mieleen alkoi tulla valokuvamaisen tarkkoja yksityiskohtia traumatapahtumista. Ainoa tapa muistaa nämä kauhukokemukset oli luoda ja kokea ne ensimmäistä kertaa nykyhetken transferenssissa, koska kyseessä oli varhaisissa vaiheissa tapahtunut traumatisaatio.
Kirsi Pulkkinen: Traumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa – tapaustutkimus
Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021