Relationaalinen ja strukturaalinen näkökulma dissosiaatioon psykoterapiassa

Tässä lopputyössä tarkastelen dissosiatiivisuutta erään naispotilaan minäkokemuksessa ja psykoterapeutin sekä potilaan vuorovaikutuksessa koulutusvaiheen integratiivisessa psykoterapiassa. Dissosiaatio eli yhteyden tai integraation puute oman kokemuksen puoliin voi kehittyä suojaksi varhaisia, kiintymyssuhteisiin sijoittuvia ylivoimaisia sisäisiä ja vuorovaikutuksellisia kokemuksia vastaan. Psykoterapiassa kutsu kokemusten tarkasteluun ja suhteen solmimiseen voi muistuttaa potilasta traumaattisista kiintymyssuhdekokemuksista ja aktivoida dissosiaatiota (Pearlman & Courtois, 2005). Tutkin, miten dissosiatiivisia ilmiöitä ymärretään kahdesta eri viitekehyksestä käsin: yhtäältä relationaalisen psykoanalyysin, toisaalta strukturaalisen dissosiaatioteorian näkökulmasta. Tarkastelen, miten nämä taustateoriat selittävät yhteyden hiljattaista rakentumista aiemmin dissosioituihin kokemuksiin psykoterapiayhteistyön avulla. Lopuksi pohdin, millaista kuvaa yhtäältä relationaalinen ja toisaalta strukturaalinen näkökulma maalaa psykoterapeutin toiminnasta, ja millainen anti näillä kahdella kehyksellä on työskenneltäessä kiintymyssuhteissaan traumatisoituneen potilaan kanssa.

Sanna Isosävi: Relationaalinen ja strukturaalinen näkökulma dissosiaatioon psykoterapiassa

Aikuisten integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

”Jos mä oon oikee” Psykodynaamisen nuorten yksilöpsykoterapian opinnäytetyö tapauskuvauksena

Tässä opinnäytteessä tarkastellaan yhden nuoren kaksi vuotta kestänyttä koulutuspsykoterapiaprosessia. Peilaan koulutushoidossa esiin tulleita ilmiöitä psykoanalyyttisen teorian kautta. Koulutushoitoprosessissa vaille riittävää peilausta ja kannattelua jäänyt nuori kipuilee nuoruuden kehitystehtävistä selviytymisen kanssa monin eri tavoin. Keskeisiä teemoja koulutushoidossa olivat oman sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisuuden haltuun ottaminen, vanhemmista irrottautuminen ja oman itsenäisen ajattelun löytyminen sekä kehitystä palvelevien vertaissuhteiden rakentuminen. Monet itsetuhoisuuden muodot olivat paljon esillä koulutushoidon aikana. Työn nimi; ”jos mä oon oikee” tulee artisti Sannin kappaleesta, jossa laulaja pohtii omaa kokemustaan katoamisesta ja haihtumisesta. Epätodellinen, dissosiatiivinen kokemus oli läsnä läpi terapiaprosessin.

Inkeri Hallamaa ”Jos mä oon oikee” Psykodynaamisen nuorten yksilöpsykoterapian opinnäytetyö tapauskuvauksena.

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutus 2020-2023

Traumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa

Tutkielmassa selvitetään, miten varhaiset traumamuistot voivat aktivoitua ja tulla unien kautta käsiteltäviksi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Kun traumaattinen kokemus on tapahtunut yksilön varhaislapsuudessa, se on koteloitunut implisiittiseen muistiin, jolloin sitä ei voi eksplisiittisesti muistaa vaan ainoastaan elää uudelleen. Intensiivisessä psykoanalyyttisessa suhteessa kehittyvä transferenssi muodostaa sen nykyhetken näyttämön, jossa varhaisten dissosioitujen traumojen on mahdollista nousta esiin ruumiillisina tuntemuksina, unina, fantasioina ja defensseinä.

Kyseessä on laadullinen kliininen tapaustutkimus, jonka tutkimuskohde on potilaan ja psykoterapeutin välinen hoitosuhde ja siinä transferenssin kehittyminen unien kautta kuvattuna. Tutkimusaineistona on potilaan seitsemän unta ennen varhaisen traumamuiston aktivoitumista. Unet on käyty läpi tutkien transferenssia, vastatunteita, allianssin ja luottamuksen kehittymistä sekä defenssejä. Unista koostuvaa aineistoa tutkitaan psykoanalyyttisen traumateorian viitekehyksestä.

Tutkimustapauksen transferenssisuhteessa saavutettiin containment, sisäistetty tila, mikä liittyy intiimisti varhaiseen huolenpitoon ja missä kyky ajatella voi jälleen ilmetä. Tämä potilaan hoidossa saavuttama uudenlainen kyky ajatella sekä eksplisiittisesti muistettujen traumojen käsittely mahdollisti sen, että vieläkin varhaisempi trauma saattoi tulla esiin. Dissosioitu trauma alkoi nousta esiin somaattisina tuntemuksina, defensseinä ja unina, kunnes potilaan mieleen alkoi tulla valokuvamaisen tarkkoja yksityiskohtia traumatapahtumista. Ainoa tapa muistaa nämä kauhukokemukset oli luoda ja kokea ne ensimmäistä kertaa nykyhetken transferenssissa, koska kyseessä oli varhaisissa vaiheissa tapahtunut traumatisaatio.

Kirsi PulkkinenTraumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa – tapaustutkimus

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021

 

Miten symbolinmuodostuksen käsitteen ymmärtäminen auttaa psykoterapiatyössä traumatisoituneen ihmisen kanssa?

Traumakokemuksen voi psykoanalyyttisen teorian mukaan ajatella koostuvan sisäisistä tai ulkoisista tapahtumista, jotka ovat ylittäneet mielen kykyä käsitellä niitä, lapsuuden kehityksessä tai myöhemmin elämässä. Traumakokemus on usein sanatonta ja kehollista, eikä herkästi mielen prosessoitavissa. Tutkielmassani olen tutkinut millaisia edellytyksiä kleinilainen ja postkleinilainen intersubjektiivisempi psykoanalyyttinen lähestymistapa luo työskentelylle myös sellaisten potilaiden kanssa, joiden symbolisaatiokyky on kehittymätön tai vaurioitunut trauman takia. Symbolisaatiokyvyllä tarkoitetaan kleinilaisessa psykoanalyttisessa kielenkäytössä kykyä muodostaa symboleja, joita tarvitaan tunteiden ajattelemiseen ja niiden käsittelyyn tietoisella tasolla.

Brittiläinen psykoanalyytikko Melanie Klein huomasi, että häiriö varhaisissa objektisuhteissa johti vaikeuteen symbolisoida, joka vuorollaan esti objektisuhteiden kehittymisen. Objektisuhteilla tarkoitetaan ulkoisia ja sisäisiä suhteita toisiin ihmisiin. Rajoittuneeseen symbolisaatiokykyyn liittyy vaikeus sanoittaa tunteita, eli löytää tunteille sanallisia representaatioita ja vaikeus sietää ahdistusta. Kleinilainen ja postkleinilainen teoria käsittellistää miten psykoterapeutti voi tukea potilaan kykyä symbolisoida hyväksymällä, sisällyttämällä, tunnetasolla symbolisesti käsittelemällä ja sanoittamalla potilaan dissosioituneita affekteja. Kokemus siitä, että terapeutti kestää potilaan mielen sisältöä rakentaa potilaan omaa sisällyttämiskykyä vähitellen ja vähentää potilaan tarvetta etäännyttää itseään sisällöstä dissosiaation tai projektion kautta. Hoidossa pelkkä tiedostaminen ei riitä, vaan sanoittamalla tässä ja nyt tapahtuvat uudet senhetkiset kokemukset, puretaan potilaan dissosiaatiota ja rakennetaan hänen symbolisaatiokykyään ja tunteiden kannattelukykyä. Symbolisaatiokäsitteen lisäksi kleinilaisuus tarjoaa psykoterapeutille työkaluja seuraavien käsitteiden avulla: vastatransferenssi-, projektiivinen identifikaatio, container ja sisällyttäjä/sisällytetty. Sisällytän myös Donald W. Winnicotin holding ja transitionaalitila – käsitteet, joiden soveltamisella psykoterapiassa voi kannatella potilasta, ennen kun mielen rakentumista symbolisaatiokyvyn suhteen on tapahtunut.

Samalla tapaa kuin pienen lapsen symbolisaatiokyky rakentuu vuorovaikutuksessa vanhemman kanssa, niin potilaan symbolisaatiokyky voi näin rakentua terapeutin kanssa, riittävän turvallisessa psykoterapiasuhteessa. Kleinilaisen teorian kautta voi ymmärtää traumatisoituneen ihmisen kokemusta psykoterapiassa ja trauman vaikutusta siihen, mitä psykoterapiasuhteessa käytännössä tapahtuu. Symbolinmuodostuksen käsitteen kautta näen mahdollisuuden psykoanalyyttisen psykoterapian vaikuttavuuden mittaamiseksi seuraamalla potilaan kehitystä kyvyssä erottaa sisäistä ja ulkoista maailmaa, ajatella ajatuksiaan ja löytää tunteille sanallisia representaatioita.

Anna Andersson: Miten symbolinmuodostuksen käsitteen ymmärtäminen auttaa psykoterapiatyössä traumatisoituneen ihmisen kanssa?  

Aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapia 2018-2022