Avainsana: relationaalisuus

Julkaistu

Koulutustyönohjaus osana psykoterapeutiksi kehittymistä

Psykoanalyyttisessä työnohjauksessa on ajan myötä siirrytty potilas- ja terapeuttikeskeisistä malleista relationaalisempaan suuntaan. Relationaalisessa malissa työnohjauksen osapuolten nähdään olevan osa triadia ja siinä tominnallistuvaa triadin osalpuolten tiedostamatonta, mukaan lukien osapuolten regressiiviset kokemukset. Työnohjaajan ja opiskelijan dynamiikka voidaan nähdä olevan yhteydessä paralleeli-prosessin kaltaisesti työnohjattavan potilaan dynamiikkaan, työnohjaajan ja opiskelijan taustalla vaikuttavien työ- ja koulutusorganisaatioiden dynamiikkaan sekä muihin relaatiossa ilmeneviin tietoisiin ja tiedostamattomiin puoliin. Identifioitumalla ainoastaan osaan totuudesta tai omaan totuuteen menetämme mahdollisuuden oppia tietoisuudesta poislohkotusta kokemalla, säilömällä, prosessoimalla ja sanoittamalla näkemyseroista nousevaa tietoa, mikä edellyttää työliiton, työryhmätilan tai potentiaalisen tilan suomaa  kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja armollisuutta.

Frida Rönnholm: Koulutustyönohjaus psykoterapeuttiopiskelijan identiteetin vahvistajana : Wilfred Bionin perusolettamustilat psykoterapeutiksi kehittymisen työnohjausprosessissa.

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapia koulutusohjelma 2020-2024.

Julkaistu

Terapiavuorovaikutuksen katkokset ja intersubjektiivisuus riippuvuusongelmaisen asiakkaan psykoterapiassa

Relationaalisuutta korostavissa psykoterapiasuuntauksissa terapeuttisen muutoksen nähdään tapahtuvan
terapiasuhteen ja siihen väistämättä sisältyvien katkosten, näyttämöllistymisten ja niiden korjaamisen kautta.

Tapaustutkimuksessa tarkasteltiin terapiavuorovaikutuksen katkoksia, katkosten työstöä, katkoksissa
näyttäytyneitä asetelmia sekä intersubjektiivisuuden toteutumisia ja toteutumatta jäämisiä yhden
riippuvuusongelmaisen asiakkaan pitkän psykoterapian loppuvaiheessa. Aineistoa analysoitiin terapiasuhteen
katkoksiin fokusoiden Jeremy Safranin ja Christofer Muranin katkostyöskentelyn mallin ohjaamana ja
viimeisimpiä istuntoja intersubjektiivisuuteen fokusoiden Jessica Benjaminin intersubjektiivisuuden
käsitteellistyksien ohjaamana.

Terapian loppuvaiheilla esiintyi useita katkoksia ja keskusteluja terapiasuhteesta. Katkoksia työstettiin
pääasiassa metakommunikoimalla terapiavuorovaikutuksesta. Intersubjektiivisuus näytti toteutuvan erityisesti
viimeisellä tarkastellulla istunnolla, ja sitä näytti edistäneen terapiasuhteen toistuvat katkokset ja niiden korjaamiset.
Keskeistä näytti olevan puhuminen terapiasuhteesta ja asiakkaan pettymyksistä, terapeutin todentuminen
tuntevana subjektina ja Benjaminin termein molempien antautuminen kolmannelle.

Noora Seppälä: Terapiavuorovaikutuksen katkokset ja intersubjektiivisuus riippuvuusongelmaisen asiakkaan psykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Kohti intersubjektiivisuutta: vastavuoroiset asetelmat, toimijuus ja terapeutin vastatunteet psykoterapiassa

Tutkimuksessa tarkastellaan asiakkaan ja terapeutin välistä terapiasuhdetta koulutusterapiaprosessissa kahden vuoden aikana. Tarkastelun kohteena ovat asiakkaan huolet ja mielikuvat terapeutista sekä myös terapeutin vastatunteet. Kuvatun yksittäisen terapiasuhteen lisäksi pohditaan yleisemmällä tasolla, minkälaisia terapiasuhteen ilmiöitä ja terapeutin vastatunteita ilmenee tilanteissa, joissa asiakkaalla on vaikeuksia muodostaa terapeuttiin intersubjektiivinen suhde. Tutkimuksessa lähestytään edellä kuvattuja ilmiöitä ensinnäkin kognitiivis-analyyttiseen perinteeseen kuuluvien käsitteiden, vastavuoroisten asetelmien ja näihin liittyvien suoja-, riski- ja sietämättömien positioiden näkökulmasta. Toisena näkökulmana on asiakkaan terapiasuhteessa ilmenevien toimijuuden kokemusten tarkastelu hyödyntäen Jean Knoxin näkemyksiä toimijuuden kehittymisestä ja ongelmista. Tutkimusaineistona ovat asiakkaan ja terapeutin väliset, terapiasuhdetta koskevat keskustelut.

Tutkimuksessa todettiin, että asiakkaan terapiasuhdetta koskevissa vastavuoroisissa asetelmissa tapahtui seuraavia muutoksia: terapian alkuvaiheessa omien tarpeiden ilmaiseminen ja läheisyys näyttäytyivät riskipositioina, joiden taustalla kuvautui uhka sietämättömiin positioihin joutumisesta. Lisäksi tuli esille asiakkaan suojapositioita, joiden avulla hän pyrki suojautumaan tarpeiden ilmaisuun ja läheisyyteen liittyviltä uhkilta. Terapian kuluessa näiden asetelmien rinnalle syntyi uusia, terapiasuhdetta koskevia vastavuoroisia asetelmia, joissa tarpeiden ilmaisu ja läheisyys eivät näyttäytyneet enää yksin riskinä. Myös asiakkaan toimijuuskokemuksissa suhteessa terapeuttiin näytti tapahtuvan terapian kuluessa muutoksia. Terapian alkuvaiheessa asiakkaan toimijuuskokemuksessa tuli esille intentionaalista toimijuutta ja fuusiohakuisuutta. Fuusiohakuisessa toimijuudessa korostui kokemus terapiasuhteesta sellaisena, jossa vain toisella osapuolella on tilaa olla subjekti ja toimija. Terapian edetessä asiakkaan toimijuuskokemuksessa näyttäytyi enenevästi representationaalista toimijuutta. Suhteessa terapeuttiin mahdollistui lisäksi uudenlainen kokemus, jossa molemmat osapuolet saattoivat ajoittain olla toinen toisiinsa vaikuttavia toimijoita. Terapeutin vastatunteita ymmärrettiin toisaalta asiakkaan vastavuoroisia asetelmia ja fuusiohakuista toimijuutta heijastelevina, mutta toisaalta myös terapeuttilähtöisiin tekijöihin liittyvinä. Lisäksi todettiin yleisellä tasolla, että terapiasuhteessa, jossa asiakkaalla on intersubjektiivisuuden ongelmia, terapeutin vastatunteet saattavat haastaa terapeuttia tavalla, joka lisää terapeutin suojautumistarvetta. Tällaisessa tilanteessa terapeutin voi olla hankala asettua terapiasuhteeseen asiakkaan toimijuustunnon kehittymistä tukevin tavoin erityisesti, jos terapeutissa itsessään on aktivoitunut hänen omia herkkyysalueitaan.

Sanna-Kaisa Peltola: Kohti intersubjektiivisuutta: vastavuoroiset asetelmat, toimijuus ja terapeutin vastatunteet psykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Terapiasuhde ja transferenssi pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa

Tässä työssä tarkasteltiin terapiasuhteen erityispiirteitä pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa Gelson (2014) kolmikantamallin sekä relationaalisen transferenssin käsitteiden kautta. Lähtökohtana oli, että traumatisaatio, haavoittuva asema sekä sosiokulttuurisen kontekstin ja narratiivin erilaisuus tuovat oman erityisen laatunsa terapiasuhteeseen. Relationaalinen näkemys transferenssiin ja sosiokulttuuristen ilmiöiden tiedostaminen tukivat tässä tapauksessa terapiasuhteen ulottuvuuksien tasapainottumista. Todellinen suhde ja allianssi vahvistuivat, alkuvaiheen vahva transferenssitoisto laantui. Tulkkaukseen liittyvät yksilölliset merkitykset nousivat esiin sen myötä kun tulkkauksesta luovuttiin. Transferenssiin kuuluvat yksilölliset ja kulttuuriset vastavuoroiset oletukset tulivat tietoisemmiksi, samoin suhteessa elävä vallan epäsymmetria.

Marleena Marttio: Terapiasuhde ja transferenssi pakolaistaustaisen asiakkaan psykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Opinnäytetyöni aiheena on krooninen eli koko minuuteen kietoutunut lamaannuttava häpeä relationaalisen teorian ja objektisuhdeteorian näkökulmasta. Tutkin, miten asiakkaan suhde krooniseen häpeään näyttäytyy koulutushoitoprosessissa. Aineiston analyysissa pyrin objektisuhdeteorian avulla tunnistamaan asiakkaan kerronnassa, minkälaisia sisäisiä asetelmia kroonisen häpeään liittyy. Pyrin lisäksi tutkimaan Stilesin assimilaatiomallin avulla, missä määrin näiden krooniseen häpeään linkittyvien objektisuhdeasetelmien integroiminen osaksi asiakkaan itsekokemusta on mahdollista ja lisääntyykö se terapian ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Aineistosta löytyi seuraavia terapiaprosessin aikana tavoitettuja krooniseen häpeään linkittyviä sisäistyneitä objektisuhdeasetelmia: 1) kriittinen toinen suhteessa huonommuutta ja riittämättömyyttä tuntevaan itseen, 2) rankaiseva tai häpäisevä toinen suhteessa vialliseksi, pahaksi tai arvottomaksi koettuun itseen, sekä 3) dysreguloiva toinen suhteessa disintegroituneeseen, ei-rakastettavaksi koettuun itseen. Asiakkaan itseymmärrys lisääntyi sisäisten asetelmien tullessa torjutusta tai orastavasti tiedostetusta integroidummaksi osaksi muuta minuutta. Lisäksi häpeää herättävä esillä oloa tai välittämistä kaipaava itse kuvautui terapian alussa torjuttuna mutta tuli terapian edetessä enenevästi tunnistetuksi. Häpeä kuvautui moniulotteisena ilmiönä, jonka eri kerrosten tunnistaminen terapiassa eteni vaiheittain: kokemus itsestä huonommuutta tuntevana suhteessa kriittiseen sisäiseen toiseen oli helpommin tavoitettavissa kuin kokemus itsestä ei-välittämisen arvoisena suhteessa dysreguloivaan toiseen. Ydinhäpeän ympärillä itsekokemus vaikutti relationaalisen teorian mukaisesti muuntuvan disintegroituneemmaksi.

Maari Kivioja: Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Relationaalisen toimijuuden muutos psykoterapiaprosessissa

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Tarkastelen opinnäytetyössäni masentuneen asiakkaan toimijuuden muutosta  analysoimalla asiakkaan  asemoitumista toimijaksi hänen puhuessaan ihmissuhteistaan.  Teoreettisena näkökulmana työssäni on toimijuuden viiden aspektin malli (Seilonen & Wahlström, 2021). Spesifimmin keskityn työssäni tutkimaan asiakkaan toimijuuden muutosta relationaalisuuden aspektin näkökulmasta. Relationaalisuus viittaa intersubjektiivisuuteen ja ihmisen kykyyn havaita ja ajatella itse ja muut ihmiset itsenäisinä psyykkisinä toimijoina. Analyysini pohjalta osoitan, kuinka asiakkaan toimijuus muuttui terapian aikana. Asiakas siirtyi toimijuusesityksissään objektipositiosta havaitsijaposition kautta subjektipositioon.  Asiakkaan asemoituminen vahvempana relationaalisena toimijana ilmeni kuvauksissa, joissa asiakas esitti itsensä toimijana, joka ei enää uhraudu tai alistu muiden mielipiteille. Hänen intersubjektiivisessa asemoitumisessaan tapahtui muutos. Myös reflektiivisyys oman toimijuuden suhteen lisääntyi ja hän esitti itsensä intentionaalisena toimijana ihmissuhteissaan.

Sami Somiska: Relationaalisen toimijuuden muutos psykoterapiaprosessissa Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Keho kokemisen ja viestinnän väylänä rajatilaisen potilaan psykoterapiaprosessissa

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus psykoterapiaprosessista, jossa rajatilaisesti organisoituneen potilaan keho oli voimakkaasti läsnä. Teoreettisesti aihetta lähestyttiin hakien integratiivista ymmärrystä kehollisuuteen, somatisaatioon, toiminnallisiin oireisiin ja psykosomatiikkaan eri psykoterapiaperinteistä. Analyysin fokukseen valittiin mentalisaatioteoria ja erityisesti kehollistetun mentalisoinnin käsite. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia mielentiloja rajatilaisesti organisoituneen potilaan kehollisen oireilun taustalla oli, ja miten kehollistettu mentalisointi onnistui tai estyi, kun potilas ilmaisi kehollisia oireita ja sairauksia psykoterapiaprosessin alkuvaiheessa. Aineistona oli 41 käynnin mittaisen terapian ääninauhoitteet ja terapeutin muistiinpanot. Lopulliseen analyysiin valittiin neljän istunnon litteraatiot terapiaprosessin alkuvaiheesta. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällön analyysi. Tuloksissa nousi esiin, kuinka potilas toi terapiaan kehon ja mielen yhteyksien tutkimisen heti terapiaprosessin alussa. Tämän jälkeen hänen kykynsä kehollistettuun mentalisointiin vaihteli. Keholliseen kokemiseen ja somaattisiin oireisiin liittyi usein pelon ja yksinäisyyden tunteet ja suhteessa olon vaikeudet. Nämä tekijät on myös aikaisemmissa tutkimuksissa linkitetty vahvasti yhteen toiminnallisen oireilun ja somatisaation kanssa.

Laura Nikkola: Keho kokemisen ja viestinnän väylänä rajatilaisen potilaan psykoterapiaprosessissa

Integratiivinen psykoterapeuttikoulutus 2018-2021

Julkaistu

Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Terapeutin vastatunteet ovat terapiaprosessissa tärkeä tietolähde, ja niiden taustalla voi olla sekä asiakas- että terapeuttilähtöisiä syitä. Vastatunteet voivat olla haitallisia silloin, kun terapeutti ei pysty ymmärtämään ja käsittelemään niitä, mutta tunnistetuksi tullessaan ne voivat olla terapialle syvällisesti hyödyllisiä. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuuden, asiakkaan mentalisaatiokyvyn, kognitiivis-analyyttisen psykoterapiateorian mukaisten vastavuoroisten asetelmien ja terapeuttilähtöisten tekijöiden yhteyksiä terapeutin vastatunteisiin yhdellä psykoterapiatapaamisella. Lisäksi tarkasteltiin, miten terapeutin vastatunteet ja niiden muutos tulivat edelleen näkyviksi terapiavuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden terapiatapaamisen katkelman litteroitua äänitettä, käyntimuistiinpanoja sekä terapeutin käyntiin liittyneitä tunnekokemuksia.

Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan esimentalisoiva kokemistapa ja siihen yhdistyvä epäintersubjektiivinen relationaalinen moodi olivat yhteydessä terapeutin ärtyneeseen vastatunteeseen. Asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien katsottiin selittävän hänen tapaansa tulla vuorovaikutukseen terapiassa sekä terapeutin vastatunteiden sävyä. Lisäksi terapeuttilähtöisillä tekijöillä oli vaikutusta terapeutin vastatunteiden heräämiseen ja intensiteettiin. Ärtyneessä vastatunteessa terapeutti ei pystynyt mentalisoimaan asiakasta eikä kokenut tätä kohtaan empatiaa, mikä ilmeni erityisesti terapeutin puheen prosodisissa piirteissä. Pantuaan merkille vastatunteensa terapeutti pystyi palauttamaan mentalisoivan suhtautumisen asiakkaaseen, minkä seurauksena vastatunne muuttui empaattiseksi ja kiinnostuneeksi. Empatia johti asiakkaan tunnekokemuksen äärelle ja intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Kristiina Relander: Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021