Opinnäytetyöni aiheena on krooninen eli koko minuuteen kietoutunut lamaannuttava häpeä relationaalisen teorian ja objektisuhdeteorian näkökulmasta. Tutkin, miten asiakkaan suhde krooniseen häpeään näyttäytyy koulutushoitoprosessissa. Aineiston analyysissa pyrin objektisuhdeteorian avulla tunnistamaan asiakkaan kerronnassa, minkälaisia sisäisiä asetelmia kroonisen häpeään liittyy. Pyrin lisäksi tutkimaan Stilesin assimilaatiomallin avulla, missä määrin näiden krooniseen häpeään linkittyvien objektisuhdeasetelmien integroiminen osaksi asiakkaan itsekokemusta on mahdollista ja lisääntyykö se terapian ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Aineistosta löytyi seuraavia terapiaprosessin aikana tavoitettuja krooniseen häpeään linkittyviä sisäistyneitä objektisuhdeasetelmia: 1) kriittinen toinen suhteessa huonommuutta ja riittämättömyyttä tuntevaan itseen, 2) rankaiseva tai häpäisevä toinen suhteessa vialliseksi, pahaksi tai arvottomaksi koettuun itseen, sekä 3) dysreguloiva toinen suhteessa disintegroituneeseen, ei-rakastettavaksi koettuun itseen. Asiakkaan itseymmärrys lisääntyi sisäisten asetelmien tullessa torjutusta tai orastavasti tiedostetusta integroidummaksi osaksi muuta minuutta. Lisäksi häpeää herättävä esillä oloa tai välittämistä kaipaava itse kuvautui terapian alussa torjuttuna mutta tuli terapian edetessä enenevästi tunnistetuksi. Häpeä kuvautui moniulotteisena ilmiönä, jonka eri kerrosten tunnistaminen terapiassa eteni vaiheittain: kokemus itsestä huonommuutta tuntevana suhteessa kriittiseen sisäiseen toiseen oli helpommin tavoitettavissa kuin kokemus itsestä ei-välittämisen arvoisena suhteessa dysreguloivaan toiseen. Ydinhäpeän ympärillä itsekokemus vaikutti relationaalisen teorian mukaisesti muuntuvan disintegroituneemmaksi.
Maari Kivioja: Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023