Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

 

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen.

Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla.

Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota.

Katri Wahlman-NeuvonenItsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

 

 

”Bitch got daddy issues” – asiakkaan primaaritunteita etsimässä

Tässä opinnäytteessä tarkastellaan asiakkaan terapiassa viriäviä tunnekokemuksia tunnekeskeisen terapian viitekehyksessä. Painotus on erityisesti primaaritunteen kokemiseen kytkeytyvissä korjaavissa kokemuksissa sekä terapiavuorovaikutuksen tarkastelussa tunnekeskeisen terapian merkkien (markers) näkökulmasta. Merkeillä tarkoitetaan tiettyjä tunnekeskeisen terapian teoriassa määriteltyjä ongelmallisia tunteidenkäsittelyn tiloja, joihin terapeutin tulisi suunnata tiettyjä interventioita.

Aineistona on Noeliksi nimetyn asiakkaan 40 tapaamisen mittaisen terapian tallennetut tapaamiset (31 kpl). Tarkasteltavaksi on valittu viisi otetta, joissa asiakas kokee isäsuhteeseensa kytkeytyviä tunteita terapiatilanteessa. Otteissa on nähtävissä tunnekeskeisen terapian teorian mukainen muutosprosessi, missä primaaritunteiden kokeminen turvallisessa terapiasuhteessa muuttaa koettuja tunteita sekä luo uudenlaista ymmärrystä itsestä. Noel siirtyy primaarin adaptiivisen vihan jälkeen kokemaan primaaria maladaptiivista häpeää ja lopuksi myös häivähdyksen primaaria adaptiivista surua.

Otteiden vuorovaikutuksessa on tunnistettavissa piirteitä tunnekeskeisen teorian merkeistä. Verrattain usein myös terapeutin työskentelyn tavoitteet otteiden vuorovaikutustilanteissa ovat jossain määrin yhdenmukaisia merkkeihin liitettyjen interventioiden tavoitteiden kanssa. Kun otetaan huomioon, ettei terapeutti näissä otteissa tehnyt tietoisesti “tunnekeskeistä terapiaa”, vaikutelmaksi jää, että tunnekeskeisen terapian merkkeihin ja niiden interventioihin on onnistuttu tiivistämään jotain psykoterapeuttiselle työskentelylle yleistä ja tyypillistä.

Riikka Koljonen: ”Bitch got daddy issues” – asiakkaan primaaritunteita etsimässä
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

Vaikea viha ja sen työstäminen psykoanalyysin avulla

Tutkielmassa tarkastellaan tuhoavan aggression muuttumista psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. Aggressio nähdään tutkielmassa psykoanalyyttiseen viettiteoriaan kuuluvan Thanatoksen eli  kuolemanvietin ilmentymänä, mutta myös vuorovaikutussuhteissa syntyvänä ilmiönä.  Aineistona toimii yhden potilaan kuusi (6) psykoanalyysituntia, joita analysoidaan systemaattisen käsiteanalyysin avulla. Aineistosta käy esiin, että työstämätön, tuhoava aggressio on potilaan keskeinen ongelma, joka vaikeuttaa hänen vuorovaikutussuhteitaan. Aggressio näyttäytyy aluksi pakkoneuroottisena ajatteluna ja toimintana. Se muuttuu hoidon edetessä rajatila-narsistiseksi problematiikaksi, jolloin aggressio tulee esiin idealisaation ja mitätöinnin vaihteluna. Aggressio kätkeytyy tapausaineistossa myös monimuotoisen häpeän taakse. Aggression työstäminen tapahtuu hoidon aikana psykoterapiasuhteessa sen elävöityessä psykoterapeutin ja potilaan välillä. Aggression ymmärtäminen, sanoittaminen ja yhdessä eläminen muuttavat sen tuhoavuutta.  Aggressio muuttuu hoidon aikana Eroksen eli elämänvietin vaikuttamaksi myönteiseksi, itseä suojelevaksi voimavaraksi.

Joona Mikkola: Vaikea viha pakkoneurootikon painajaisena ja rajatila-narsistisen potilaan ongelmana. Vihan työstäminen psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. 

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajakoulutus TSHYAN 2017-2021

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

Myötätuntosuuntaisen psykoterapian vaikutus häpeän tunteen ja itsekriittisyyden lieventymiseen – Viiden kansainvälisen tutkimusyhteenvedon tarkastelu kirjallisuuskatsauksen muodossa

Tämä lopputyö käsittelee myötätuntosuuntaista psykoterapiaa erityisesti häpeä kokemusten ja itsekriittisyyden hoidossa. Tarkastelen myötätuntoa käsitteenä, sen liittymistä tunteidensäätelyjärjestelmään ja myötätuntosuuntaisen psykoterapian kehittymistä erityisesti Paul Gilbertin ajatusten ja kehittämistyön pohjalta. Tutkimusaineisto sisältää viisi eri myötätuntosuuntaisen hoitointervention kuvausta ja niihin liittyviä tutkimustuloksia. Tutkimusaineistosta nousee myötätunnon kehittymisen myönteinen vaikutus pitkäaikaisesti psyykkisesti oireilleiden potilaiden hoidossa, erityisesti häpeä kokemusten ja itsekriittisyyden hoidossa sekä masennus- ja ahdistusoireiden vähentymisenä. Itsemyötätunnon kasvu näkyy myös potilaiden elämänhallinnassa ja toimintakyvyn kasvussa. Tutkimusaineistot ovat olleet melko pieniä, joten tutkimustulosten yleistettävyyden vahvistamiseksi myötätuntosuuntaisen terapian tutkimusta tarvitaan edelleen jo löydettyjen tutkimustulosten laajentamiseksi.

Mari Rikala: Myötätuntosuuntaisen psykoterapian vaikutus häpeän tunteen ja itsekriittisyyden lieventymiseen  – Viiden kansainvälisen tutkimusyhteenvedon  tarkastelu kirjallisuuskatsauksen muodossa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Häpeän ruumiillistuma

Tässä kognitiivis-analyyttisen psykoterapeuttikoulutuksen lopputyössäni tarkastelen häpeän tunnetta ja kehollisuutta psykoterapiassa sekä kirjallisuuden että terapiavinjettejen avulla. Tuskallisena ja usein äkillisesti heräävänä tunteena häpeä on merkittävä kärsimystä aiheuttava kokemus monille ihmisille. Harva on saanut riittävästi tukea lapsuudessaan tämän vaikean tunteen tunnistamiseen ja sietämiseen. Häpeän luonteeseen kuuluu piiloutuminen ja häpeän kätkeminen, mikä tekee sen havaitsemisesta ja tutkimisesta myös psykoterapiassa vaikeaa. Häpeän kokemiseen, kuten yleensä tunteisiin, liittyy erilaisia kehollisia reaktioita, mitkä voivat osaltaan olla viitoittamassa tietä häpeän mahdollisuuden huomioimiseen ja havaitsemiseen. Terapeutti ei voi suoraan luottaa havaitsemiinsa asiakkaansa kehollisiin reaktioihin tai itselleen tuleviin ”tunnetartuntoihin”, vaan aina on pyrittävä asiakkaan kanssa yhdessä tutkimalla löytämään asiakkaan yksilöllinen merkitys kokemuksilleen. Työssäni tuon myös esiin joitain terapeutin keinoja tukea häpeää kokevaa asiakastaan.

Heli Haavisto: Häpeän ruumiillistuma
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020

Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta

Opinnäytetyössä käsitellään narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykodynaamista psykoterapiaa. Ensin kuvataan nuoruusikäisten psykoterapian erityispiirteitä, jonka jälkeen kuvataan varhaista problematiikkaa narsististen häiriöiden taustalla. Narsistisen problematiikan kanssa kipuilevilla on yleensä ollut haasteita varhaisessa lapsi-vanhempi-suhteessa, mikä voi heijastua nuoruusiässä eriytymiskehityksen ja persoonallisuuden integraation pulmina. Terapian alussa nuoren on saatava rauhassa etsiä kosketusta omaan mieleensä ja sen toimintaan. Kun psyykkinen rakenne ja itsesäätelykeinot vahvistuvat nuori voi alkaa käsitellä terapiassa konfliktejaan ja saada niihin ymmärrystä. Nuoruusikäisen narsistisen potilaan hoitoa pohditaan opinnäytetyössä tapausesimerkein eri teorioihin peilaten.

Heidi Willman: Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020