TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 

Tässä opinnäytetyössä pyrin lähestymään psykoterapiassa esiintyviä hankalia tyhjyyteen liittyviä tunnekokemuksia ja niiden äärelle pääsemisen edellytyksiä myös terapeutin omien valmiuksien näkökulmasta sekä niiden parissa työskentelyä. Terapiassa kävijän kaksijakoinen tarve olla samaan aikaan piilossa, suojautua ja näin ollen olla turvassa ja toisaalta toive tulla löydetyksi ja nähdyksi omana itsenään muodostaa haasteen psykoterapeuttiselle työskentelylle. Riittävän hyvissä olosuhteissa, kuten pienellä lapsella, myös psykodynaamisessa psykoterapiassa kävijällä on mahdollisuus toistamisen kokemuksien kautta vähitellen tavoittaa sen asteista turvallisuutta ja luottamusta, että uskaltaa kohdata itselle hankalia asioita ja päästä niiden kanssa eteenpäin. Psykodynaaminen terapiatyöskentely tapahtuu kahden ihmisen vuorovaikutuksessa ja tähän kokemukseen vaikuttaa terapeutin oma valmius kohdata toinen ihminen. Tämä muodostuu teoreettisen ja kokemuksellisen osaamisen sekä omakohtaisen psykodynaamisen tai
psykoanalyyttisen psykoterapian myötä. Mikä on terapeutin oma aavikko ja avaruus, valmius kohdata ja sietää tyhjyys ja tuntematon?

Ihmisen mielen kokemus tyhjyydestä on mahdollinen todellisen kokemisen tila: ei ole elävää mitään! Kaksi kertaa viikossa terapiassa käyvän nuoren miehen hankalat tyhjyydenkokemukset näyttäytyvät vertauskuvallisesti kuvauksina avaruudessa leijumisesta tai tyhjästä ja kuivasta aavikosta. Aika on pysähtynyt paikalleen. Pelko siitä, ettei mikään tule muuttumaan. Tosiasiassa kuivinkaan aavikko maan päällä ei kuitenkaan ole ilman elämää. Sen kasvit ja eläimet ovat erikoistuneet ja tottuneet näihin karuihin olosuhteisiin. Psykoterapeuttiseksi tehtäväksi muodostuu asettuminen olemaan näissä olosuhteissa, tutkimaan sen ulottuvuuksia, sietämään olosuhteiden vaihteluja ja niiden resonointia itsessä ja kantamaan niitä ajoittain ja jonkin aikaa potilaan puolesta, tutustua ja muodostaa ymmärrystä näihin elämänmuotoihin ja auttaa niitä kasvamaan ja vahvistumaan.

Psykodynaaminen psykoterapia mahdollistaa monesti yksin tehtäväksi liian haastavan elämänaineksen läpikäymisen yhdessä terapeutin kanssa. Terapiatunneilla erilaiset ilmiöt ja niihin liittyvät tunnelmat tulevat jaetuksi ja yhdessä koetuksi, se ei ole enää terapiassa kävijän yksinäinen kokemus. Mielenkiintoinen kysymys on – kuinka paljon tästä tulee sanoitetuksi terapeutin ja potilaan välillä? Onko tämä välttämätöntä vai riittääkö jaettu ja sanaton kokemus?

Tom Juhola: TYHJYYDEN KOKEMUKSET PSYKOTERAPIASSA 
Aavikolla operoiminen, pärjäämisen edellytykset, sietäminen ja pyrkimys ymmärtää

Nuorten psykodynaaminen yksilöpsykoterapia koulutus 2019–2022

 

 

”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Psykoterapiassa syömishäiriöoireisilla asiakkailla ilmenee usein tunteiden säätelyn ja ilmaisun haasteita. Haastaviksi koettuja tunteita voi olla vaikea kestää, jolloin niitä pyritään kontrolloimaan esimerkiksi välttelemällä. Terapian tavoitteena voidaan nähdä mentalisaatiokyvyn tai tunteiden käsittelykeinojen kehittyminen niin, että asiakkaan olisi mahdollista toimia tunteidensa suhteen toisin. Tutkin tässä opinnäytetyössäni sitä, miten asiakkaan suhtautuminen tunteisiinsa ja syömishäiriöoireiluunsa muuttuu lyhytterapian aikana.  Spesifimmin tarkastelen analyysissäni mentalisaatioon ohjaavan intervention ja terapiasuhteen merkitystä myönteisessä muutoksessa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona oli nuoren naisen lyhytterapiaprosessi, joka koostui 13 terapiaistunnosta. Terapian alkuvaiheessa viidennellä istunnolla terapeutti toteutti intervention, jonka tarkoitus oli lisätä asiakkaan mentalisaatiota omia tunnekokemuksiaan kohtaan. Analyysin kohteeksi valikoitui viideltä istunnolta litteroituja otteita, joissa asiakas kuvaa omaa suhdetta tunteisiinsa tai syömishäiriöoireilua ja näihin liittyviä kokemuksia. Suhdetta omiin tunteisiin tarkasteltiin mentalisaation ja tunnekeskeisen työskentelyn käsitteiden kautta. Fokuksessa oli myös terapiasuhteen tarkastelu, jonka nähtiin olevan oleellinen tekijä muutoksen mahdollistajana.

Tekstianalyysissä näkyy muutos tunteiden välttämisestä tunteiden ilmaisemiseen. Sekä tunteisiin ohjaava interventio että terapiasuhdetekijät näyttivät lisäävän asiakkaan mentalisoivaan puhetta. Tämän voidaan arvioida mahdollistaneen muutosta. Lisääntyvän mentalisaation myötä tunteet näyttäytyivät asiakkaalle siedettävämpinä, jolloin niiden tietoinen käsittely mahdollistui. Asiakkaan relationaalisiin tarpeisiin liittyvä häpeän tunne voitiin liittää vahvasti syömishäiriöoireiluun. Kun asiakas loi terapiaprosessissa suhdetta mieleensä mentalisoivassa työskentelyssä, suhde tunteisiin tuli omistettavammaksi ja syömishäiriöoireilu väheni.

Marleena Alho: ”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – Miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

Itsehavainnointi ja kokemuksellisuus lyhytterapiaprosessin merkityksellisissä hetkissä

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan miten yhden koulutuspotilaan ongelmallinen kokemus muuttui lyhytterapiaprosessin aikana esiintyvissä merkityksellisissä hetkissä. Asiakkaan ongelmallinen tarina määriteltiin, ja terapian alusta, keskivaiheelta ja lopusta tunnistettiin tarinasta poikkeavia innovatiivisia hetkiä, jotka ensin litteroitiin ja sitten analysoitiin innovatiivisten hetkien menetelmää soveltaen. Ymmärrystä muutoshetkistä syvennettiin tarkastelemalla niitä itsehavainnoinnin kehityksen sekä kokemuksellisen prosessoinnin näkökulmista.

Alussa terapiassa merkitykselliseksi osoittautui kokemusten sanoittaminen ja jakaminen, vahvasti esiin tulevien tunteiden ilmaisu, säilöminen ja reflektointi. Nämä näyttivät mahdollistavan etäisyyden ja uuden ymmärryksen muodostamisen suhteessa ongelmakokemukseen. Prosessin keskivaiheessa asiakas sanoitti eri tavoin miten kokemansa oivallukset ovat muuttaneet hänen mahdollisuuttaan suhtautua omiin tunteisiin ja ongelmallisin toimintatapoihin. Terapiaprosessin lopussa korostui muutoksen kuvaaminen. Asiakas toi esiin miten koetut uudet ja eriytyneemmät tavat nähdä ja suhtautua tunteisiin ja toisiin, sekä omien tarpeiden uudenlainen huomioiminen, ovat kehittyneet suhteessa aikaisempaan.  Analyysin tulokset tukevat Innovaativisten hetkien -teorian hypoteesia, että innovatiiviset hetket muuttuvat laadullisesti psykoterapiaprosessin kuluessa, mikä mahdollistaa ongelmien käsitteellistämisen ja kokemisen uudella tavalla. Itsehavainnoinnin näkökulmasta asiakkaan kuvauksissa näkyy uudenlaisen subjektiposition orastavaa kehittymistä suhteessa ongelmakokemukseen. Kokemuksellisuuden näkökulmasta kannatteleva allianssi, tunteiden säilöminen sekä lähikehityksen vyöhykkeellä tapahtuva kokemusten reflektointi edesauttoi kuvatun muutoksen mahdollistumista.

Susanne Tiihonen: Itsehavainnointi ja kokemuksellisuus lyhytterapiaprosessin merkityksellisissä hetkissä

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Häpeän ruumiillistuma

Tässä kognitiivis-analyyttisen psykoterapeuttikoulutuksen lopputyössäni tarkastelen häpeän tunnetta ja kehollisuutta psykoterapiassa sekä kirjallisuuden että terapiavinjettejen avulla. Tuskallisena ja usein äkillisesti heräävänä tunteena häpeä on merkittävä kärsimystä aiheuttava kokemus monille ihmisille. Harva on saanut riittävästi tukea lapsuudessaan tämän vaikean tunteen tunnistamiseen ja sietämiseen. Häpeän luonteeseen kuuluu piiloutuminen ja häpeän kätkeminen, mikä tekee sen havaitsemisesta ja tutkimisesta myös psykoterapiassa vaikeaa. Häpeän kokemiseen, kuten yleensä tunteisiin, liittyy erilaisia kehollisia reaktioita, mitkä voivat osaltaan olla viitoittamassa tietä häpeän mahdollisuuden huomioimiseen ja havaitsemiseen. Terapeutti ei voi suoraan luottaa havaitsemiinsa asiakkaansa kehollisiin reaktioihin tai itselleen tuleviin ”tunnetartuntoihin”, vaan aina on pyrittävä asiakkaan kanssa yhdessä tutkimalla löytämään asiakkaan yksilöllinen merkitys kokemuksilleen. Työssäni tuon myös esiin joitain terapeutin keinoja tukea häpeää kokevaa asiakastaan.

Heli Haavisto: Häpeän ruumiillistuma
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020