Kognitiiviset psykoterapiat pitkäaikaisen tinnituksen hoidossa

Tinnitus on kuulohavainto ja tietoisuus äänestä, jolle ei ole ulkoista äänilähdettä. Yleisin aiheuttaja on jonkinasteinen kuulovaurio, jota seuraa kuuloradan hermoverkkojen hyperaktiivisuus. Tinnitus ei ole itsessään hyvä tai paha, vaan yksilön tekemä tulkinta tinnituksesta aiheuttaa mahdollisen kärsimyksen. Tinnituksen yleisimpiä liitännäissairauksia ovat ahdistus, masennus ja unihäiriöt. Persoonallisuuden piirteistä neurotisismi sekä toimintatapana välttely, altistavat kärsimystä aiheuttavalle tinnitukselle. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on ensisijaishoito kärsimystä aiheuttavassa tinnituksessa. Hyväksymis- ja omistautumisterapia sekä tietoisuustaitoihin perustuva kognitiivinen terapia (MBCT) ovat myös osoittautuneet tehokkaiksi. Tapaustutkimuksissa tarkasteltiin psykoterapiainterventioiden, kuten validoinnin, psykoedukaation, välttelykäyttäytymisen purkamisen, altistamisen, hyväksymisen harjoittelun sekä tarkkaavuus- ja tietoisuustaitoharjoittelun toimivuutta tinnituksen hoidossa. Tinnituksen aiheuttaman kärsimyksen lievittyminen parantaa subjektiivista hyvinvointia, keskittymiskykyä ja unen laatua.  Uusi neutraali ja hyväksyvä suhde tinnitusääneen mahdollistaa välttelykäyttäytymisen loppumisen ja paluun normaaliin toimintaan sekä toipumisen.

Mervi Starck: Kognitiiviset psykoterapiat pitkäaikaisen tinnituksen hoidossa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Stressiperäisen ylivireyden vähentäminen kognitiivisen psykoterapian keinoin

 

Opinnäytetyössä tarkastellaan stressiperäisen ylivireyden kokemusta sekä sen vähentämistä kognitiivisen psykoterapian keinoin. Miten asiakkaat sanoittavat ylivireyttä, millaisia oireita he siihen liittävät sekä miten kokemus vireystilan säätelystä muuttuu kolmen terapiaistunnon aikana? Pitkittyessään ylivireys voi johtaa mm. ahdistukseen, uniongelmiin ja uupumiseen. Jos ylivireyden oppisi tunnistamaan riittävän ajoissa ja asiakas oppisi palautumaan siitä, voitaisiinko tällä ennaltaehkäistä oireiden pahenemista?

Aineiston muodostivat neljän asiakkaan lyhytintervention alku- ja loppukyselyt. Tutkimuskohteena oli ylivireyden kuvailu, ylivireyden kokemuksen muutos sekä vaikutusmahdollisuudet vireystilan säätelyyn.

Tulokset osoittivat, että asiakkaat kuvailivat ylivireyttä eniten toiminnan ja somaattisen oireilun kautta. He kuvasivat toisaalta aktivaatiotason nousua (keskittymiskyvyn heikkenemistä, ärsyyntymistä), uniongelmia ja toisaalta lamaantumista. Tunnepuolella ylivireyttä kuvattiin ahdistuksena ja sen osoitti myös GAD-7 ahdistusoirekysely. Ylivireyden kokemukset laskivat selvästi lyhytintervention aikana ja asiakkaat arvioivat vaikutusmahdollisuuksiensa ylivireyteen lisääntyneen.

Siru Saarinen: Stressiperäisen ylivireyden vähentäminen kognitiivisen psykoterapian keinoin

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Kognitiivis-integratiivinen lyhytpsykoterapia kroonisen migreenin hoidossa. Tapausselostuksena stressistä kärsivän migreenipotilaan kognitiivis-integratiivinen lyhytpsykoterapiahoito.

Migreeni on kohtauksellinen päänsärkysairaus, joka heikentää elämänlaatua vaikuttaen usein monilla elämänalueilla niitä kaventaen. Psykososiaaliset tekijät, kuten pitkittynyt stressi, voivat pahentaa ja edesauttaa migreenin kroonistumista. Kroonista migreeniä on hoidettu lääkehoidon lisäksi kognitiivisella psykoterapialla. Viime vuosina myös mindfulnessia on käytetty stressiperäisen migreenin hoidossa. Hyväksymis- ja omistautumisterapian (HOT) sekä myötätuntosuuntautuneen te-rapian käytettävyyttä on tutkittu kroonisen kivun hoidossa, mutta toistaiseksi migreenitutkimuksia on hyvin vähän. Tässä tapausselostuksessa haluttiin selvittää kolmannen aallon terapiamuotojen käytettävyyttä kroonisen migreenin hoidossa kognitiivisen viitekehyksen ohella, kognitiivis-integratiivisesti. Tarkoituksena oli selvittää lyhytterapialla, miten pitkittyneestä stressistä kärsivän kroonisen migreenipotilaan pystyvyyskokemus, uskomukset itsestä ja sairaudesta, psykologinen joustavuus, suhtautuminen migreeniin, sen hyväksyntä ja elämänlaatu reagoivat lyhytterapiahoitoon. Intervention myötä tutkittavan suhteessa migreeniin tapahtui muutosta ja tutkittava kykeni tekemään joustavammin valintoja elämänarvojensa mukaisesti. Tapausselostus antaa viitteellistä tukea kolmannen aallon terapioiden käytettävyydestä kroonisen migreenin hoidossa.

Sanna Asa-Mäkitaipale: Kognitiivis-integratiivinen lyhytpsykoterapia kroonisen migreenin hoidossa. Tapausselostuksena stressistä kärsivän migreenipotilaan kognitiivis-integratiivinen lyhytpsykoterapiahoito. Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2018-2021

 Joogaterapeuttiset menetelmät ahdistuneisuushäiriöisen potilaan kognitiivisesssa lyhytterapiassa

Ahdistuneisuushäiriöiden psykoterapeuttiseen hoitoon suositellaan yleisesti kognitiivista psykoterapiaa. Moni potilas hakee apua oireiden lievittämiseen myös täydentävistä hoitomuodoista, kuten joogasta.

Joogan terapeuttisella suuntauksella eli joogaterapialla on yhteisiä piirteitä psykofyysisten terapioiden ja uusimpien kognitiivisen psykoterapian sovellusten kanssa. Näitä ovat esimerkiksi kehon jännitystilojen rentouttaminen, stressinsäätelyjärjestelmän tasapainoittaminen sekä mielen ja kehollisten tuntemusten havainnointi nykyhetkikontaktissa. Lisäksi joogaterapia hyödyntää hatha-joogaperinteestä sovellettuja liikeharjoituksia.

Tässä tapaustutkimuksessa tarkasteltiin joogaterapian liike-, hengitys- ja keskittymisharjoitusten vaikutusta osana ahdistuneisuushäiriöisen potilaan kognitiivista lyhytterapiaa. Interventio vähensi tutkittavan itsearvioimaa ahdistuneisuutta ja lisäsi yleistä psyykkistä hyvinvointia. Ahdistuneisuuteen liittyvä somaattinen oireilu hävisi lähes kokonaan terapian kuluessa.

Joogaterapeuttisista harjoitteista rakentui myös terapian ulkopuolella hyödynnettävä ahdistuksen omahoito-ohjelma tutkittavan käyttöön, mikä edesauttoi psyykkisen toimintakyvyn ylläpitoa myös terapian jälkeen.

Kaiken kaikkiaan joogaterapeuttisten elementtien yhdistäminen kognitiiviseen lyhytterapiaan tuotti tässä tapauksessa lupaavia tuloksia, jotka ovat samansuuntaisia aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden kanssa.

 

Outi PikkuoksaJoogaterapeuttiset menetelmät kognitiivisen psykoterapian tukena ahdistuneisuushäiriöisen potilaan lyhytterapiassa – tapaustutkimus

Kognitiivis-integratiivinen  aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma (KIT) 2018-2021

Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Äänien kuuleminen on melko yleinen ilmiö niin psykiatrisissa häiriöissä kuin tavallisessa väestössäkin. Tutkimuksissa on arvioitu, että noin 10 % ihmisistä kuulee ääniä jossain vaiheessa elämäänsä. Äänien kuulemiseen liittyvä kärsimys ei johdu niinkään äänistä itsessään, vaan siitä, miten kuulija äänensä tulkitsee ja millainen suhde hänellä on kuulemiinsa ääniin.

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin sitä, miten pitkään ääniä kuulleen potilaan suhde kuulemiinsa ääniin muuttuu 40 kerran psykoterapiajakson aikana. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, miten äänidialogin liittäminen psykoterapian menetelmiin vaikuttaa ääniin suhtautumiseen. Äänidialogi on varsin vähän tutkittu menetelmä ja siitä onkin oltu kiinnostuneita pääasiassa ääniä kuulevien omissa vertaisyhteisöissä (Suomessa Moniääniset Ry).

Opinnäytetyön aineistona toimi 40 tapaamisen äänitteet. Niistä poimittiin sellaisia tapaamisia, joissa potilaan suhde ääniin nousi esiin. Lisäksi tarkempaan kuunteluun otettiin ne tapaamiset, joissa tehtiin äänidialogia ja keskusteltiin tehdyistä dialogeista.

Psykoterapia- ja äänidialogityöskentely mahdollisti kaksisuuntaisen muutoksen potilaan ja äänien välisessä suhteessa. Potilas koki, että myös äänien suhde häneen muuttui hyväntahtoisemmaksi samalla, kun hän sai etäisyyttä niihin. Äänidialogin potilas koki mahdollistavan äänien syvemmän käsittelyn kuin mikään aiempi hänen saamansa hoito. Psykoterapia ja etenkin äänidialogi muuttivat paitsi potilaan suhdetta ääniin myös hänen suhdettaan itseensä ja elämänhistoriaansa.

Laura Nevala: Äänien kuulemisen kognitiivis-integratiivinen psykoterapia: muutokset kuulijan suhtautumisessa ääniin

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

Myötätuntosuuntaisen psykoterapian vaikutus häpeän tunteen ja itsekriittisyyden lieventymiseen – Viiden kansainvälisen tutkimusyhteenvedon tarkastelu kirjallisuuskatsauksen muodossa

Tämä lopputyö käsittelee myötätuntosuuntaista psykoterapiaa erityisesti häpeä kokemusten ja itsekriittisyyden hoidossa. Tarkastelen myötätuntoa käsitteenä, sen liittymistä tunteidensäätelyjärjestelmään ja myötätuntosuuntaisen psykoterapian kehittymistä erityisesti Paul Gilbertin ajatusten ja kehittämistyön pohjalta. Tutkimusaineisto sisältää viisi eri myötätuntosuuntaisen hoitointervention kuvausta ja niihin liittyviä tutkimustuloksia. Tutkimusaineistosta nousee myötätunnon kehittymisen myönteinen vaikutus pitkäaikaisesti psyykkisesti oireilleiden potilaiden hoidossa, erityisesti häpeä kokemusten ja itsekriittisyyden hoidossa sekä masennus- ja ahdistusoireiden vähentymisenä. Itsemyötätunnon kasvu näkyy myös potilaiden elämänhallinnassa ja toimintakyvyn kasvussa. Tutkimusaineistot ovat olleet melko pieniä, joten tutkimustulosten yleistettävyyden vahvistamiseksi myötätuntosuuntaisen terapian tutkimusta tarvitaan edelleen jo löydettyjen tutkimustulosten laajentamiseksi.

Mari Rikala: Myötätuntosuuntaisen psykoterapian vaikutus häpeän tunteen ja itsekriittisyyden lieventymiseen  – Viiden kansainvälisen tutkimusyhteenvedon  tarkastelu kirjallisuuskatsauksen muodossa

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Altistaminen traumaperäisen stressihäiriön hoidossa

Tässä opinnäytetyössä kuvataan kognitiivis-integratiivista lyhytterapiajaksoa ja sen tulosta traumaperäiseen stressihäiriöön (PTSD) sairastuneella potilaalla. Keskeiseksi terapiamenetelmäksi valittiin altistaminen, ja sitä toteutettiin keskustelemalla, kirjoittamalla sekä in vitro mielikuvaharjoitteiden kautta. Hoidon tulosta arvioitiin PTSD-oireita (PCL-5) ja ahdistusta (BAI) mittaavilla standardoiduilla lomakkeilla. Oirepisteet laskivat varsinaisen terapiajakson aikana, mutta olivat uudelleen koholla seurantakäynnillä 11 kuukautta terapian loppumisen jälkeen.

Opinnäytetyössä pohditaan PTSD:n ilmiasua, sen selitysmalleja, hoidon nykykäytäntöjä ja kehittämisen haasteita. Tutkimuspotilaan terapiajaksoa pohditaan suhteessa kirjallisuustietoon.

Johanna von Knorring: Altistaminen traumaperäisen stressihäiriön hoidossa – tapaustutkimus.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia vaginismipotilaiden hoidossa – ryhmäterapiamenetelmä Tyksin Naistenklinikan vaginismipotilaille

Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract

Normaalissa seksuaalireaktiovasteessa kehon ja mielen konkordanssi on olennaisen tärkeää. Seksuaalihäiriöiden taustalla on usein tunnesäätelyn häiriöitä, jotka heijastuvat somaattisina oireina häiriten tätä yhteyttä.  Erityisesti diskonkordanssi korostuu vaginismin kohdalla, jossa kompleksiset biopsykososiaaliset prosessit kaksisuuntaisine yhteyksineen paikallisten lantion ja sukuelinalueen ja korkeampien mentaalisten toimintojen välillä toimivat epätarkoituksenmukaisesti.

Kiinnostus mindfulness-pohjaisten hoitointerventioiden suuntaamiseksi seksuaalihäiriöiden hoitoon on kasvanut. Tietoisuustaidot mahdollistavat kehon ja mielen yhteydet tähän hetkeen, jotta autonominen hermosto rauhoittuu, kehon aistimukset, tunteet, läsnäolo ja lempeä hyväksyntä voivat auttaa nautinnon ja normaalin seksuaalivasteen tapahtumisessa. Opinnäytetyöni on kirjallisuuskatsaus seksuaalihäiriöiden ja etenkin vaginismin etiologiasta sekä mindfulness- pohjaisten hoitointerventioiden käytöstä seksuaalihäiriöiden hoidossa. Tavoitteena on valmistella tutkimussuunnitelma Tyksin Naistenklinikalla tehtävän mindfulnessiin pohjautuvan ja oletetusti kustannustehokkaan ryhmäterapiaintervention tutkimiseksi ja liittämiseksi osaksi Tyksin vaginismipotilaiden hoitopolkua.

Katja Kero: Mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia vaginismipotilaiden hoidossa – ryhmäterapiamenetelmä Tyksin Naistenklinikan vaginismipotilaille

Psykoterapeuttikoulutus, Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2018-2021

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minän ja mielen tiloja -Ego-State ja skeematerapia tapaustutkimuksen valossa

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella yhden potilastapauksen kautta Ego-State-menetelmän ja skeematerapian eroja ja yhtäläisyyksiä sekä hyötyjä. Ego-State- terapian ja skeematerapian aiempaa vertailevaa tutkimustietoa ei löydy alan kirjallisuudesta. Työssä esitellään näiden kahden lähestymistavan keskeiset teoreettiset paradigmat ja vertaillaan yhden potilastapauksen avulla näiden lähestymistapojen toimivuutta. Tapaustutkimuksen psykoterapia oli pituudeltaan vuoden mittainen, ja siihen sisältyi 41 tapaamiskertaa. Kummankin lähestymistavan tavoitteena on ollut tehostaa psykoterapiaa. Ego-State pohjautuu psykoanalyyttiseen perinteeseen ja hypnoosin hyödyntämiseen psykoterapiassa, skeematerapia puolestaan kognitiiviseen lähestymistapaan. Tutkimuksessa todetaan näiden kummankin lähestymistavan olevan hyödyllisiä terapian lopputuloksen kannalta.

Merja Sipponen: Minän ja mielen tiloja -Ego-State ja skeematerapia tapaustutkimuksen valossa

Psykoterapeuttikoulutus: Kognitiivis-integratiivinen 2018-2021

Tunnetartunta psykoterapiassa

Katsauksessa kuvataan, mistä tunnetartunnassa on kysymys ja millaisia vaikutuksia se voi psykoterapiassa tuottaa. Tunnetartunta liittyy emotionaalisen empatian ilmiöön ja sitä pidetään empatiakykyyn liittyvänä välttämättömänä, automaattisena komponenttina, jota kognitiivinen empatia olennaisesti täydentää. Tunnetartunta käsitetään jaettujen tunteiden olotilaksi ja se perustuu ihmisen taipumukseen jäljitellä muita ja synkronoitua toisiin sensorisesti, motorisesti ja affektiivisesti.

Tunnetartunnasta voidaan katsoa olevan psykoterapeutin työssä sekä hyötyä että haittaa. Tunnetartunnan mahdollistama empatia on psykoterapeutille välttämätön kyky, joka tekee mahdolliseksi eläytymisen asiakkaiden kokemuksiin. Tiedostamattomalla empatialla ja tunnetartunnalla voi olla terapeuttiin kuitenkin voimakas emotionaalinen ja somaattinen vaikutus ja johtaa vähitellen pitkittyneeseen stressiin ja uupumustilaan. Tästä puolestaan voi seurata psykoterapeuttien henkisten voimavarojen ehtymisen lisäksi epätoivottuja seurauksia asiakasnäkökulmasta. Jokaisen psykoterapeutin olisikin tärkeää tuntea tunnetartunnan ja tiedostamattoman empatian ilmiötä ja oppia keinoja ennaltaehkäisemään ja purkamaan osaltaan sen kuormitusvaikutuksia kehotietoisuuden ja tietoisen läsnäolon taitojen kautta.

Anna Peltola: Tunnetartunta psykoterapiassa 

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2018-2021