Artikkelit

Julkaistu

Eriytymisen kauhusta: Black Swan – Musta Joutsen

Opinnäytetyössäni koetan kuvata tyttären eriytymisprosessia äidistään elokuvan Black Swan avulla. Black Swan -elokuvassa nuori ballerinalupaus Nina lähtee tavoittelemaan suurinta unelmaansa, Joutsenlampi-baletin pääroolia. Pääroolissa hänen tulisi tanssia vakuuttavasti kaksi hyvin erilaista roolia: Valkoisen Joutsenen kaunis, herkkä ja haavoittuva rooli, mutta toisaalta
myös Mustan Joutsenen rooli, jossa hän tarvitsisi kosketuksen aggressiiviseen, kontrollista irti päästävään ja intohimoiseen puoleensa. Nina kuitenkin joutuu suuriin haasteisiin yrittäessään tavoittaa Mustan Joutsenen olemusta omassa tanssissaan – ja omassa sisimmässään. Ninan mielen täyttää kauhu, kun hän alkaa pelätä muuttuvansa Mustaksi Joutseneksi. Nina alkaa kuitenkin vähitellen ymmärtämään, että saavuttaakseen unelmansa ja täyden potentiaalinsa sekä tanssijana että aikuisena seksuaalisena naisena, on hänen kohdattava kauhuistaan ja peloistaan syvin ja suurin – eriytyminen äidistään.

Äidistä eriytymisellä tarkoitan sitä psyykkisen prosessin lopputulemaa, jossa tytär kykenee olemaan äidistään erillinen, itsenäinen, aikuinen nainen, jolla on omat äidistä erilliset ajatukset ja tunteet. Hän kykenee myös itsenäiseen päätöksentekoon, sekä kykenee käyttämään luovuuttaan ja nauttimaan omasta kehostaan ja seksuaalisuudestaan. Opinnäytetyössäni pyrin kuvaamaan tätä eriytymisprosessia, sen erityislaatuisuutta sekä sen herättämiä ristiriitaisia tunteita erityisesti tyttären oman aggression ja sen haltuunoton näkökulmasta. Pohdin myös sitä, kuinka tämä tyttären sisäinen aggression haltuunotto toimii eriytymisprosessissa olennaisen symbolisen äidinmurhan mahdollistajana.

Maria Happonen: Eriytymisen kauhusta: Black Swan – Musta Joutsen

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Producing, reproducing and eradicating the psychiatric stigma

ABSTRACT

 

The article is comprised of a theoretical essay and the qualitative illustration of an episode that took place in the psychotherapeutic process with a woman diagnosed as having a psychotic illness. Starting point is Michel Foucault’s view of the development of the scientific psychiatry. He claims that at the same time when madness was interpreted as a mental disease, the dialogue with “madness” has been silenced. The dialogue about madness took its place. Following Jukka Aaltonen’s original idea both psychosis and its recovery can be conceptualized with the help of the three-partite understanding of a sign by Charles Sanders Peirce. Bringing all together, the article claims that the dumbed dialogue can be revitalized in a dialogical process where indexical signs become transformed and returned to the symbolic universe. Additionally, the article underlines that the recovery of a psychotic illness also requires restoring of the silenced dialogue and that this process might often be neglected in psychiatric care.

Timo Sampolahti: Producing, reproducing and eradicating the psychiatric stigma

Integratiivinen kouluttajapsykoterapeuttikoulutus 2022-2024

Julkaistu

Aggressio elämän ja tuhon voimana ryhmäanalyyttisessa psykoterapiassa

Opinnäytetyöni tavoitteena oli tarkastella aggressiota moniulotteisena ilmiönä, ja löytää näkökulmia sen tunnistamiseen, kohtaamiseen ja ohjaamiseen niin yksilö- kuin ryhmätasollakin ryhmäanalyyttisessa psykoterapiassa.

Aggressiolla on juuret primaariobjektisuhteissa, ja varhaislapsuuden hoivakokemukset vaikuttavat merkittävästi yksilön kykyyn kokea ja ilmaista aggressiota. Ryhmässä aggressio voi juontua paitsi yksilön psykopatologiasta, myös ryhmädynamiikasta, ryhmäanalyytikon roolista ja toiminnasta, sekä transferenssikonflikteista.

Ryhmäanalyyttisestä näkökulmasta S. H. Foulkes korostaa ryhmän elinvoimaisuutta ja eheytymistä, kun taas Morris Nitsunin käsitteellistämä antiryhmä kuvaa tuhoavia puolia, jotka uhkaavat ryhmän toimintaa. Bionin perusolettamustilat ja Foulkesin neljän vuorovaikutuksen tasot tarjoavat teoreettista kehikkoa aggressiivisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja ohjaamiseen ryhmässä. Ryhmäanalyytikon oma suhde aggressioon on tärkeää. Ryhmäanalyytikon tehtävä on auttaa ryhmää tunnistamaan ja ilmaisemaan aggressiivisia tunteita turvallisessa ilmapiirissä. Näin tuhoavan aggression riski pienenee, ja ryhmäläiset oppivat käyttämään aggressiota voimavarana.

Maria Mäkelä: Aggressio elämän ja tuhon voimana ryhmäanalyyttisessa psykoterapiassa

Ryhmäanalyyttinen psykoterapiakoulutus

Julkaistu

Peilisalissa – peilaaminen terapeuttisena tekijänä ryhmäanalyyttisessä psykoterapiassa

Peilaamista, eli laajasti määritellen vastavuoroista palautetta sisältävää vuorovaikutusta, tapahtuu tietoisesti tai tiedostamatta aina kun ihmiset ovat tekemisissä keskenään. Peilaaminen liittyy sekä kehoon, tunteisiin että ajatuksiin, ja se yhdistää yksilöllisen ja yhteisöllisen. Validoiva peilaaminen mahdollistaa yhteistä ymmärrystä ja turvallisuuden tunnetta, mallista oppimista ja sujuvaa vuorovaikutusta. Toisaalta kielteisesti värittynyt peilaaminen tai peilaamisen puute voivat johtaa lannistavaan sosiaaliseen vertailuun, syrjimiseen tai sosiaaliseen leimaamiseen.

Peilaaminen on mielenterveyden näkökulmasta laaja-alaisesti ajankohtainen ilmiö. Esimerkiksi sosiaalisen median käyttöön sisäänrakentuneen sosiaalisen vertailun yhteydestä erityisesti nuorten mielenterveyteen keskustellaan. Covid-19 -pandemian jälkeisen työelämän sosiaalisen etääntymisen seurauksia ei vielä pystytä kattavasti arvioimaan.

Itsehavainnointi on olennainen osa kaikkia psykoterapioita. Se mahdollistaa uudenlaisen suhteen luomisen ongelmaan, jonka vuoksi terapiaan on tultu. Erotuksena yksilöpsykoterapioihin, ryhmämuotoisessa psykoterapiassa itsehavainnointia tukee terapeutin lisäksi psykoterapiaryhmään osallistujien keskinäinen vuorovaikutus.

S.H.Foulkesin teoriapohjalle kehittyneessä ryhmäanalyyttisessä psykoterapiassa peilaaminen on keskeinen terapeuttinen tekijä. Ryhmäläisten toinen toisilleen muodostama ”peilisali” näyttää kunkin eri puolia monipuolisesti, auttaa tunnistamaan omia tiedostamattomia puolia sekä liittymään toisiin oman itsen rajoja samalla hahmottaen. Kuvaan narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin sekä esimerkkivinjetein, miten ryhmäläisten välistä peilaamista on ryhmäanalyyttisessä psykoterapiassa määritelty, kuvattu ja ymmärretty terapeuttisesta näkökulmasta. Kuvaan myös peilaamisen lähikäsitteitä, joista resonanssi on ryhmäanalyyttisessa teoriassa keskeisin. Aivojen peilautumisjärjestelmien nykytutkimus on tuonut näille, jo aiemmin kliinisesti havaituille ilmiöille, neurotieteellistä pohjaa.

Terapeuttinen peilaaminen kasvattaa osaltaan mentalisaatiokykyä, ja pohdin peilaamisen ja mentalisaatiokyvyn suhdetta toisiinsa.  Mielestäni peilaamista ja resonanssia voi jäsentää kenttänä, joka muodostuu jännitteisessä suhteessa toisiinsa olevista ulottuvuuksista. Ajattelen, että vahvistaminen (validointi) ja haastaminen sekä reflektion (mentalisaatiokyvyn) korkea / matala taso voisivat peilaamisessa olla näitä keskeisiä ulottuvuuksia. Mikään paikka näin muodostuvalla kentällä ei yksinään ole ihanteellinen, vaan keskeistä on vahvistamisen ja haastamisen välinen riittävän tarkoituksenmukainen tasapaino ryhmän ja kunkin ryhmäläisen kehityksen eri vaiheissa sekä reflektiivisen tilan (mentalisaatiokyvyn) tukeminen.

Jonna Ahlroth: Peilisalissa – ryhmän jäsenten välinen peilaaminen terapeuttisena tekijänä ryhmäanalyyttisessä psykoterapiassa.

Ryhmäanalyyttisen psykoterapian koulutusohjelma 2021-24

Julkaistu

Ryhmäanalyyttisen psykoterapian vaikuttavuus

Opinnäytetyössäni selvitin, miten ryhmäanalyyttisen psykoterapian vaikuttavuutta on tutkittu, millaisia tuloksia on saatu ja miten vaikuttavuus näkyi ohjaamassani koulutuspsykoterapiaryhmässä.

Tutkimus on integratiivinen kirjallisuuskatsaus, jonka kautta kuvaan tutkittavaa ilmiötä mahdollisimman monipuolisesti. Systemaattisia kirjallisuuskatsauksia ja meta-analyysejä ryhmäpsykoterapian vaikuttavuudesta löytyi viisi kappaletta. Niiden lisäksi aineistossa on mukana yksittäisiä vaikuttavuutta koskevia tutkimuksia ja kirjallisuutta sekä kokemukseni koulutuspsykoterapiaryhmän ohjaajana.

Tutkimusten mukaan ryhmäanalyyttinen psykoterapia on tehokasta, vaikuttavaa ja vertailukelpoista hoitoa suhteessa muihin psykoterapioihin. Ryhmäpsykoterapian terapeuttisia tekijöitä ovat muun muassa ryhmän koheesio, allianssi, ryhmän ilmapiiri, osallistujien piirteet ja niiden sopiminen toisiinsa sekä mahdollisuus oppia ja kokeilla uusia toimintatapoja. Ammattitaitoisesti ohjatut psykoterapiaryhmät saavat aikaan terapeuttisia muutoksia ja tuottavat hyviä tuloksia. Tulokset ovat merkittäviä sekä tilastollisesti että kliinisesti arvioituina. 

Tarja Janhunen: Ryhmäanalyyttisen psykoterapian vaikuttavuus

Ryhmäanalyyttisen psykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Omakohtainen kokemus Reverie-ilmiöstä psykoteraputtikoulutettavan visuaalisena mielikuvana ja sen ajassa muuttuva tulkinta

Pohdin lopputyössäni käsitettä Reverie siihen liittyvän kirjallisuuden ja koulutushoidon aineiston avulla. Tarkastelen Reverie-ilmiötä koulutuksen ja koulutuspsykoterapiapotilaan kanssa työskennellessäni nousseiden omien subjektiivisten kokemusteni ja niiden pohjalta piirtämieni kuvien, uneni ja työnohjausprosessin kautta. Tiedostamattomat ajatukset, tunteet ja tuntemukset ilmenevät usein Reverie-kokemuksina ja mahdollistavat vapaan kuuntelun ja ajattelun. Ymmärrys Reverie-ilmiön yhteydessä mieleeni tulleista kuvista oli erilainen niiden syntymähetkellä kuin myöhemmin. Nachträglichkeit-käsite tarkoittaa sitä, että jokin menneisyydessä tapahtunut saa uuden merkityksen tässä hetkessä. Ajan myötä lisääntyi ymmärrys siitä, että kuva käsittelee sekä omaa kasvamistani psykoterapeutiksi, että kytkeytyy potilaan kokemuksiin. Reverien funktiona ilmeni olevan kasvun mahdollisuus kohti negatiivista kyvykkyyttä eli sitä, että terapeutti oppii sietämään ei-tietämistä ja epävarmuutta, muokkaamaan tuntimateriaalin piileviä sisältöjä ymmärrettävään muotoon ja mahdollistamaan potilaan kokonaisvaltaisin kohtaamisen.

Katja Hannola, Aikuisten psykoanalyyttinen psykoterapeuttikoulutus (TSHY4/2020-2024)

Julkaistu

Kiitollisuuden tarkastelua psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Tässä kirjallisuuskatsauksessa kiitollisuutta tarkastellaan mielenterveyden, psykoanalyyttisen teorian sekä dynaamisen psykoterapian näkökulmasta. Kiitollisuuden merkitys näyttäytyy filosofiassa, positiivisen psykologian tutkimuksissa ja psykoterapioiden metateorioissa pitkälti yhdenmukaisesti hyvinvointia ja henkistä tasapainoa lisäävänä tunteena ja ajatustapana. Yleisimmin positiivisia tunteita kuten kiitollisuutta on käytetty terapeuttisena interventiona positiivisen psykologian erilaisissa sovelluksissa. Näitä ei tyypillisesti käytetä psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Psykoanalyyttisten näkemysten mukaan kiitollisuuden kokemus on kehityksellinen saavutus. Melanie Klein on psykoanalyyttisista teoreetikoista keskeisin kateuden ja kiitollisuuden merkitystä tarkastellut analyytikko. Hän kytki kiitollisuuden käsitteen erityisesti lapsuuden varhaisten kokemusten ymmärtämiseen. Kiitollisuus liittyy keskeisesti hyvän objektisuhteen rakentumiseen ja on perusta myös toisten ja oman hyvyyden arvostamiselle. Jos primaarista hyvää objektia ei ole voitu hyväksyä ja sisäistää varhaisimmassa vaiheessa, tilanne toistuu transferenssissa ja heikentää psykoterapian edistymistä ja kykyä kiitollisuuteen.

Psykoanalyyttiseen kirjallisuuteen pohjautuen, psykoterapiakokemukseen liittyvät ja laajemmatkin kiitollisuuden kokemisen esteet ovat yleisiä mm. narsistisissa häiriöissä. Tässä työssä esitetyt lähestymistavat psykoanalyyttisessa psykoterapiassa ja psykodynaamisessa lyhytpsykoterapiassa poikkesivat toisistaan. Diana Foshan ja Nathan Thoman kehittämän nopeutetun kokemuksellisen dynaamisen psykoterapian, AEDP:n lähtökohtana on positiivisten kokemusten nostaminen traumaattisten muistojen käsittelyn rinnalle. Tavoitteena on patologioiden ja oireiden väheneminen samalla, kun positiivisten tunnelmien ja tunteiden pääsy mieleen, sekä kukoistaminen mahdollistuu. Erityisen tärkeänä pidetään ihmisen onnellisuuden ja elämästä nauttimisen kyvyn lisääntymistä. Positiiviset interventiot eivät kuitenkaan ristiriidattomasti sovellu kaikkiin psykodynaamisiin lähestymistapoihin. Se, miten terapeuttina käyttää kiitollisuutta, riippuu terapiassa kävijän tilanteesta, hänen persoonallisuudestaan sekä ongelmastaan.

Saara Tuomaala: Kiitollisuuden tarkastelua psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Aikuisten psykoanalyyttinen psykoterapeuttikoulutus (TSHY4/2020-2024)

Julkaistu

Non existent- vem är jag, vem vill jag vara, vem borde jag vara? Om att i psykoterapin söka sin identitet i ungdomsåren

På vägen genom livet möter vi alla utmaningar som formar vår identitet och personlighet. Det är en strävan efter självförverkligande och förståelse för vår plats i världen. Ibland kan det kännas som att navigera genom en labyrint av självupptäckt och självrannsakan. Ungdomstiden anses vara en tid då avgörande psykisk förändring och utveckling måste ske. Det är en period där huvuduppgiften är att utvecklas till en självständig vuxen med ett meningsfullt liv. Ibland kan denna utveckling hindras av sammanbrott, där ungdomen kämpar med sina egna komplexa identiteter. Psykoterapeutisk hjälp kan ibland behövas för att möjliggöra en konstruktiv psykologisk förändring och utveckling för ungdomen.

I mitt slutarbete delar jag med mig av mina erfarenheter från en skolningsterapiprocess som sträckte sig över 2,5 år. Jag arbetade med en ungdom som befann sig i en återvändsgränd i sin identitetsutveckling. Genom att utforska denna ungdoms psykoterapiprocess och de utmaningar som uppstod under resans gång, avser jag att belysa de utvecklingssammanbrott som kan uppstå under ungdomens formande år. Jag använder teori om identitetsutveckling i ungdomsåren för att närma mig ämnet, särskilt den klyfta som kan uppstå mellan överjagets utveckling kopplat till idealjaget, samt eventuella brister i den inre strukturen. Genom kliniska exempel från terapisessioner strävar jag efter att konkretisera den teoretiska förståelsen och visa hur klientens identitet gradvis blev tydligare under terapiprocessens gång.

Lina Kaivos: Non existent- vem är jag, vem vill jag vara, vem borde jag vara? Om att i psykoterapin söka sin identitet i ungdomsåren

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Katso minua, jotta näen itseni. Tapauskuvaus termin ”ohutnahkainen narsisti” silmin

Jos varhainen hoiva on kehittyvän lapsen kannalta riittämätöntä, mieli alkaa suojautua toistuvilta
pettymyksiltä, kuten häpeän tunteilta epäonnistuneesta vuorovaikutuksesta. Toistuvat häpeän kokemukset
voivat vaikuttaa terveen itsetunnon ja ydinminuuden syntymiseen. Häpeän tunteilta suojautuminen voi
johtaa narsistisen problematiikan syntyyn ja ohutnahkaisesta narsismista kärsivä kääntää häpeän tunteet
itseensä, kohdatessaan vaikeuksia ihmissuhteissa. Ohutnahkainen on sisäistänyt muiden pahuuden ja
arvottomuuden tunteet itseensä, pitäen itseään pahana ja syyllisenä. Ohutnahkainen laittaa toistuvasti omat
tarpeet ja tunteet syrjään, ollakseen hyväksytty ja välttääkseen torjutuksi tulemisen tunnetta.

Tässä opinnäytetyössä kuvaan, miten varhainen hoiva vaikuttaa ihmisen mielen rakentumiseen ja
itsetunnon kehitykseen. Keskityn kuvaamaan myös käsitettä ohutnahkainen narsisti ja sitä, miten tällainen
persoonallisuuden piirre kehittyy. Lopuksi tarkastelen psykodynaamista, kaksivuotista
koulutuspsykoterapiaprosessia ohutnahkaisen narsismin piirteiden näkökulmasta.

Ruut Karlsson: Katso minua, jotta näen itseni.
Tapauskuvaus termin ”ohutnahkainen narsisti” silmin.

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024

Julkaistu

Varhaisuuden äärellä. Varhaisten mielikuvien äärellä olemisesta ja ymmärtämisestä nuoren aikuisen psykoterapiassa

Opinnäytetyöni on tapauskuvaus, jossa tarkastelen tuntimateriaalien synnyttämistä mielikuvistani käsin varhaisen mielenmaiseman ja kokemusmaailman äärellä olemista sekä ilmenemistä nuoren
aikuisen psykoterapiassa. Terapiatunneilla uneksitut mielikuvat aistimuksellisuudessaan alkoivat löytää sisältöjä ja merkityksiä työnohjauksessa sekä hoidon edetessä.

Keskiössä on potilaan varhaisen mielenrakentumisen ymmärtäminen ja olemassaolon kuvautuminen affektiivisena, saarekkeisena sekä ruumiiseen ja sen toimintoihin heijastuvana edustuksena ilmentää itseään tässä hetkessä. Mielikuvat ovat auttaneet terapeuttia löytämään potilaan yksinäisyyden, ahdistuksen ja tyhjyyden kokemusten äärelle hetkinä, jotka ovat vielä käsittämis- ja käsittelykyvyn ulkopuolella. Mielikuvien avulla terapeutin on mahdollista löytää yhteyksiä omiin sekä potilaan sisäisiin maailmoihin, missä voi muodostua yhteisiä potentiaalisia tiloja vahvistaa psyykkistä sitomiskykyä.

Mielikuvat ovat terapeutin johtolankoja affektien äärelle, mutta toisaalta myös omien heränneiden tunteiden sietämisen ja potilaan aineiston säilömisen ja kannattelun punnuksia. Mielikuvien ja unelmoinnin läsnäolo psykoterapiassa on psyykkistä työtä potilaan hyväksi eriytymisen ja yksilöitymisen matkalla.

Jenni Pellikka: Varhaisuuden äärellä. Varhaisten mielikuvien äärellä olemisesta ja ymmärtämisestä nuoren aikuisen psykoterapiassa.

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021-2024