Katkeruuden psykodynamiikasta ja auttamisen mahdollisuuksista

Tämän tutkielma tarkoituksena on esitellä katkeruus kokemuksellisesti erityislaatuisena psyykkisenä tilanteena, jolla voi olla suuri vaikutus ihmisten elämään ja joka siten olisi huomioitava myös psykoanalyyttisessa teorianmuodostuksessa ja psykoterapeuttien käyttämissä interventioissa. Tutkimuksen tekemisen tarve nousi tutkimuksen tekijän kliinisistä havainnoista liittyen siihen, että on olemassa aivan erityislaatuinen potilasryhmä, joilla on hyvin varhaiseen psyykkiseen kehitysvaiheeseen liittyviä vaillejäämisiä ja nämä vaillejäämiset vaikuttavat näiden potilaiden elämään tuottaen kärsimystä ja tiedostamatonta hakeutumista katkeroittavien kokemusten äärelle. Tutkimuksessa erotellaan tämän psyykkisen tapahtumisen mekaniikkaa käsitteiden aleksityyminen ja psykosomaattinen rinta avulla. Tutkija käyttää näitä käsitteitä valaistakseen katkeruuden syntymistä äitisuhteessa sisäistetyn psyykkisen käsittelykyvyn puuttumisen seurauksena. Tutkimuksen mukaan katkerilla potilailla vaikuttaa olevan myös psykoterapiasuhteissa aivan erityinen olemisen tapa ja myös tapa suhtautua psykoterapeuttien käyttämiin interventioihin. Tutkimuksessa analysoidaan katkeruutta suhteessa sen lähikäsitteisiin kuten kauna ja narsistinen loukkaus. Tämän tutkielma kartoittaa katkeruutta psyykkisenä kokemuksena, sen varhaista syntyä ja auttamisen ehtoja sekä auttamisen psykoterapeuttisia mahdollisuuksia. Potilaan psykoterapiahoitoa hankaloittavan ja jopa estävän katkeruuden lisäksi nostetaan esiin myös psykoterapeutin oman katkeruuden merkitys ja sen vaikutukset psykoterapiahoidon onnistumiseen.

Sami Salminen: Katkeruuden psykodynamiikasta ja auttamisen mahdollisuuksista

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus 2017-2021

Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Psykoterapeuttisen työskentelyn keskiössä ovat usein tunteet, ja erityisesti elämänlaatua heikentäväksi koetut tunnekokemukset. Tässä opinnäytetyössä huomion kohteena on ongelmalliseksi koettu viha. Viha on yksi ihmisen perustunteista, jonka tehtävänä on mm. auttaa meitä puolustamaan itseämme. Parhaimmillaan viha voi auttaa meitä tunnistamaan omia tarpeita ja johdattaa meitä kohti itsensä toteuttamista.  Usein vihan kokemukseen liittyy kuitenkin vaikeita tunteita, kuten häpeää ja syyllisyyttä, mikä voi vaikuttaa yksilön kuvaan itsestä negatiivisella tavalla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tunnekeskeisen terapian ja mentalisaatioteorian näkökulmasta, miten kokemus nuoren vihasta ja itsestä muuttui integratiivisesti suuntautuneessa lyhytterapeuttisessa prosessissa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimusaineistona oli yhden nuoruusikäisen naisen lyhytterapiaprosessi. Aineisto koostui 20 terapiaistunnosta, joista analyysin kohteeksi valikoitui litteroituja otteita viidestä istunnosta, jossa vihaan ja minäkuvaan liittyvät teemat nousivat esiin. Muutosta tarkasteltiin tunnekeskeisen työskentelyn kautta, jossa painopisteenä oli vihan adaptiivisen funktion ymmärtäminen. Vihassa ja minäkuvassa tapahtuvaa muutosta tarkasteltiin lisäksi mentalisaation näkökulmasta. Tarkoituksena oli kuvata episteemisen luottamuksen kasvamista sekä esimentalisaation tasojen integoitumista kohti toimivampaa mentalisaatiota.

Tutkimustuloksissa näyttäytyy muutos nuoren kokemasta vihasta ei-kiellettynä tunteena kohti hyväksyvämpää suhtautumista sekä koettuun vihaan että itseen, vihan ymmärtämisen, episteemisen luottamuksen kasvamisen ja mentalisaation vahvistumisen myötä. Kun nuoren suhtautuminen omiin mielensisältöihin ja tunteisiin muuttui ymmärryksen kautta sallivaksi, ei omia tunteita ollut enää tarpeen paeta ja myös suhde itseen näyttäytyi hyväksyvämpänä.

Sofia Lindgren: Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

”Bitch got daddy issues” – asiakkaan primaaritunteita etsimässä

Tässä opinnäytteessä tarkastellaan asiakkaan terapiassa viriäviä tunnekokemuksia tunnekeskeisen terapian viitekehyksessä. Painotus on erityisesti primaaritunteen kokemiseen kytkeytyvissä korjaavissa kokemuksissa sekä terapiavuorovaikutuksen tarkastelussa tunnekeskeisen terapian merkkien (markers) näkökulmasta. Merkeillä tarkoitetaan tiettyjä tunnekeskeisen terapian teoriassa määriteltyjä ongelmallisia tunteidenkäsittelyn tiloja, joihin terapeutin tulisi suunnata tiettyjä interventioita.

Aineistona on Noeliksi nimetyn asiakkaan 40 tapaamisen mittaisen terapian tallennetut tapaamiset (31 kpl). Tarkasteltavaksi on valittu viisi otetta, joissa asiakas kokee isäsuhteeseensa kytkeytyviä tunteita terapiatilanteessa. Otteissa on nähtävissä tunnekeskeisen terapian teorian mukainen muutosprosessi, missä primaaritunteiden kokeminen turvallisessa terapiasuhteessa muuttaa koettuja tunteita sekä luo uudenlaista ymmärrystä itsestä. Noel siirtyy primaarin adaptiivisen vihan jälkeen kokemaan primaaria maladaptiivista häpeää ja lopuksi myös häivähdyksen primaaria adaptiivista surua.

Otteiden vuorovaikutuksessa on tunnistettavissa piirteitä tunnekeskeisen teorian merkeistä. Verrattain usein myös terapeutin työskentelyn tavoitteet otteiden vuorovaikutustilanteissa ovat jossain määrin yhdenmukaisia merkkeihin liitettyjen interventioiden tavoitteiden kanssa. Kun otetaan huomioon, ettei terapeutti näissä otteissa tehnyt tietoisesti “tunnekeskeistä terapiaa”, vaikutelmaksi jää, että tunnekeskeisen terapian merkkeihin ja niiden interventioihin on onnistuttu tiivistämään jotain psykoterapeuttiselle työskentelylle yleistä ja tyypillistä.

Riikka Koljonen: ”Bitch got daddy issues” – asiakkaan primaaritunteita etsimässä
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

Paniikista hyväksyntään – uuden havaitsijaposition löytäminen ahdistuksen psykoterapiassa

Ahdistuneisuuden psykoterapiassa merkittävä muutosmekanismi voi olla itsehavainnoinnin muuttuminen suhteessa omaan ahdistuneisuuteen ja laajemmin omaan itseen. Ahdistuneisuus voi aiheuttaa ylikorostunutta itsen havainnointia, mutta havainnointi on usein defensiivistä suhteessa suoraan kokemukseen itsestä ja negatiivissävytteistä. Opinnäytetyöni on tapaustutkimus ahdistuksen takia psykoterapiaan hakeutuneen asiakkaan yhden vuoden pituisesta psykoterapiaprosessista. Psykoterapiaprosessia analysoitiin tiettyjen istuntojen osalta soveltaen Innovative Moments (Gonçalves ym., 2011)-menetelmää ja Mikael Leimanin (2018; 2012) psykoterapian metamallin käsitteitä objektipositio, havaitsijapositio ja subjektipositio. Psykoterapian alussa asiakas kuvasi ahdistustaan pitkälti objektipositiosta, mutta keskivaiheilla tuli esiin uudenlaisia mahdollisuuksia asettua havaitsijapositioon myös voimakkaan ahdistuksen äärellä ja lopussa näkyi jo orastavaa subjektipositioon asettumista. Analyysissä nousi esiin, että ahdistukseen liittyneiden syyllisyyden tunteiden helpottuminen oli merkittävä osa psykoterapian muutosprosessia. Havaitsemisen position muuttuessa hyväntahtoisemmaksi asiakkaan kokemus omasta hyvinvoinnistaan ja toiveikkuus tulevaisuuden suhteen paranivat merkittävästi.

 

Maija Hausen: Paniikista hyväksyntään – uuden havaitsijaposition löytäminen ahdistuksen psykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Mieli rakentuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä sekä toisiin ja miten odottaa tulevansa kohdelluksi. Psykoterapiassa on mahdollista kokea näitä käsityksiä muuttavia korjaavia kokemuksia. Tarkastelen tässä opinnäytetyössä, miten koulutuspotilaani vaativa suhtautumien itseänsä kohtaan muuttui terapian aikana ja mikä merkitys korjaavilla kokemuksilla oli muutoksessa.

Aineistona toimi yhden kuudentoista kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat sekä terapeutin muistiinpanot istunnoista. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohdat, joissa esiintyi potilaan vaativuuteen ja vaikeuteen tehdä asioita liittyvää materiaali tai korjaava kokemus. Valitut kohdat analysoitiin vuorovaikutuksen laadullisella sisällön analyysillä sekä Assimilation of Problematic Experience Scale (APES) asteikolla.

Potilaan vaativuuden teeman äänien assimilaatio kehittyi terapian aikana. Korjaavilla kokemuksilla oli merkittävä vaikutus muutokselle. Erityisesti terapeutin tavalla suhtautua sallivasti ja kiinnostuneesti potilaan itsensä ongelmallisiksi kokemiin puoliin vaikutti muutoksen kannata keskeiseltä. Terapiassa vaikutti syntyneen potilaan ennakko-odotusten vastainen uudenlainen positiivinen suhdekokemus.

Korjaavilla kokemuksilla on keskeinen merkitys psykoterapeuttiselle muutokselle. Korjaavan kokemuksen käsitettä käytetään kuitenkin hyvin laajasti eri merkityksissä, eikä sitä ole vielä tutkittu kovin kattavasti.

Olli Orenius: Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Tunteiden tarkastelua koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten tunteiden käsittely ilmenee koulutuspsykoterapian alussa, keskivaiheessa ja lopussa ja miten tunteiden käsittelyssä tapahtuu muutosta. Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys pohjautuu integratiivisessa koulutuksessa omaksuttuihin teorioihin, etenkin objektisuhdeteorioihin, toimijuuden käsitteeseen ja Leimanin (2012) esittämään psykoterapian muutosprosessiin. Leimanin mukaan yksilön suhtautuminen ongelmalliseen kokemukseen muuttuu havaitsijaposition avulla siirryttäessä objektipositiosta subjektipositioon. Opinnäytetyön aineiston muodostaa terapiaprosessista kerätyt litteroidut ääninauhanäytteet, joissa kuvattu ongelmallinen kokemus esiintyy. Opinnäytetyön tuloksissa ilmenee, että tunteiden ilmaiseminen, kokeminen ja jakaminen lisääntyvät, kun verrataan terapian alkutilannetta keski- ja loppuvaiheeseen. Aluksi asiakas välttelee tuntemista, koska tunteet kertovat heikkoudesta ja epäonnistumisesta, mutta keskivaiheessa alkaa tapahtua muutosta ja lopussa uudenlainen näkökulma tunteisiin tulee mahdolliseksi. Tunteet tulevat merkityksellisiksi, reaktiivisuus vähenee ja mielen reflektoiminen mahdollistuu, mikä tuo joustavuutta toimintaan.

Niina Lappalainen: Tunteiden tarkastelua koulutuspsykoterapiassa

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Psykoterapiassa syömishäiriöoireisilla asiakkailla ilmenee usein tunteiden säätelyn ja ilmaisun haasteita. Haastaviksi koettuja tunteita voi olla vaikea kestää, jolloin niitä pyritään kontrolloimaan esimerkiksi välttelemällä. Terapian tavoitteena voidaan nähdä mentalisaatiokyvyn tai tunteiden käsittelykeinojen kehittyminen niin, että asiakkaan olisi mahdollista toimia tunteidensa suhteen toisin. Tutkin tässä opinnäytetyössäni sitä, miten asiakkaan suhtautuminen tunteisiinsa ja syömishäiriöoireiluunsa muuttuu lyhytterapian aikana.  Spesifimmin tarkastelen analyysissäni mentalisaatioon ohjaavan intervention ja terapiasuhteen merkitystä myönteisessä muutoksessa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona oli nuoren naisen lyhytterapiaprosessi, joka koostui 13 terapiaistunnosta. Terapian alkuvaiheessa viidennellä istunnolla terapeutti toteutti intervention, jonka tarkoitus oli lisätä asiakkaan mentalisaatiota omia tunnekokemuksiaan kohtaan. Analyysin kohteeksi valikoitui viideltä istunnolta litteroituja otteita, joissa asiakas kuvaa omaa suhdetta tunteisiinsa tai syömishäiriöoireilua ja näihin liittyviä kokemuksia. Suhdetta omiin tunteisiin tarkasteltiin mentalisaation ja tunnekeskeisen työskentelyn käsitteiden kautta. Fokuksessa oli myös terapiasuhteen tarkastelu, jonka nähtiin olevan oleellinen tekijä muutoksen mahdollistajana.

Tekstianalyysissä näkyy muutos tunteiden välttämisestä tunteiden ilmaisemiseen. Sekä tunteisiin ohjaava interventio että terapiasuhdetekijät näyttivät lisäävän asiakkaan mentalisoivaan puhetta. Tämän voidaan arvioida mahdollistaneen muutosta. Lisääntyvän mentalisaation myötä tunteet näyttäytyivät asiakkaalle siedettävämpinä, jolloin niiden tietoinen käsittely mahdollistui. Asiakkaan relationaalisiin tarpeisiin liittyvä häpeän tunne voitiin liittää vahvasti syömishäiriöoireiluun. Kun asiakas loi terapiaprosessissa suhdetta mieleensä mentalisoivassa työskentelyssä, suhde tunteisiin tuli omistettavammaksi ja syömishäiriöoireilu väheni.

Marleena Alho: ”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – Miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Syötättää – tapaustutkimus mielen ja ruumiin dissosiaatiosta

Tämän kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tarkoituksena oli tutkia ruumiin ja mielen dissosiaatiota. Tarkastelun kohteena oli ahmintahäiriöisen potilaan kolme kertaa viikossa tapahtunut psykoanalyysi. Keskeisinä tutkimuskysymyksinä tarkasteltiin ruumiin ja mielen dissosiaation ilmenemistä tapauksessa, yhteyden rakentumista ruumiin ja mielen välille sekä ahmintakohtauksien symbolisoitumista vaiheittain psykoanalyysin edetessä.

Tutkimusaineiston muodostivat muistiinpanot potilashoidosta, työnohjauksesta ja psykoterapeutin omista ajatuksista hoidon ajalta sekä Riccardo Lombardin teoria ruumiillisuudesta sekä ruumiin ja mielen dissosiaatiosta. Aineiston analysointimenetelminä käytettiin fenomenologista analyysia ja teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Ruumiin ja mielen dissosiaatio näyttäytyi potilaan elämässä muun muassa kohtauksittain ilmenneenä ruoan ahmintana, rankkoina dieetteinä sekä vierauden ja yhteydettömyyden tunnelmina unissa. Psykoanalyysisuhdetta sävytti symbolisoitumattoman mielen aineksen kokeminen ruumiillisina tuntemuksina, affekteina, niin potilaan sisäisessä maailmassa kuin vastatransferenssissa. Lombardin kuvaama kolmiportainen sisäisen kasvun tie näyttäytyi psykoanalyysiprosessissa. Potilaan sisäisen näkemisen voiman (visual power) äärellä hoidollisia elementtejä olivat maternaalinen reverie sekä holding- ja container-funktiot, jotka sävyttivät matkaa kohti symbolisaatiota ja ruumiin ja mielen yhteyttä. Keskeistä oli myös psykoanalyyttisen suhteen painotus vertikaaliseen syvyyssuuntaan, jotta koko psykoanalyttinen tila oli potilaan käytössä hänen luodessaan suhdetta itseensä ja omaan ruumiiseensa. Näkemisen voiman herättyä seurasi tunne (emotion) ja mentaalinen kasvu (mental growth). Analyysiprosessin edetessä läpieläminen ja tunteiden äärelle pysähtyminen mahdollistui, affektit saivat symbolista muotoa ja mentaalinen kasvu näkyi potilaan elämässä muun muassa luovuutena ja uudenlaisena rohkeutena ihmissuhteissa.

Elina Vesterinen: Syötättää – tapaustutkimus mielen ja ruumiin dissosiaatiosta

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021

Pettäminen toimijuusongelmana – ongelmakokemuksen jäsentyminen toimijuuden viiden aspektin mallin mukaan

Psykoterapiaan hakeutumisen taustalla on tyypillisesti toimijuuden ongelma. Henkilö kokee jonkin elämän osa-alueen olevan oman hallinnan ja vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Toimijuuden näkökulmasta psykoterapian tavoitteena on toimijuuskokemuksen vahvistaminen. Tässä opinnäytetyössä tutkin asiakkaan toimijuuspuheessa tapahtuvaa muutosta psykoterapiassa, jossa asiakkaan ongelmallinen kokemus ja terapiaan hakeutumisen syy liittyi pettämiseen parisuhteessa.

Tutkimusaineistona oli noin kaksi vuotta kestäneen koulutuspsykoterapian kolme istuntoa, jotka valikoitiin terapian alku-, keski- ja loppuvaiheesta. Tarkasteltavina olivat istunnot, joilla asiakas puhui ongelmallisesta suhtautumisesta itseensä ja omaan toimintaansa. Analysoin toimijuuden jäsentymistä ja muutosta terapiakeskustelussa käyttäen toimijuuden viiden aspektin mallia (T5AM), joka lähestyy toimijuutta viiden osa-alueen – relationaalisuuden, kausaaliattribuutioiden, intentionaalisuuden, historiallisuuden ja refleksiivisyyden – kautta. Toiseksi tarkastelin terapeutin toimintaa ja sitä, osuvatko terapeutin interventiot asiakkaan lähikehityksen vyöhykkeelle ja onko valituilla interventioilla vaikutusta toimijuuspuheeseen.

Merkittävimmät muutokset toimijuudessa tapahtuivat aluksi kausaaliattribuutioiden tuottamisesssa. Terapian alussa esiintyneet jäykät ja teleologiset kausaalisuhteet muuttuivat enenevässä määrin mielensisäiseksi attribuoinniksi. Tämän myötä myös refleksiivisyys lisääntyi suhteessa intentioihin ja relationaalisuuteen.  Terapian alussa pettäminen ja siihen liittyvä intentionaalinen toiminta oli vierasta ja toimijuudesta pois suljettua, mutta terapian lopussa omat tarpeet etusijalle asettava toimijuus ja siihen liittyvät intentiot tulivat esitetyiksi omina ja reflektoiduiksi laajemmin asiakkaan ihmissuhteiden kontekstissa. Terapeutin toiminnassa muutoksen kannalta olennaista oli fokusoiminen relationaalisiin asetelmiin ja niissä aktivoituviin kokemuksiin.

Heli Suhonen: Pettäminen toimijuusongelmana – ongelmakokemuksen jäsentyminen toimijuuden viiden aspektin mallin mukaan

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Narsismi ja sijoittamiskohteena olo mentalisaatioteorian näkökulmasta

Narsismin problematiikka ilmenee vuorovaikutuksessa korostuneena itsetunnon kohottamispyrkimyksenä, pyrkimyksenä kokea itseriittoisuutta ja ei-tarvitsevuutta, sekä itseen ja toiseen kohdistuvana raivona ja mitätöintinä. Mentalisaatiolla taas tarkoitetaan ihmisen kykyä havaita mielen sisäisesti käyttäytymisen olevan yhteydessä intentionaalisiin mielentiloihin. Kun mentalisaation estyy, ihminen turvautuu esimentalisoiviin kokemisen tapoihin, jolloin omat ja toisten ajatukset ja tunteet koetaan tosina (psyykkinen ekvivalenssi), tai mielellinen todellisuus määrittyy merkittävästi ulkoisesta todellisuudesta (teleologinen moodi), tai ajatukset ja uskomukset ovat irrallaan autenttisesta itsen ja toisten subjektiivisesta kokemuksesta (pretend-moodi).

Mentalisaatioteoriaan pohjautuvan hoitomallin mukaan narsismin problematiikka ilmenee mentalisaatioon liittyen: a) kiintymyssuhteessa mentalisaation estymisenä, b) esimentalisoivien kokemisen tapojen esiintulona ja c) jatkuvana paineena sijoittaa narsistinen alien self itsen ulkopuolelle. Alien selfin sijoittaminen on suojautumisyritys kivuliaalta ja häpeää herättäviltä kokemuksilta itsen puutteellisuudesta ja kelpaamattomuudesta.

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaista esimentalisoivaa puheentapaa oletettavasti narsismin problematiikasta kärsivä asiakas käytti, ja millaisia esimentalisaatiomoodeja puheesta oli tunnistettavissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten alien selfin projektio ja projektiivinen identifikaatio näyttäytyivät terapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden asiakastapauksen terapiaistuntojen litteraatioita. Analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi.

Opinnäytteen tulosten mukaan asiakkaan puheentavasta on tunnistettavissa useita hoitomallin kuvaamia psyykkisen ekvivalenssin, teleologisen moodin ja pretend-moodin kokemisentapoja. Lisäksi opinnäytetyössä havaittiin vuorovaikutuskuvioita, joissa oli nähtävissä narsismin problematiikkaa ilmentävää alien selfin sijoittamista terapeuttiin sekä terapeutin projektiivista identifikaatiota.

Mentalisaatioteorian mukaan alien selfin sijoittaminen toiseen syntyy todellisesta ja epätoivoisesta tarpeesta säilyttää itsekokemuksen jatkuvuus ja sitä kautta varmistaa itsen säilyminen. On tärkeää, että empiirisesti pyritään tunnistamaan esimentalisaatiomoodeja, ja miltä alien selfin sijoittaminen näyttää terapiavuorovaikutuksessa, sekä miten sen kohteena olevan terapeutin kokemusmaailma hahmottuu.

Elina Marttinen: “Pitäiskö mun ihailla vai vihata?” Narsismi ja sijoittamiskohteena olo mentalisaatioteorian näkökulmasta

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2021