Pettäminen toimijuusongelmana – ongelmakokemuksen jäsentyminen toimijuuden viiden aspektin mallin mukaan

Psykoterapiaan hakeutumisen taustalla on tyypillisesti toimijuuden ongelma. Henkilö kokee jonkin elämän osa-alueen olevan oman hallinnan ja vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Toimijuuden näkökulmasta psykoterapian tavoitteena on toimijuuskokemuksen vahvistaminen. Tässä opinnäytetyössä tutkin asiakkaan toimijuuspuheessa tapahtuvaa muutosta psykoterapiassa, jossa asiakkaan ongelmallinen kokemus ja terapiaan hakeutumisen syy liittyi pettämiseen parisuhteessa.

Tutkimusaineistona oli noin kaksi vuotta kestäneen koulutuspsykoterapian kolme istuntoa, jotka valikoitiin terapian alku-, keski- ja loppuvaiheesta. Tarkasteltavina olivat istunnot, joilla asiakas puhui ongelmallisesta suhtautumisesta itseensä ja omaan toimintaansa. Analysoin toimijuuden jäsentymistä ja muutosta terapiakeskustelussa käyttäen toimijuuden viiden aspektin mallia (T5AM), joka lähestyy toimijuutta viiden osa-alueen – relationaalisuuden, kausaaliattribuutioiden, intentionaalisuuden, historiallisuuden ja refleksiivisyyden – kautta. Toiseksi tarkastelin terapeutin toimintaa ja sitä, osuvatko terapeutin interventiot asiakkaan lähikehityksen vyöhykkeelle ja onko valituilla interventioilla vaikutusta toimijuuspuheeseen.

Merkittävimmät muutokset toimijuudessa tapahtuivat aluksi kausaaliattribuutioiden tuottamisesssa. Terapian alussa esiintyneet jäykät ja teleologiset kausaalisuhteet muuttuivat enenevässä määrin mielensisäiseksi attribuoinniksi. Tämän myötä myös refleksiivisyys lisääntyi suhteessa intentioihin ja relationaalisuuteen.  Terapian alussa pettäminen ja siihen liittyvä intentionaalinen toiminta oli vierasta ja toimijuudesta pois suljettua, mutta terapian lopussa omat tarpeet etusijalle asettava toimijuus ja siihen liittyvät intentiot tulivat esitetyiksi omina ja reflektoiduiksi laajemmin asiakkaan ihmissuhteiden kontekstissa. Terapeutin toiminnassa muutoksen kannalta olennaista oli fokusoiminen relationaalisiin asetelmiin ja niissä aktivoituviin kokemuksiin.

Heli Suhonen: Pettäminen toimijuusongelmana – ongelmakokemuksen jäsentyminen toimijuuden viiden aspektin mallin mukaan

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Narsismi ja sijoittamiskohteena olo mentalisaatioteorian näkökulmasta

Narsismin problematiikka ilmenee vuorovaikutuksessa korostuneena itsetunnon kohottamispyrkimyksenä, pyrkimyksenä kokea itseriittoisuutta ja ei-tarvitsevuutta, sekä itseen ja toiseen kohdistuvana raivona ja mitätöintinä. Mentalisaatiolla taas tarkoitetaan ihmisen kykyä havaita mielen sisäisesti käyttäytymisen olevan yhteydessä intentionaalisiin mielentiloihin. Kun mentalisaation estyy, ihminen turvautuu esimentalisoiviin kokemisen tapoihin, jolloin omat ja toisten ajatukset ja tunteet koetaan tosina (psyykkinen ekvivalenssi), tai mielellinen todellisuus määrittyy merkittävästi ulkoisesta todellisuudesta (teleologinen moodi), tai ajatukset ja uskomukset ovat irrallaan autenttisesta itsen ja toisten subjektiivisesta kokemuksesta (pretend-moodi).

Mentalisaatioteoriaan pohjautuvan hoitomallin mukaan narsismin problematiikka ilmenee mentalisaatioon liittyen: a) kiintymyssuhteessa mentalisaation estymisenä, b) esimentalisoivien kokemisen tapojen esiintulona ja c) jatkuvana paineena sijoittaa narsistinen alien self itsen ulkopuolelle. Alien selfin sijoittaminen on suojautumisyritys kivuliaalta ja häpeää herättäviltä kokemuksilta itsen puutteellisuudesta ja kelpaamattomuudesta.

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaista esimentalisoivaa puheentapaa oletettavasti narsismin problematiikasta kärsivä asiakas käytti, ja millaisia esimentalisaatiomoodeja puheesta oli tunnistettavissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten alien selfin projektio ja projektiivinen identifikaatio näyttäytyivät terapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden asiakastapauksen terapiaistuntojen litteraatioita. Analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi.

Opinnäytteen tulosten mukaan asiakkaan puheentavasta on tunnistettavissa useita hoitomallin kuvaamia psyykkisen ekvivalenssin, teleologisen moodin ja pretend-moodin kokemisentapoja. Lisäksi opinnäytetyössä havaittiin vuorovaikutuskuvioita, joissa oli nähtävissä narsismin problematiikkaa ilmentävää alien selfin sijoittamista terapeuttiin sekä terapeutin projektiivista identifikaatiota.

Mentalisaatioteorian mukaan alien selfin sijoittaminen toiseen syntyy todellisesta ja epätoivoisesta tarpeesta säilyttää itsekokemuksen jatkuvuus ja sitä kautta varmistaa itsen säilyminen. On tärkeää, että empiirisesti pyritään tunnistamaan esimentalisaatiomoodeja, ja miltä alien selfin sijoittaminen näyttää terapiavuorovaikutuksessa, sekä miten sen kohteena olevan terapeutin kokemusmaailma hahmottuu.

Elina Marttinen: “Pitäiskö mun ihailla vai vihata?” Narsismi ja sijoittamiskohteena olo mentalisaatioteorian näkökulmasta

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Traumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa

Tutkielmassa selvitetään, miten varhaiset traumamuistot voivat aktivoitua ja tulla unien kautta käsiteltäviksi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Kun traumaattinen kokemus on tapahtunut yksilön varhaislapsuudessa, se on koteloitunut implisiittiseen muistiin, jolloin sitä ei voi eksplisiittisesti muistaa vaan ainoastaan elää uudelleen. Intensiivisessä psykoanalyyttisessa suhteessa kehittyvä transferenssi muodostaa sen nykyhetken näyttämön, jossa varhaisten dissosioitujen traumojen on mahdollista nousta esiin ruumiillisina tuntemuksina, unina, fantasioina ja defensseinä.

Kyseessä on laadullinen kliininen tapaustutkimus, jonka tutkimuskohde on potilaan ja psykoterapeutin välinen hoitosuhde ja siinä transferenssin kehittyminen unien kautta kuvattuna. Tutkimusaineistona on potilaan seitsemän unta ennen varhaisen traumamuiston aktivoitumista. Unet on käyty läpi tutkien transferenssia, vastatunteita, allianssin ja luottamuksen kehittymistä sekä defenssejä. Unista koostuvaa aineistoa tutkitaan psykoanalyyttisen traumateorian viitekehyksestä.

Tutkimustapauksen transferenssisuhteessa saavutettiin containment, sisäistetty tila, mikä liittyy intiimisti varhaiseen huolenpitoon ja missä kyky ajatella voi jälleen ilmetä. Tämä potilaan hoidossa saavuttama uudenlainen kyky ajatella sekä eksplisiittisesti muistettujen traumojen käsittely mahdollisti sen, että vieläkin varhaisempi trauma saattoi tulla esiin. Dissosioitu trauma alkoi nousta esiin somaattisina tuntemuksina, defensseinä ja unina, kunnes potilaan mieleen alkoi tulla valokuvamaisen tarkkoja yksityiskohtia traumatapahtumista. Ainoa tapa muistaa nämä kauhukokemukset oli luoda ja kokea ne ensimmäistä kertaa nykyhetken transferenssissa, koska kyseessä oli varhaisissa vaiheissa tapahtunut traumatisaatio.

Kirsi PulkkinenTraumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa – tapaustutkimus

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021

 

Vaikea viha ja sen työstäminen psykoanalyysin avulla

Tutkielmassa tarkastellaan tuhoavan aggression muuttumista psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. Aggressio nähdään tutkielmassa psykoanalyyttiseen viettiteoriaan kuuluvan Thanatoksen eli  kuolemanvietin ilmentymänä, mutta myös vuorovaikutussuhteissa syntyvänä ilmiönä.  Aineistona toimii yhden potilaan kuusi (6) psykoanalyysituntia, joita analysoidaan systemaattisen käsiteanalyysin avulla. Aineistosta käy esiin, että työstämätön, tuhoava aggressio on potilaan keskeinen ongelma, joka vaikeuttaa hänen vuorovaikutussuhteitaan. Aggressio näyttäytyy aluksi pakkoneuroottisena ajatteluna ja toimintana. Se muuttuu hoidon edetessä rajatila-narsistiseksi problematiikaksi, jolloin aggressio tulee esiin idealisaation ja mitätöinnin vaihteluna. Aggressio kätkeytyy tapausaineistossa myös monimuotoisen häpeän taakse. Aggression työstäminen tapahtuu hoidon aikana psykoterapiasuhteessa sen elävöityessä psykoterapeutin ja potilaan välillä. Aggression ymmärtäminen, sanoittaminen ja yhdessä eläminen muuttavat sen tuhoavuutta.  Aggressio muuttuu hoidon aikana Eroksen eli elämänvietin vaikuttamaksi myönteiseksi, itseä suojelevaksi voimavaraksi.

Joona Mikkola: Vaikea viha pakkoneurootikon painajaisena ja rajatila-narsistisen potilaan ongelmana. Vihan työstäminen psykoanalyysin tapauskertomuksen valossa. 

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajakoulutus TSHYAN 2017-2021

Onko keinottomuus keskeinen vastatransferenssitunne syömishäiriöisen hoidossa?

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin psykoterapeutissa herääviä vastatransferenssivasteita kolmen syömishäiriöstä, kahden laihuushäiriöstä ja yhden bulimiasta, kärsivän nuoren naisen hoidossa. Tutkielmassani esiin nousseita, psykoterapeutin yleisenä keinottomuuden tunteina koettuja, vastatransferenssivasteita olivat aggression, huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet, pelokkuuden ja vainotuksi tulemisen sekä syyllisyyden tunteet. Lisäksi psykoterapeutti kokee ruumiillisina vastatransferenssivasteina jännittyneisyyden, väsymisen ja nälän tunteita syömishäiriöisten potilaiden hoidossa. Psykoanalyyttisessa tutkimuskirjallisuudessa syömishäiriöpotilaiden hoitoa on pidetty haastavana erityisesti psykoterapeutissa heräävien vaikeiden vastatransferenssitunteiden vuoksi (mm. Strober, 2004, Farrell, 1995, Winston, 2009), ja jota tutkielmani kliiniset havainnot tukevat. Potilaan usein sanattomille aggression, pakottamisen, torjumisen, vainoamisen, huonommuuden ja syyllisyyden tunteille löytyy potentiaalinen väylä tulla tutkituksi psykoterapeutin vastatransferenssivasteiden kautta. Sanattomuus pakottaa psykoterapeutin ruumiin toimimaan vastaanottavana, kokevana säiliönä potilaan sietämättömille tunteille. Syömishäiriöiden hoidossa psykoterapeutin kyky säilyttää erillisyytensä on ratkaiseva tekijä. Erillisyyden tunteen ja potentiaalisen tilan tuoman etäisyyden avulla psykoterapeutti voi säilyttää havaitsevan positionsa ja ajattelukykynsä ja sietää vaikeita vastatransferenssitunteitaan.

Paula Lithovius: Onko keinottomuus keskeinen vastatransferenssitunne syömishäiriöisen hoidossa?

Aikuisten psykoanalyyttinen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2022

”Nurkkaan ajettu villikissa”: tunnekosketuksen kehittyminen pelko-oireisen potilaan terapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan toimenpidefobiasta ja somatisaatiosta kärsivän potilaan oireen käsitteellistämistä sekä hoitamista integratiivisessa koulutuspsykoterapiassa traumateoreettisen sekä tunnekeskeisen (Emotion focused therapy, EFT) viitekehyksen kautta.

Aineistona toimi terapian 50 ensimmäisen istunnon ääninauhat sekä terapeutin muistiinpanot niistä. Terapiaa ja sen etenemistä kuvaamaan valittiin yhdeksän keskustelukatkelmaa terapian alusta, keskivaiheelta ja lopusta, jotka ensin litteroitiin ja sitten analysoitiin valittuihin teorioihin peilaten.

Tutkimus paljasti oireen takana olevan monimutkaisen emotionaalis-kognitiivisen seurausketjun, jonka pääosassa ovat torjutut tunteet ja monimuotoinen traumatisoituminen. Tutkimus tuki sekä traumateoreettista tieteellistä tietoa että tunnekeskeisen terapian tutkimustietoa. Toimenpidepelko-oire tuli potilaalle hieman paremmin haltuun omiin primaaritunteisiin kosketuksiin pääsemisen myötä. Se ei hävinnyt kokonaan, mutta muuttui sallitummaksi; potilas alkoi uskaltaa tuntea sitä voimakkaan vähättelyn ja torjunnan sijaan. Tämä vähensi ahdistuksen tunnetta ja mahdollisti potilaalle aiempaa paremmin muiden ihmisten tuen.

Leea Mattila: ”Nurkkaan ajettu villikissa”: tunnekosketuksen kehittyminen pelko-oireisen potilaan terapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Kivuliaalta tunteelta suojautuminen psykoterapiassa

Tunnekokemuksen virittyminen terapiaistunnolla näyttäytyy psykoterapian vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden kannalta keskeisenä sekä teoreettisen että karttuvan empiirisen tiedon valossa. Tunnekokemus voi kuitenkin estyä monin eri tavoin eri vaiheessa tunteen kokemisen prosessia. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin yhden psykoterapiaprosessin pohjalta asiakkaan kerronnassa esiin tulevia tapoja ja syitä suojautua kivuliaalta tunnekokemukselta. Kerronnassa näkyviä tunnekokemuksen esteitä ja siihen liittyviä uhkia tarkasteltiin defenssien, selviytymiskeinojen ja tunnekeskeisen psykoterapian tarjoamista teoreettisista näkökulmista. Tutkimuksessa havaittiin viisi erilaista tunnekokemuksen esteen tai uhan teemaa: toiminnallinen kokemuksen välttäminen, kognitiivinen kokemuksen välttäminen, sosiaalinen odotus toisten reaktioista omalle tunteelle, vaatimus riittävistä perusteista tunteelle ja pelko kivuliaan tunteen sietämättömyydestä. Tulosten mukaan esteet ja uhat ehkäisivät tunteen kokemista tunteen luonnollisen kulun eri vaiheissa. Psykoterapiassa ensin tulivat näkyviin tunteen kokemisen esteet ja psykoterapian edetessä asiakkaan kokemat uhat tunteen kokemiseen liittyen. Asiakas suojautui kivuliaalta tunteelta sekä tiedostamattomilla että tietoisilla tavoilla, jotka täydensivät dynaamisesti toisiaan. Asiakkaan tietoisuus omasta suojautumisestaan ja sen motiiveista kasvoi terapian edetessä.

Otso Saariluoma: Kivuliaalta tunteelta suojautuminen psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan yhden asiakkaan toimijuutta häivyttäviä puhetapoja, terapeutin tapoja vastata niihin sekä näiden puhetapojen merkityksiä. Tämän tapaustutkimuksen aineistona oli 27 kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat ja terapeutin muistiinpanot istunnoilta. Terapiakeskusteluja tarkasteltiin keskusteluanalyysin mukaisesti hetki hetkeltä tapahtuvana vuorovaikutuksena, jossa jokainen puheteko vaikuttaa keskustelun kulkuun ja yhdessä rakennetaan merkityksiä ja muutosta.

Opinnäytetyössä taustalla on ajatus toimijuuden vahvistamisesta psykoterapiatyön kohteena, asiakkaan auttaminen objektipositiosta subjektipositioon suhteessa ongelmiinsa. Tässä tapauksessa asiakas häivyttää toimijuuttaan korostuneesti puhumalla itsestään ilman ”minä”-subjektia. Tutkimuksessa havainnollistuu terapeutin erilaiset vastaamisen tavat hänen pyrkiessään tukemaan asiakasta kohti vahvempaa toimijuutta, kuten asiakkaan asettaminen aktiiviseen toimijuuspositioon, puhujan asennon vaihdot tai liittyminen toimijuutta häivyttävään puheeseen.

Terapeutti toimii asiakkaan lähikehityksen vyöhykkeellä liittymällä toimijuutta häivyttävään puheeseen edistääkseen yhteistä kokemuksen tavoittamista ja toisaalta ehdottamalla hienovaraisia muutoksia. Tuloksissa havainnollistuu, kuinka asiakas siirtyy yhteisen havaitsijaposition kautta kohti subjektipositiota sekä mikrotasolla terapiakeskusteluissa että laajemmin terapiaprosessin edetessä.

Hanna Jennings: ”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

 

Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmallista vihan tunnetta ja psykoterapiassa tapahtuvaa muutosta tämän kokemuksen suhteen Knoxin toimijuuden käsitteen, EFT:n primaari- ja sekundaaritunteiden käsitteiden ja Sternin present moment käsitteen kautta.

Terapian alussa vihan tunne oli pelottava, vieras, ei-omistettu kokemus, jonka suhteen potilaan toimijuus oli vähäinen. Kokiessaan vihaa potilas toimi Knoxin toimijuuden tasojen mukaisesti fyysisellä toimijuuden tasolla. EFT käsitteiden kautta viha kuvautui tukahdutettuna primaaritunteena. Vihan tunne ilmeni terapiasuhteessa ja opinnäytetyössä tarkastellaan yllä kuvattujen käsitteiden kautta vihan tunteen työstämistä ja terapeutin toimintaa, tarkastellen mikä terapeutin toiminnassa tuki muutosta ongelmallisen kokemuksen suhteen. Lisäksi arvioidaan muuttuiko potilaan toimijuuden kokemus suhteessa vihan tunteeseen.

 

Petra Laine: ”Se on kuin olisi ojassa, siellä on köysi mutta pitää itse kiivetä”. Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa.

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021