| Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin työelämässä esiintyvää populääriä ilmiötä, huijarisyndroomaa kognitiivisen psykoterapian käsittein ja tutkittiin terapeuttista muutosta itseä koskevissa näkemyksissä ja oiretasolla. Tutkimuksessa keskityttiin skeemateorian avulla siihen, miten huijarisyndrooma on syntynyt yhden tutkimustyötä tekevän terapia-asiakkaan kohdalla ja siihen, miten näkemys itsestä muuttuu lyhytpsykoterapeuttisen hoidon kuluessa sekä laadullisesti asiakkaan kuvaamana että oiretasolla mitattuna. Aineisto sisälsi litteroituja videotallenteita terapiaistunnoista 8-11/12, muistiinpanoja, skeemapiirroksen, sekä BDI- ja tavoitemittarin. Tutkimusten mukaan huijarisyndroomaa ei ole diagnosoitu, mutta sen on osoitettu liittyvän etenkin keinoksi hallita ahdistusta, sekä masennukseen. Sen yhteys työkykyyn sai tukea aiemmista tuloksista esimerkiksi vahingollisen uuvuttavan perfektionismin kautta, jonka tarkoitus on pyrkiä olemaan mahdollisimman erilainen kuin esimerkiksi kritisoitu lapsi. Huijarisyndroomasta kärsivän henkilön on tyypillisesti vaikeaa ottaa omakseen hyvääkään palautetta, sillä hän selittää onnistumiset pois itsestä ja tulkitsee kritiikin epäonnistumiseksi kärsimystä aiheuttavalla tavalla. Lisäksi hän asettaa itselleen ylikorkeita tavoitteita, ja toisin kuin tarkoituksenmukaisessa perfektionismissa, kokee epäonnistumisen arvottomuutena. Huijarisyndrooman hoitoa on tutkittu melko vähän. Skeemamalli, erityisesti skeemapiirros, toimi hyvin huijarisyndrooman käsitteellistämisessä ja muutosprosessin konkretisoimisessa. Muutosta itseä koskevissa näkemyksissä tutkittiin Innovative Moments -mallin avulla, jossa merkityksellisiä muutoksen hetkiä jaettiin viiteen eri kategoriaan tarkastelemalla litteroituja terapiadialogeja. IM-malli toimi hyvin asiakkaan kokemuksen kuvaamisessa yhdistettynä skeematerapian käsitteisiin. Muutos kuvautui eniten itseä reflektoivalla ja metakognitiivista ajattelua edellyttävällä tasolla, joissa hetkissä esiintyi tiedostamista, ymmärrystä ja uudelleen muotoiluja itseä koskevissa näkemyksissä huijarina. Näissä hetkissä maladaptiiviset skeemat muuttuivat adaptiivisempaan suuntaan, mikä kuvautui muutoksina myös toiminnassa. Oiremittareina toimi asiakkaan kanssa sanallistetut lyhytterapiatavoitteet sekä mielialamittari BDI. Alku- ja loppuarviointien perusteella myös oiretason selkeää muutosta tapahtui koskien armotonta vaativuutta ja kohtuutonta itsekritiikkiä, lisäksi mieliala koheni hieman. Kaikkiaan mittarit tukivat toisiaan, mutta muutos kokemuksessa tavoitettiin parhaiten asiakkaan puheessa ja muutos oireilussa yksilöllisesti laaditussa tavoitemittarissa, jossa asiakkaan toive psykoterapialle ja kokemus oli keskiössä. Hoitosuositukset skeemamallin hyödyntämisessä huijarisyndrooman fokusoidussa, lyhytterapeuttisessa hoidossa vaativat jatkossa lisää tutkimuksia. Huijarisyndrooman terapeuttisella hoidolla on merkittävää vaikutusta tutkijan työkykyyn. IM-mallin kaltaista menetelmää hyödyntävä laadullinen tutkimus huijarisyndroomalle ominaisten skeemojen muutoksissa on samaten suositeltavaa. Sannamari Ahola: ”Huijarit” työelämässä. Kognitiivisen lyhytpsykoterapian vaikutuksia tutkijan käsitykseen itsestä. Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapiakoulutusohjelma 2019 – 2022
|
Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan skeematerapian orientaatiolla toteutetun kognitiivisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuvia muutoksia asiakkaan haavoittuvan lapsen ja terveen aikuisen moodeissa. Työssä myös kuvataan terapeuttisena tyylinä terapeutin toteuttamaa vanhemmointia. Asiakkaana oli epävakaan persoonallisuushäiriön piirteitä omaava nuori mies, jonka tavoitteina psykoterapialle oli hallinnan lisääminen ja ymmärryksen saaminen omalle masennusoireilulle. Asiakkaalla oli ollut lapsuuden ja nuoruusiän aikana vaikeita ihmissuhdekokemuksia, koulukiusaamista, väkivaltaa sekä toisaalta oppimiskyvyn haasteita, joiden kautta hänellä oli muodostunut vaille jäämistä keskeisissä ydintarpeissa. Tähän taustaan liittyen hoitosuunnaksi valikoitui skeematerapeuttinen ote. Hoidon ensimmäisellä käynnillä potilaan masennusoireista laadittiin kognitiivinen jäsennys ja tämän jälkeen kartta potilaan keskeisistä moodeista lisäämän ymmärrystä oireiden yhteydestä taustatekijöihin ja kokemustiloihin. Interventiot koostuivat vanhemmoinnista. 20 kerran lyhytpsykoterapian aikana potilaan terveen aikuisen moodissa havaittiin huomattava vahvistuminen, samalla kun haavoittuvan lapsen moodin sekä haitallisten vanhempimoodien merkitys heikkeni. Johtopäätöksenä tutkimuksesta on todettavissa, että oikea[1]aikainen ja ydintarpeisiin kohdentuva vanhemmointi voi tuoda asiakkaalle merkittävää hyötyä myös lyhyen psykoterapian aikana. Sen selvittäminen soveltuisiko vanhemmointiin pohjaava skeematerapeuttinen hoito laajemminkin masennusoireiden lyhytpsykoterapiaan edellyttäisi lisää tutkimusta.
Tommi Järvi: Kuka on kuskin paikalla! Vanhemmointi ja moodien muutokset kognitiivisessa lyhytpsykoterapiassa
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022.
Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa
Opinnäytetyössä tarkasteltiin pitkää terapiaprosessia, jossa asiakkaan toimintakyvyn ja oireilun voimakkuuden suhteen muutosta ei syntynyt, mutta terapiatyöskentely oli aktiivista, vuorovaikutus toimivaa ja asiakkaalla oli itsereflektiokykyä. Muutoshetkien mallin (Innovative Moments Coding System) mukaan korkean tason muutoshetket, erityisesti muutoksen toteuttamisen ja uudelleenmäärittelyn hetket ovat yhteydessä psykiatrisen oireilun vähenemiseen. Muutoksen ennusmerkkien malli (Precursors of Change) arvioi muutoksen esteitä. Asiakas kärsi pitkittyneestä, kroonisesta masennuksesta, jota komplisoivat persoonallisuustekijät, estynyt ja epävakaa persoonallisuus. Tapausta jäsennettiin kognitiivisten uskomusten, maladaptiivisten toimintatapojen ja skeematerapian käsittein. Tarkastelun kohteeksi valittiin asiakkaan vaikuttavimmiksi kokemat, kokemuksellisia harjoituksia sisältäneet käynnit (3 kpl), joiden tallenteita tutkittiin muutoshetkien mallin avulla. Alku– ja lopputilanteita tarkasteltiin muutoksen ennusmerkkien kautta.
Tunnistetut muutoshetket olivat sekä matalaa että korkeaa tasoa, mutta eivät yltäneet korkeimmalle, uudelleenmäärittelyn tasolle. Toiminnalliset muutoshetket olivat harvinaisia, ja jäivät matalalle tasolle. Ennusmerkkien mallin kautta todettiin runsaasti muutoksen esteitä sekä terapian alussa että lopussa. Yritys tai tahto muuttua sekä toiveikkuus näyttäytyivät häilyvinä.
Käytettyjen menetelmien avulla saatiin näkyväksi asiakkaan toimivaa itsereflektiokykyä. Samalla ne havainnollistivat oireilun pysymistä ennallaan ja toimintakyvyn muuttumattomuutta käytännön tasolla. Maladaptiivisten skeemojen herkkä aktivoituminen ja skeemamoodien vaihtelu tuli näkyväksi myös menetelmien kautta. Suojautuminen ja tunteiden välttely kuvautuivat keskeisinä muutoksen esteinä.
Riina Elomäki: Muutoshetket ja muutoksen esteet pitkittyneessä, persoonallisuustekijöiden komplisoimassa masennuksessa
Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista
Skeematerapian painopiste on nykyään vahvasti moodityöskentelyssä. Young, Klosko ja Weishaar (2012) ovat nimenneet moodityöskentelyn vaiheiksi moodien tunnistamisen ja nimeämisen, moodien alkuperän tutkimisen ja aiemman tarpeellisuuden tunnistamisen, maladaptiivisten moodien kytkemisen ajankohtaisiin ongelmiin ja oireisiin, moodin muuttamisen tai luopumisen hyötyjen kartoittamisen, kosketuksen luomisen haavoittuvaan lapseen, vuoropuhelun moodien välillä ja moodityöskentelyn yleistymisen terapian ulkopuolelle. Opinnäytetyössä tarkasteltiin tapaustutkimuksen avulla potilaan terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välille skeematerapeuttisen terapiaprosessin aikana syntyvää ja vahvistuvaa yhteyttä sekä yhteyden merkitystä ja vaikutusta hänen elämässään. Prosessia tarkasteltiin litteroidun aineiston avulla. Potilaan kerrontaa kuvattiin kronologisessa järjestyksessä, jotta moodien välisen yhteyden syntymisen ja vahvistumisen vaiheista syntyisi looginen, tarinanomainen prosessi. Potilas tunnisti terapian alussa itsessään terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodit, mutta ne olivat potilaan kerronnassa vielä erillisiä ja hänen oli vaikea tavoittaa omia tarpeitaan ja tunteitaan. Esteeksi näyttivät nousevan haitallisten selviytymismoodien aktivoituminen. Potilas alkoi terapian edetessä tavoittaa omaa haavoittuvuuttaan sekä löytää terveen aikuisen tapoja auttaa itseään haitallisten selviytymismoodien sijaan. Terveen aikuisen ja haavoittuvan lapsen moodien välille alkoi syntyä vuorovaikutusta ja potilaan kuvaama ”yhteyden tunne” etenkin tietyn mielikuvaharjoituksen kautta. Mielikuvaharjoituksessa potilas tavoitti ensi kertaa kokemuksellisesti terveen aikuisen moodin haavoittuvan lapsen auttajana vaikeassa tilanteessa sekä haavoittuvan lapsen luottamuksen tätä moodia kohtaan. Yhteyden merkitys ja vaikutus potilaan elämässä näkyivät monilla osa-alueilla omien tarpeiden ja tunteiden parempana huomioimisena, haitallisten selviytymismoodien vähentymisenä ja terveen aikuisen moodin mukaisen toiminnan vahvistumisena.
Henna Honkanen: Terveen aikuisen moodin ja haavoittuvan lapsen moodin välisen yhteyden syntyminen ja vahvistuminen – tapaustutkimus yhteyden merkityksistä ja vaikutuksista
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
“Olenko Nunna?” Skeemamoodityöskentely kiihottumishäiriön hoidossa
Tässä kognitiivisen psykoterapiakoulutuksen lopputyössä tarkasteltiin skeematerapeuttiseen viitekehykseen pohjaten, miten sisäistetyt uskomukset itsestä sekä kriittiset ja vaativat ajatuskehät vaikuttavat terapia-asiakkaan haasteeseen kiihottua seksuaalisesti. Oman koulutusasiakkaan terapiaprosessin avulla tarkastelin, millä tavoin terapiaprosessin aikana asiakkaan haitalliset skeemamoodit muuttuivat ja millä tavoin muutos heijastui kiihottumishäiriöön.
Opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus, jossa on tarkasteltu yhden asiakkaan vuoden kestänyttä terapiaprosessia ja siinä tapahtunutta muutosta skeemamoodeissa ja kiihottumishäiriössä. Kiihottumishäiriö mielletään herkästi fysiologiseksi ongelmaksi, mutta psyykkisillä tekijöillä on merkittävä vaikutus kiihottumiseen. Tässä opinnäytetyössä on keskitytty erityisesti kriittisen ja vaativan sisäisen puheen tunnistamiseen, ymmärtämiseen ja muutokseen kohti myötämielisempää ja sallivampaa suhtautumista itseensä. Tämä opinnäytetyö antaa tukea näkemykselle, että kriittisen ja vaativan sisäisen puheen muutos armollisempaan ja hyväksyvämpään suhtautumiseen itseensä vaikuttaa merkittävästi kykyyn kiihottua. Sallivuus itseään kohtaan mahdollistaa vapautuneemman, nautinnollisemman ja oman näköisen seksikokemuksen.
Terapian aikana tapahtunut muutos edisti asiakkaan haitallisten moodien tunnistamista arkielämässä. Itseymmärryksen ja -arvostuksen lisääntyminen vahvisti toimivan aikuisen moodia, jolloin seksi ei perustunut enää miellyttämiselle tai toisten tarpeiden tyydyttämiselle.
Jonna Räisänen: “Olenko Nunna?” Skeemamoodityöskentely kiihottumishäiriön hoidossa
Aikuisten psykoterapeuttikoulutus, kognitiivinen viitekehys, 2019 – 2022.