Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Opinnäytetyöni aiheena on krooninen eli koko minuuteen kietoutunut lamaannuttava häpeä relationaalisen teorian ja objektisuhdeteorian näkökulmasta. Tutkin, miten asiakkaan suhde krooniseen häpeään näyttäytyy koulutushoitoprosessissa. Aineiston analyysissa pyrin objektisuhdeteorian avulla tunnistamaan asiakkaan kerronnassa, minkälaisia sisäisiä asetelmia kroonisen häpeään liittyy. Pyrin lisäksi tutkimaan Stilesin assimilaatiomallin avulla, missä määrin näiden krooniseen häpeään linkittyvien objektisuhdeasetelmien integroiminen osaksi asiakkaan itsekokemusta on mahdollista ja lisääntyykö se terapian ensimmäisen puolentoista vuoden aikana. Aineistosta löytyi seuraavia terapiaprosessin aikana tavoitettuja krooniseen häpeään linkittyviä sisäistyneitä objektisuhdeasetelmia: 1) kriittinen toinen suhteessa huonommuutta ja riittämättömyyttä tuntevaan itseen, 2) rankaiseva tai häpäisevä toinen suhteessa vialliseksi, pahaksi tai arvottomaksi koettuun itseen, sekä 3) dysreguloiva toinen suhteessa disintegroituneeseen, ei-rakastettavaksi koettuun itseen. Asiakkaan itseymmärrys lisääntyi sisäisten asetelmien tullessa torjutusta tai orastavasti tiedostetusta integroidummaksi osaksi muuta minuutta. Lisäksi häpeää herättävä esillä oloa tai välittämistä kaipaava itse kuvautui terapian alussa torjuttuna mutta tuli terapian edetessä enenevästi tunnistetuksi. Häpeä kuvautui moniulotteisena ilmiönä, jonka eri kerrosten tunnistaminen terapiassa eteni vaiheittain: kokemus itsestä huonommuutta tuntevana suhteessa kriittiseen sisäiseen toiseen oli helpommin tavoitettavissa kuin kokemus itsestä ei-välittämisen arvoisena suhteessa dysreguloivaan toiseen. Ydinhäpeän ympärillä itsekokemus vaikutti relationaalisen teorian mukaisesti muuntuvan disintegroituneemmaksi.

Maari Kivioja: Häpeän sedimentit – kroonisen häpeän eri kerrosten avautuminen asiakkaan terapiaprosessissa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

”VAHVA, KYLMÄ JA KOVA” – kuvauksia urheilijan vaativuudesta integratiivisessa lyhytterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, millaisena urheilijan vaativuus ilmenee ja mitä sen taustalla on tämän urheilijan kohdalla. Lisäksi tarkastellaan, millainen muutos on mahdollinen tässä tapauksessa lyhyen integratiivisen terapian aikana. Opinnäytetyö on tapauskuvaus yhdestä urheilijasta, ”Aatusta”. Aineistona toimi viidentoista kerran koulutuspsykoterapian äänitallenteet ja terapeutin muistiinpanot tapaamisista. Terapiakatkelmia tarkasteltiin Kernbergiläisen objektisuhdeteorian ja kognitiivis-konstruktivistisen mielen mallin ja erityisesti syömishäiriöisen merkitysorganisaation valossa. Aineistosta poimittiin tarkempaan tutkimiseen kohtia, joissa ilmeni vaativuutta, sen taustalla vaikuttavia tekijöitä ja mahdollisia muutoksen alkuja. Tuloksissa heijastui vaativuus voittaa pakottavana toimintatapana. Tämä suojasi huonommuuden kokemukselta ja ilmensi hataraa minäkokemusta. Tuloksissa oli nähtävissä muutoksen alkuja, mutta minuuden syvätason ja persoonallisuuden rakenteen muutokset eivät olleet vielä tämän lyhyen terapian aikana mahdollisia.

Jaana Blom: ”VAHVA, KYLMÄ JA KOVA” – kuvauksia urheilijan vaativuudesta integratiivisessa lyhytterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

W.R.D. Fairbairnin objektisuhdeteoria psykoanalyyttisten teorioiden paradigman muutoksessa

Tässä psykoterapeuttikoulutuksen opinnäytetyössä tarkastellaan W.R.D. Fairbairnin objektisuhdeteoriaa ja sen asemoitumista psykoanalyyttisten teorioiden joukossa paradigman muutoksen näkökulmasta. Tutkimus esittelee Fairbairnin objektisuhdeteorian erityispiirteet sekä miten se eroaa Freudin psykoanalyyttisista perusteista. Lisäksi työssä vertaillaan Fairbairnin teoriaa toiseen objektisuhteita korostavaan suuntaukseen eli Melanie Kleinin teorioihin.

Työn tutkimusmenetelmä on kirjallisuuskatsaus. Pääasiallisina lähteinä toimivat Fairbairnin vuosina 1940-1944 kirjoittamat artikkelit sekä Freudin ja Kleinin tekstit soveltuvin osin.

Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millä tavoin Fairbairnin teoria poikkeaa Freudin perusoletuksista? 2. Millainen on Fairbairnin objektisuhdeteoria? 3. Miten Fairbairnin teoria poikkeaa Melanie Kleinin objektisuhteiden teoriasta?

Tehdyn kirjallisuuskatsauksen mukaan Fairbairnin teoria hylkäsi Freudin muotoileman viettiopin sekä persoonallisuuden struktuuriteorian. Fairbairn määritteli oman mallinsa ihmisen persoonallisuudesta, joka muodostuu tiedostamattomaan lohkottujen sisäisten objektien ja minän eri puolien kokonaisuudesta, jota Fairbairn nimitti persoonallisuuden endopsyykkiseksi rakenteeksi. Fairbairn korosti todellisten tapahtumien merkitystä persoonallisuuden rakentumisessa, toisin kuin Klein, joka oletti jo vauvalla olevan oma fantasiamaailma, joka vaikuttaa vauvan kokemuksiin.

Kirjallisuuskatsauksen perusteella Fairbairnin teoria edustaa psykoanalyysin kentässä ainutlaatuista teoriaa ja sysäystä kohti psykoanalyysin nykyistä objektisuhdeteoreettista painotusta. Jo Fairbairn korosti terapeutin ja potilaan välisen suhteen tärkeyttä, mikä on saanut vahvistusta myös myöhemmässä tutkimuksessa. Fairbairnin objektisuhdeteoria voi tarjota uudenlaista ymmärrystä persoonallisuushäiriöihin, traumaan sekä patologisiin riippuvuussuhteisiin ihmisten välillä. Psykoterapiatyöhön se tarjoaa oivallisen näkökulman hahmottaa potilaan tapaa asennoitua itseensä ja maailmaan.

Paula Nikolainen:  W.R.D. Fairbairnin objektisuhdeteoria psykoanalyyttisten teorioiden paradigman muutoksessa

Psykoanalyyttinen aikuisten psykoterapian koulutusohjelma 2018-2022