Tauon merkitys psykoterapiassa koronapandemian aikana

Tämä opinnäytetyö kuvaa potilaan reaktioita taukoon psykoterapiassa koronapandemian aikana.

Työni analyysiyksikkönä on koko potilaani hoitoprosessi. Aineistona olen käyttänyt terapiaistuntojen  muistiinpanoja, joihin olen kirjannut keskusteluvuoroja, joita peilaan teoreettiseen viitekehykseen.

Tutkimuskysymykseni ovat: Miten tauko edistää psykoterapiaa ja Miten toimia tilanteissa, joissa tauko on potilaalle hankala?

Koronapandemia toi hoitoon uuden elementin, etäterapian. Etäterapia ei ole lähiterapiaa etänä vaan terapiaa, jossa setting on erilainen, virtuaalinen. Potilaan reaktiot etäterapiaan olivat samankaltaisia
kuin taukoon. Terapiatauko tuo esiin potilaan elämän kipeitä eroon liittyviä tunteita ja antaa mahdollisuuden käsitellä niitä turvallisesti terapiassa. Tauko on ero terapeutista.

Eroahdistuksen läpityöskentely on psykodynaamisessa psykoterapiassa tärkeää. Potilaan reaktiot taukoon kuvaavat hänen edistymistään terapiassa, turvallisen sisäisen objektin muodostumista. Terapian loppumisen ajankohtaan vaikuttaa potilaan reaktiot taukoihin. Terapiatauko on myös tärkeä levähdyshetki sekä terapeutille että potilaalle. Tauon aikana asiat voivat saada uusia merkityksiä ja selkeytyä.

Terapeutin on tärkeä ilmoittaa tauosta hyvissä ajoin, jotta potilas voi valmistautua siihen rauhassa. Taukoon valmistautuminen herättää potilaan mielessä monenlaisia tunteita, jotka liittyvät hänen
elämänhistoriaansa ja terapiaan hakeutumiseen. Niiden käsitteleminen terapiassa on osa taukoon valmistautumista. Jos tauko on potilaalle hankala, voidaan tauon ajaksi sopia puhelinkontakti tai tapaaminen. Sovittu keskeytys voi olla terapeutin vapaa-aikaa vähemmän häiritsevä, kuin yllättävä keskeytys tai huoli potilaan voinnista.

Eriikka Sailo:  Tauon merkitys psykoterapiassa koronapandemian aikana. 

Psykoanalyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2018-2022

 

 

 

Potilaan minäkäsityksen vahvistuminen psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Opinnäytetyössä perehdyin potilaan minäkäsityksen kehittymiseen psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Aineistona käytin kirjallisuutta, joka käsittelee psykoanalyyttisen psykoterapian vaikutusta potilaan minäkäsityksen muutoksiin sekä kuvausta koulutushoitopotilaan minäkäsityksen muutoksesta psykoterapiaprosessin päättyessä. Näiden perusteella tarkastelin, mikä psykoterapiassa tukee minäkäsityksen vahvistumista ja muutosta.

Minäkäsitys on kokonaiskäsitys kuvasta, joka meillä on itsestämme. Sen muodostumiseen vaikuttavat monet ihmissuhteet joita meillä on, tavoitteet ja päämäärät, persoonallisuutemme, temperamenttimme ja arvomme. Minäkäsityksen kehittyminen on olennainen osa psykoterapiaprosessia ja sen vahvistumiseen voidaan vaikuttaa psykoterapian keinoin.  Minäkäsitys on dynaaminen, se muuttuu ajan myötä. Itsetuntemuksen lisääntyminen auttaa tunnistamaan ja tiedostamaan syvemmin omat ajatuksemme, kokemuksemme ja toimintamme, mikä eheyttää ja vahvistaa minäkäsitystä.

Keskeisenä tutkimustuloksena voidaan pitää sitä, että minäkäsityksen vahvistumien terapiaprosessin aikana mahdollistuu toimivan, luottamuksellisen terapeuttisen yhteistyösuhteen ja terapeutin tulkintojen avulla. Tulkinta on väline, jolla pyritään tekemään tiedostamaton mielensisältö tietoiseksi. Tulkinnalla saadaan terapeuttinen prosessi liikkeelle. Terapiaprosessi tarjoaa mahdollisuuden jatkuvaan itsensä kehittämiseen niin potilaalle kuin psykoterapeutillekin. Yksittäisen potilaan tapauskuvauksen tarkastelun kautta tavoitettiin monipuolisesti minäkuvan muutos, mikä ilmeni potilaan käsityksenä itsestään ja kyvyistään ja lisääntyneenä armollisuutena itseään kohtaan.

Tarja Lounasmeri: Potilaan minäkäsityksen vahvistuminen psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Psykoterapeuttikoulutus, aikuisten psykoanalyyttinen yksilöpsykoterapia 2018-2022

Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta

Opinnäytetyössä käsitellään narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykodynaamista psykoterapiaa. Ensin kuvataan nuoruusikäisten psykoterapian erityispiirteitä, jonka jälkeen kuvataan varhaista problematiikkaa narsististen häiriöiden taustalla. Narsistisen problematiikan kanssa kipuilevilla on yleensä ollut haasteita varhaisessa lapsi-vanhempi-suhteessa, mikä voi heijastua nuoruusiässä eriytymiskehityksen ja persoonallisuuden integraation pulmina. Terapian alussa nuoren on saatava rauhassa etsiä kosketusta omaan mieleensä ja sen toimintaan. Kun psyykkinen rakenne ja itsesäätelykeinot vahvistuvat nuori voi alkaa käsitellä terapiassa konfliktejaan ja saada niihin ymmärrystä. Nuoruusikäisen narsistisen potilaan hoitoa pohditaan opinnäytetyössä tapausesimerkein eri teorioihin peilaten.

Heidi Willman: Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020