Lopputyössäni tarkastellaan erillisyyttä varhaisen objektisuhdekehityksen valossa, erillisyyden puutteisiin yhdistyviä vaikeuksia sekä erillisyyteen tukemista psykoterapiassa.
Taustaksi esitellään eriytymis-yksilöitymis -kehitykseen liittyviä käsitteitä, kuvataan itse- ja objektirepresentaatioiden muodostumista transitionaalitilassa (Winnicott) ja erilaisia suhteessa olon muotoja (Ogden).
Erillisyyden menetystä kuvataan ensin diagnostisesti, vuorovaikutuksessa, kielellisinä ilmiöinä ja koetun ahdistuksen näkökulmasta ja sen jälkeen etenevinä prosesseina, joihin liittyy objektirepresentaatioiden fragmentoitumista (Kohut) sekä merkitysyhteyksien purkautumista (Bion). Päätteeksi tarkastellaan terapeutin toimintaa uutta rakennetta luovien vaihespesifien sisäistysten kehitysobjektina (Tähkä) sekä transferenssisuhteessa tapahtuvaa arkaaisen materiaalin läpityöstämistä.
Psykoterapian ydin sisältyy ajatukseen, että psyykkisillä oireilla on mieli eli jokin merkitys tai yhteys potilaan kokemushistoriaan, joka voidaan terapian avulla tavoittaa ja jonka tunnistaminen vapauttaa psyyken traumaattisesta toistamispakosta. Terapian uutta rakennetta luovat sisäistykset tehostavat ahdistuksenhallintaa, psyykkistä integraatiota ja ego-dominanssia. Defensiivisen suojautumisen tarve vähenee. Psyykkisen erillisyyden rakentumisen myötä mahdollistuvat minän kokema narsistinen tyydytys ja merkitykselliset objektisuhteet.
Taru Levomäki: Varhaiset objektisuhteet ja erillisyys psykoterapiassa
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022
Opinnäytetyössäni käsittelen itseäni suuresti inspiroineen psykoterapiassa käyneen nuoren potilaan hoitoprosessia, sekä yhteistä matkaamme. Potilas oli hoidon alkaessa 16-vuotias, käynnit toteutuivat kahdesti viikossa. Opinnäytetyön nimen mukaisesti, hoidon alussa potilaan pelko ja sen vastaanotto terapiassa oli keskeistä. Terapiassa pelko sai seurakseen ajattelun, myöhemmin yhteisen fantasioinnin. Pelko toimi Frank Herbertin lausahduksen mukaisena ’ajattelun tappajana’, jolle vastavoimaksemme terapiassa loimme yhteisen ajattelun, pyrkimyksen ymmärryksen ja mielekkyyden etsimiseen.
Teoreettisesti työssä käsitellään mm. Ogdenin ja Winnicottin ajatuksia. Ogdenin käsite ”reverie” – että uneksiminen ja assosiointi tapahtuu myös terapeutin sisäisellä mielennäyttämöllä, jopa käyntien aikana, ja että kaikki tämä on tärkeää ja hyödyllistä hoitoprosessin kannalta. Reverien kautta voi kokea sellaista ymmärrystä itsestään, potilaasta ja hoitoprosessista, jota ei muutoin ole saatavissa. Winnicotin käsite ’transitionaali-ilmiö’, toimii kuvauksena sisäisen maailman ja ulkoisen realiteetin välissä olevasta: leikistä, huumorista, spontaaniudesta. Sekä Ogdenin, että Winnicotin kuvaamat tavat olla elämyksellisessä vuorovaikutuksessa toteutui opinnäytetyössä käsitellyn hoitoprosessin myöhemmässä vaiheessa.
Tero Viljamaa: Fear is the mindkiller – tapauskuvaus nuoren koulutuspsykoterapiahoidosta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022
Opinnäytetyö käsittelee vanhemman kuolemaa ja sen merkitystä lapselle tai nuorelle psykodynaamisesta näkökulmasta katsottuna. Suru sinänsä ei ole patologista, mutta rakkausobjektin menetyksen ympärille voi alkaa kehittyä monenlaista problematiikkaa. Lapsen tai nuoren kehitystaso vaikuttaa hänen kykyynsä käsitellä vanhemman kuolemaa ja surua: mitä vanhempi nuori on, sen paremmat kyvyt ja taidot hänellä todennäköisesti on käsitellä vanhemman menetystä. Käyn läpi erilaisten teorioiden kautta sitä, miten surutyö tai suruprosessi etenee: tässä yhteydessä teen katsauksen Freudin teoriaan surutyöstä sekä otan huomioon myöhempiä teorioita siitä. Työssä käsitellään myös onnistunutta – ja epäonnistunutta surutyötä ja mitä näistä voi seurata. Paras apu surun keskellä tulee yleensä kotoa, jos suhde eloon jääneeseen vanhempaan on hyvä. Joissain tilanteissa kodin apu ei kuitenkaan yksin riitä ja ihminen voi tarvita psykoterapiaa, jos kasvu ja kehitys muutoin vaarantuisi. Problematiikan monitasoisuuden takia, voi kuitenkin olla vaikea määritellä mitään tiettyjä asioita, joista potilaat psykoterapiassa hyötyvät. Lopuksi kuvaan vielä terapeutissa herääviä tunteita kuoleman edessä.
Tero Mäki:Kun vanhempi kuolee Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapia koulutus 2019-20222
Tämän työn tarkoituksena on tarkastella nuoruusiän kehitystä psykodynaamisen tiedon ja teorian pohjalta. Erityisesti keskitytään objektin siirron ja egoideaalin käsitteisiin. Työssä teoreettisia ilmiöitä pyritään pohtimaan suhteessa elokuvan Erämaan armoille tarinaan sekä kirjoittajan omiin kliinisiin havaintoihin työssä nuorisopsykiatrialla.
Nuoruusikä kattaa ihmisen elämästä suurin piirtein yhtä pitkän ajanjakson kuin lapsuuskin. Yleensä sen ajatellaan kattavan ikävuodet noin 12-13-vuotiaasti aina 21-23-vuotiaaksi. Tähän ajanjaksoon sisältyy useita vaiheita ja kehityksellisiä tehtäviä, joita nuori kohti aikuisuutta matkatessaan kohtaa. Keskeistä on seksuaalisen ruumiin haltuunotto, itsenäisen tulevaisuuden luominen aikuisena sekä lapsuuden vanhempisuhteista irrottautuminen.
Käsitteellä objektin siirto tarkoitetaan normaaliin nuoruusiän kehitykseen kuuluvaa prosessia. Onnistunut objektin siirtäminen mahdollistaa nuorelle valmiuden uudenlaisen suhteen syntymiseen vanhempiin, joka on vapaa lapsuuden vietillisestä luonteesta, jolloin vietit voivat vapaasti löytää uuden kohteen.
Myös egoideaalin kehityksen suhteen on tärkeää lapsuuden vietillisten vanhempisuhteiden löystyminen. Vähittäin sopeutumalla se paikkaa varhaislapsuuden menetyksen tuottamaa narsismia koettelevaa kipua. Kohti aikuisuutta siirryttäessä egoideaali siirtyy yhä etäämmälle varhaisesta pyrkimyksestä saavuttaa täydellinen tyydytys. Tällöin sen on mahdollista toimia sisäisenä likiarvoisena suunnannäyttäjänä, jonka avulla ihminen kokee tyytyväisyyttä ja onnea elämässään.
Jaakko Mikkola: Takaisin luontoon! Polku läpi nuoruuden egoideaalin ja objektin siirron näkökulmista
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022
Ahdistuneisuuden psykoterapiassa merkittävä muutosmekanismi voi olla itsehavainnoinnin muuttuminen suhteessa omaan ahdistuneisuuteen ja laajemmin omaan itseen. Ahdistuneisuus voi aiheuttaa ylikorostunutta itsen havainnointia, mutta havainnointi on usein defensiivistä suhteessa suoraan kokemukseen itsestä ja negatiivissävytteistä. Opinnäytetyöni on tapaustutkimus ahdistuksen takia psykoterapiaan hakeutuneen asiakkaan yhden vuoden pituisesta psykoterapiaprosessista. Psykoterapiaprosessia analysoitiin tiettyjen istuntojen osalta soveltaen Innovative Moments (Gonçalves ym., 2011)-menetelmää ja Mikael Leimanin (2018; 2012) psykoterapian metamallin käsitteitä objektipositio, havaitsijapositio ja subjektipositio. Psykoterapian alussa asiakas kuvasi ahdistustaan pitkälti objektipositiosta, mutta keskivaiheilla tuli esiin uudenlaisia mahdollisuuksia asettua havaitsijapositioon myös voimakkaan ahdistuksen äärellä ja lopussa näkyi jo orastavaa subjektipositioon asettumista. Analyysissä nousi esiin, että ahdistukseen liittyneiden syyllisyyden tunteiden helpottuminen oli merkittävä osa psykoterapian muutosprosessia. Havaitsemisen position muuttuessa hyväntahtoisemmaksi asiakkaan kokemus omasta hyvinvoinnistaan ja toiveikkuus tulevaisuuden suhteen paranivat merkittävästi.
Maija Hausen: Paniikista hyväksyntään – uuden havaitsijaposition löytäminen ahdistuksen psykoterapiassa
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmallista vihan tunnetta ja psykoterapiassa tapahtuvaa muutosta tämän kokemuksen suhteen Knoxin toimijuuden käsitteen, EFT:n primaari- ja sekundaaritunteiden käsitteiden ja Sternin present moment käsitteen kautta.
Terapian alussa vihan tunne oli pelottava, vieras, ei-omistettu kokemus, jonka suhteen potilaan toimijuus oli vähäinen. Kokiessaan vihaa potilas toimi Knoxin toimijuuden tasojen mukaisesti fyysisellä toimijuuden tasolla. EFT käsitteiden kautta viha kuvautui tukahdutettuna primaaritunteena. Vihan tunne ilmeni terapiasuhteessa ja opinnäytetyössä tarkastellaan yllä kuvattujen käsitteiden kautta vihan tunteen työstämistä ja terapeutin toimintaa, tarkastellen mikä terapeutin toiminnassa tuki muutosta ongelmallisen kokemuksen suhteen. Lisäksi arvioidaan muuttuiko potilaan toimijuuden kokemus suhteessa vihan tunteeseen.
Petra Laine: ”Se on kuin olisi ojassa, siellä on köysi mutta pitää itse kiivetä”. Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa.
Tutkielma tarkastelee musiikin, kielen ja trauman suhdetta psykoanalyysin teorian muodostuksessa ja käytännön psykoterapiatyön sovelluksissa. Tutkielmassa käsitellään erilaisia pelkojen ja traumojen muuntumisia musiikissa, äänissä ja psykoterapiassa teoreettisesta ja kliinisestä näkökulmasta. Tutkimuksen menetelmällisiä viitekehyksiä ovat hermeneuttinen fenomenologia ja psykoanalyysi. Aihetta lähestytään subjektiivisen kokemuksen lähtökohdista, miten kokemus äänistä ja ihmisistä psykoterapiassa voi trauman myötä muuttua. Aihetta käsitellään psykoanalyysin objektisuhdeteorioiden valossa, mutta myös yhteiskunnalliselta tasolta, miten pelot voivat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen esimerkiksi tiedostamattomina fantasioina. Esimerkkeinä ovat historialliset tapahtumat, kuten sota, kidutus, väkivalta, poliittinen sorto ja pakolaisuus. Erityisesti tutkielma perehtyy vakavasti traumatisoituneiden pakolaisten, kuten kidutusten uhrien, psykoterapiaan ja traumoihin kirjoittajan aiemman tutkimuksen ja kliinisen kokemuksen pohjalta (Alanne 2010; 2013; 2014; 2019).
Trauman vaikutusta psykoterapiaan sekä transferenssin muotoutumiseen tulkitaan lisäksi modernin neurobiologisen tutkimuksen ja teorioiden valossa traumoista, äänistä, taiteesta ja musiikista. Tutkielma pyrkii avaamaan psykoanalyysin kliinisiä ja teoreettisia näkemyksiä liittyen erityisesti musiikkiin ja taiteeseen. Aiempia teorioita ja käsityksiä arvioidaan uuden kliinisen, aivo- ja teoreettisen tutkimuksen näkökulmista. Tutkielma asemoituu psykoanalyyttisen käsitteiden tutkimuksen ja soveltavan taiteiden tutkimuksen alueille painottuen kuitenkin niiden avaamien merkitysten tutkimiseen kliinisen psykoterapian kannalta. Lisäksi tutkitaan psykoanalyysin soveltamismahdollisuuksia pakolaisten ja maahanmuuttajien kanssa tehtävään työhön esimerkiksi toiminnallisten menetelmien ja taiteen yhteydessä. Tutkija on osallistunut aiemmin asiantuntijana Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) PALOMA-projektiin ja ollut mukana kirjoittamassa Pakolaisten mielenterveyden tukeminen Suomessa -käsikirjaa (Castaneda ym. 2018). Tutkielma Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy perustuu lokakuussa 2018 International Federation of Psychoanalytic Societies:n (IFPS) Forumissa Firenzessä Italiassa tutkijan pitämään vertaisarvioituun esitelmään, joka oli Benedetti-Conci palkintoehdokas.
Dosentti, kouluttajapsykoterapeutti Sami Alanne
Tiivistelmä
Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden psykoterapiassa musiikilliset kokemukset ja mielikuvat voivat tuoda esiin musiikin positiivisten vaikutusten, kuten rentoutuminen, rauhoittuminen ja tietoisuuden kasvamisen lisäksi pelkoa ja kauhua, jotka liittyvät traumaattisiin kokemuksiin. Väkivallan pelko ja traumaattiset kokemukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle musiikin ja äänien välityksellä, jolloin ne toimivat unohtamisen ja kieltämisen välineinä muistamisen sijasta. Sortavassa yhteiskunnassa musiikki ja taide voivat olla kuin päiväunelmia; kokonaan positiivisia äänellisiä kaikuja muistoista ilman syvällistä merkitystä ja menneisyyttä. Silloin musiikki voi toimia regressiivisenä ja defensiivisenä historian unohtamisen keinona. Terapiassa musiikki voi olla muuntuva kohde ja analyyttinen kolmas musiikillisissa assosiaatiossa, tiedostamattomissa fantasioissa ja mielikuvissa. Asiakkaiden kokemuksia voidaan ymmärtää elämän ääninä ja puheena psykoterapiassa sekä analysoida presentaationaalisina ruumiillisina ja myös representaationaalisina, symbolisena ja metaforisena, tietämisenä, musiikista ja traumoista.
Avainsanat: psykoanalyysi, musiikkipsykoterapia, fantasia, pakolaiset, kidutus, kulttuuri
Abstract
In psychotherapy of refugees and asylum seekers, musical experiences and imagery may arise fear and terror that relate to the traumatic experiences in addition to the positive relaxing, calming and awareness increasing effects of music. The fear of violence and the traumatic experiences of loss transfer over generation in music and sounds as a way of forgetting and denying instead of remembering. Under the oppressive society music and arts may be like daydreams; all positive reverberations of sounds without a deep meaning and past. Thus, music may work as a regressive and defensive means of forgetting the history. In therapy, music can be a transformational object and an analytic third in musical associations, phantasies, and imagery. Clients may be understood and analyzed according to presentational knowing of embodied experiences as well as representational symbolic and metaphoric knowing of music and trauma as sounds and speech of life in psychotherapy.
Keywords: psychoanalysis, music psychotherapy, fantasy, refugees, torture, culture
Sami Alanne: Transformations of fear and trauma through music in life and psychotherapy
Tinnitus on kuulohavainto ja tietoisuus äänestä, jolle ei ole ulkoista äänilähdettä. Yleisin aiheuttaja on jonkinasteinen kuulovaurio, jota seuraa kuuloradan hermoverkkojen hyperaktiivisuus. Tinnitus ei ole itsessään hyvä tai paha, vaan yksilön tekemä tulkinta tinnituksesta aiheuttaa mahdollisen kärsimyksen. Tinnituksen yleisimpiä liitännäissairauksia ovat ahdistus, masennus ja unihäiriöt. Persoonallisuuden piirteistä neurotisismi sekä toimintatapana välttely, altistavat kärsimystä aiheuttavalle tinnitukselle. Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KKT) on ensisijaishoito kärsimystä aiheuttavassa tinnituksessa. Hyväksymis- ja omistautumisterapia sekä tietoisuustaitoihin perustuva kognitiivinen terapia (MBCT) ovat myös osoittautuneet tehokkaiksi. Tapaustutkimuksissa tarkasteltiin psykoterapiainterventioiden, kuten validoinnin, psykoedukaation, välttelykäyttäytymisen purkamisen, altistamisen, hyväksymisen harjoittelun sekä tarkkaavuus- ja tietoisuustaitoharjoittelun toimivuutta tinnituksen hoidossa. Tinnituksen aiheuttaman kärsimyksen lievittyminen parantaa subjektiivista hyvinvointia, keskittymiskykyä ja unen laatua. Uusi neutraali ja hyväksyvä suhde tinnitusääneen mahdollistaa välttelykäyttäytymisen loppumisen ja paluun normaaliin toimintaan sekä toipumisen.
Ahdistuneisuushäiriöiden psykoterapeuttiseen hoitoon suositellaan yleisesti kognitiivista psykoterapiaa. Moni potilas hakee apua oireiden lievittämiseen myös täydentävistä hoitomuodoista, kuten joogasta.
Joogan terapeuttisella suuntauksella eli joogaterapialla on yhteisiä piirteitä psykofyysisten terapioiden ja uusimpien kognitiivisen psykoterapian sovellusten kanssa. Näitä ovat esimerkiksi kehon jännitystilojen rentouttaminen, stressinsäätelyjärjestelmän tasapainoittaminen sekä mielen ja kehollisten tuntemusten havainnointi nykyhetkikontaktissa. Lisäksi joogaterapia hyödyntää hatha-joogaperinteestä sovellettuja liikeharjoituksia.
Tässä tapaustutkimuksessa tarkasteltiin joogaterapian liike-, hengitys- ja keskittymisharjoitusten vaikutusta osana ahdistuneisuushäiriöisen potilaan kognitiivista lyhytterapiaa. Interventio vähensi tutkittavan itsearvioimaa ahdistuneisuutta ja lisäsi yleistä psyykkistä hyvinvointia. Ahdistuneisuuteen liittyvä somaattinen oireilu hävisi lähes kokonaan terapian kuluessa.
Joogaterapeuttisista harjoitteista rakentui myös terapian ulkopuolella hyödynnettävä ahdistuksen omahoito-ohjelma tutkittavan käyttöön, mikä edesauttoi psyykkisen toimintakyvyn ylläpitoa myös terapian jälkeen.
Kaiken kaikkiaan joogaterapeuttisten elementtien yhdistäminen kognitiiviseen lyhytterapiaan tuotti tässä tapauksessa lupaavia tuloksia, jotka ovat samansuuntaisia aiheeseen liittyvän tutkimuskirjallisuuden kanssa.
Normaalissa seksuaalireaktiovasteessa kehon ja mielen konkordanssi on olennaisen tärkeää. Seksuaalihäiriöiden taustalla on usein tunnesäätelyn häiriöitä, jotka heijastuvat somaattisina oireina häiriten tätä yhteyttä. Erityisesti diskonkordanssi korostuu vaginismin kohdalla, jossa kompleksiset biopsykososiaaliset prosessit kaksisuuntaisine yhteyksineen paikallisten lantion ja sukuelinalueen ja korkeampien mentaalisten toimintojen välillä toimivat epätarkoituksenmukaisesti.
Kiinnostus mindfulness-pohjaisten hoitointerventioiden suuntaamiseksi seksuaalihäiriöiden hoitoon on kasvanut. Tietoisuustaidot mahdollistavat kehon ja mielen yhteydet tähän hetkeen, jotta autonominen hermosto rauhoittuu, kehon aistimukset, tunteet, läsnäolo ja lempeä hyväksyntä voivat auttaa nautinnon ja normaalin seksuaalivasteen tapahtumisessa. Opinnäytetyöni on kirjallisuuskatsaus seksuaalihäiriöiden ja etenkin vaginismin etiologiasta sekä mindfulness- pohjaisten hoitointerventioiden käytöstä seksuaalihäiriöiden hoidossa. Tavoitteena on valmistella tutkimussuunnitelma Tyksin Naistenklinikalla tehtävän mindfulnessiin pohjautuvan ja oletetusti kustannustehokkaan ryhmäterapiaintervention tutkimiseksi ja liittämiseksi osaksi Tyksin vaginismipotilaiden hoitopolkua.