Avainsana: mentalisaatio

Julkaistu

Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Psykoterapeuttisen työskentelyn keskiössä ovat usein tunteet, ja erityisesti elämänlaatua heikentäväksi koetut tunnekokemukset. Tässä opinnäytetyössä huomion kohteena on ongelmalliseksi koettu viha. Viha on yksi ihmisen perustunteista, jonka tehtävänä on mm. auttaa meitä puolustamaan itseämme. Parhaimmillaan viha voi auttaa meitä tunnistamaan omia tarpeita ja johdattaa meitä kohti itsensä toteuttamista.  Usein vihan kokemukseen liittyy kuitenkin vaikeita tunteita, kuten häpeää ja syyllisyyttä, mikä voi vaikuttaa yksilön kuvaan itsestä negatiivisella tavalla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tunnekeskeisen terapian ja mentalisaatioteorian näkökulmasta, miten kokemus nuoren vihasta ja itsestä muuttui integratiivisesti suuntautuneessa lyhytterapeuttisessa prosessissa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimusaineistona oli yhden nuoruusikäisen naisen lyhytterapiaprosessi. Aineisto koostui 20 terapiaistunnosta, joista analyysin kohteeksi valikoitui litteroituja otteita viidestä istunnosta, jossa vihaan ja minäkuvaan liittyvät teemat nousivat esiin. Muutosta tarkasteltiin tunnekeskeisen työskentelyn kautta, jossa painopisteenä oli vihan adaptiivisen funktion ymmärtäminen. Vihassa ja minäkuvassa tapahtuvaa muutosta tarkasteltiin lisäksi mentalisaation näkökulmasta. Tarkoituksena oli kuvata episteemisen luottamuksen kasvamista sekä esimentalisaation tasojen integoitumista kohti toimivampaa mentalisaatiota.

Tutkimustuloksissa näyttäytyy muutos nuoren kokemasta vihasta ei-kiellettynä tunteena kohti hyväksyvämpää suhtautumista sekä koettuun vihaan että itseen, vihan ymmärtämisen, episteemisen luottamuksen kasvamisen ja mentalisaation vahvistumisen myötä. Kun nuoren suhtautuminen omiin mielensisältöihin ja tunteisiin muuttui ymmärryksen kautta sallivaksi, ei omia tunteita ollut enää tarpeen paeta ja myös suhde itseen näyttäytyi hyväksyvämpänä.

Sofia Lindgren: Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Psykoterapiassa syömishäiriöoireisilla asiakkailla ilmenee usein tunteiden säätelyn ja ilmaisun haasteita. Haastaviksi koettuja tunteita voi olla vaikea kestää, jolloin niitä pyritään kontrolloimaan esimerkiksi välttelemällä. Terapian tavoitteena voidaan nähdä mentalisaatiokyvyn tai tunteiden käsittelykeinojen kehittyminen niin, että asiakkaan olisi mahdollista toimia tunteidensa suhteen toisin. Tutkin tässä opinnäytetyössäni sitä, miten asiakkaan suhtautuminen tunteisiinsa ja syömishäiriöoireiluunsa muuttuu lyhytterapian aikana.  Spesifimmin tarkastelen analyysissäni mentalisaatioon ohjaavan intervention ja terapiasuhteen merkitystä myönteisessä muutoksessa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona oli nuoren naisen lyhytterapiaprosessi, joka koostui 13 terapiaistunnosta. Terapian alkuvaiheessa viidennellä istunnolla terapeutti toteutti intervention, jonka tarkoitus oli lisätä asiakkaan mentalisaatiota omia tunnekokemuksiaan kohtaan. Analyysin kohteeksi valikoitui viideltä istunnolta litteroituja otteita, joissa asiakas kuvaa omaa suhdetta tunteisiinsa tai syömishäiriöoireilua ja näihin liittyviä kokemuksia. Suhdetta omiin tunteisiin tarkasteltiin mentalisaation ja tunnekeskeisen työskentelyn käsitteiden kautta. Fokuksessa oli myös terapiasuhteen tarkastelu, jonka nähtiin olevan oleellinen tekijä muutoksen mahdollistajana.

Tekstianalyysissä näkyy muutos tunteiden välttämisestä tunteiden ilmaisemiseen. Sekä tunteisiin ohjaava interventio että terapiasuhdetekijät näyttivät lisäävän asiakkaan mentalisoivaan puhetta. Tämän voidaan arvioida mahdollistaneen muutosta. Lisääntyvän mentalisaation myötä tunteet näyttäytyivät asiakkaalle siedettävämpinä, jolloin niiden tietoinen käsittely mahdollistui. Asiakkaan relationaalisiin tarpeisiin liittyvä häpeän tunne voitiin liittää vahvasti syömishäiriöoireiluun. Kun asiakas loi terapiaprosessissa suhdetta mieleensä mentalisoivassa työskentelyssä, suhde tunteisiin tuli omistettavammaksi ja syömishäiriöoireilu väheni.

Marleena Alho: ”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – Miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Narsismi ja sijoittamiskohteena olo mentalisaatioteorian näkökulmasta

Narsismin problematiikka ilmenee vuorovaikutuksessa korostuneena itsetunnon kohottamispyrkimyksenä, pyrkimyksenä kokea itseriittoisuutta ja ei-tarvitsevuutta, sekä itseen ja toiseen kohdistuvana raivona ja mitätöintinä. Mentalisaatiolla taas tarkoitetaan ihmisen kykyä havaita mielen sisäisesti käyttäytymisen olevan yhteydessä intentionaalisiin mielentiloihin. Kun mentalisaation estyy, ihminen turvautuu esimentalisoiviin kokemisen tapoihin, jolloin omat ja toisten ajatukset ja tunteet koetaan tosina (psyykkinen ekvivalenssi), tai mielellinen todellisuus määrittyy merkittävästi ulkoisesta todellisuudesta (teleologinen moodi), tai ajatukset ja uskomukset ovat irrallaan autenttisesta itsen ja toisten subjektiivisesta kokemuksesta (pretend-moodi).

Mentalisaatioteoriaan pohjautuvan hoitomallin mukaan narsismin problematiikka ilmenee mentalisaatioon liittyen: a) kiintymyssuhteessa mentalisaation estymisenä, b) esimentalisoivien kokemisen tapojen esiintulona ja c) jatkuvana paineena sijoittaa narsistinen alien self itsen ulkopuolelle. Alien selfin sijoittaminen on suojautumisyritys kivuliaalta ja häpeää herättäviltä kokemuksilta itsen puutteellisuudesta ja kelpaamattomuudesta.

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin, millaista esimentalisoivaa puheentapaa oletettavasti narsismin problematiikasta kärsivä asiakas käytti, ja millaisia esimentalisaatiomoodeja puheesta oli tunnistettavissa. Lisäksi tarkasteltiin, miten alien selfin projektio ja projektiivinen identifikaatio näyttäytyivät terapeuttisessa vuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden asiakastapauksen terapiaistuntojen litteraatioita. Analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi.

Opinnäytteen tulosten mukaan asiakkaan puheentavasta on tunnistettavissa useita hoitomallin kuvaamia psyykkisen ekvivalenssin, teleologisen moodin ja pretend-moodin kokemisentapoja. Lisäksi opinnäytetyössä havaittiin vuorovaikutuskuvioita, joissa oli nähtävissä narsismin problematiikkaa ilmentävää alien selfin sijoittamista terapeuttiin sekä terapeutin projektiivista identifikaatiota.

Mentalisaatioteorian mukaan alien selfin sijoittaminen toiseen syntyy todellisesta ja epätoivoisesta tarpeesta säilyttää itsekokemuksen jatkuvuus ja sitä kautta varmistaa itsen säilyminen. On tärkeää, että empiirisesti pyritään tunnistamaan esimentalisaatiomoodeja, ja miltä alien selfin sijoittaminen näyttää terapiavuorovaikutuksessa, sekä miten sen kohteena olevan terapeutin kokemusmaailma hahmottuu.

Elina Marttinen: “Pitäiskö mun ihailla vai vihata?” Narsismi ja sijoittamiskohteena olo mentalisaatioteorian näkökulmasta

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Terapeutin vastatunteet ovat terapiaprosessissa tärkeä tietolähde, ja niiden taustalla voi olla sekä asiakas- että terapeuttilähtöisiä syitä. Vastatunteet voivat olla haitallisia silloin, kun terapeutti ei pysty ymmärtämään ja käsittelemään niitä, mutta tunnistetuksi tullessaan ne voivat olla terapialle syvällisesti hyödyllisiä. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuuden, asiakkaan mentalisaatiokyvyn, kognitiivis-analyyttisen psykoterapiateorian mukaisten vastavuoroisten asetelmien ja terapeuttilähtöisten tekijöiden yhteyksiä terapeutin vastatunteisiin yhdellä psykoterapiatapaamisella. Lisäksi tarkasteltiin, miten terapeutin vastatunteet ja niiden muutos tulivat edelleen näkyviksi terapiavuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden terapiatapaamisen katkelman litteroitua äänitettä, käyntimuistiinpanoja sekä terapeutin käyntiin liittyneitä tunnekokemuksia.

Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan esimentalisoiva kokemistapa ja siihen yhdistyvä epäintersubjektiivinen relationaalinen moodi olivat yhteydessä terapeutin ärtyneeseen vastatunteeseen. Asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien katsottiin selittävän hänen tapaansa tulla vuorovaikutukseen terapiassa sekä terapeutin vastatunteiden sävyä. Lisäksi terapeuttilähtöisillä tekijöillä oli vaikutusta terapeutin vastatunteiden heräämiseen ja intensiteettiin. Ärtyneessä vastatunteessa terapeutti ei pystynyt mentalisoimaan asiakasta eikä kokenut tätä kohtaan empatiaa, mikä ilmeni erityisesti terapeutin puheen prosodisissa piirteissä. Pantuaan merkille vastatunteensa terapeutti pystyi palauttamaan mentalisoivan suhtautumisen asiakkaaseen, minkä seurauksena vastatunne muuttui empaattiseksi ja kiinnostuneeksi. Empatia johti asiakkaan tunnekokemuksen äärelle ja intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Kristiina Relander: Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021