Äitini tyttärenä ja tyttäreni äitinä – äitisuhteen käsittely varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa

Äitisuhde on ihmisen ensimmäinen suhde. Se alkaa jo ennen syntymää ja vaikuttaa koko elämän. Äitiystila (motherhood constellation), johon raskaus naisen johdattaa, saa tulevan äidin tarkastelemaan oman äidin äitiyttä ja lapsuuden hoivakokemuksia. Psyykkisenä rakenteena äitiystila aktivoituu aina kun lapsella on jotain äitiä huolestuttavaa, vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Lapsi luo kiintymyssuhteensa ensimmäisenä yleensä äitiin tai siihen, joka häntä hoitaa päivittäin. Tästä muovautuu kiintymyssuhdemalli, jonka pohjalta lapsi jatkossa luo uusia ihmissuhteita. Myös menetys- ja traumakokemukset vaikuttavat tähän joko tiedostettuina tai tiedostamattomina ja käsittelemättöminä ylisukupolvisina taakkasiirtyminä. Tämän opinnäytetyön potilastapauksessa äitisuhdetta prosessoitiin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa toisen lapsen syntymän jälkeen, kun tyttövauvan itkuisuus herätti äidissä vaikeita tunteita ja aktivoi äidin äitisuhteeseen liittyvät hankalat tunteet. Tutkimuskysymyksenä oli, miten äitisuhteen käsittely tässä vaiheessa äitiyttä ja se, että mukana työskentelyssä on osalla terapiakäynneistä myös äidinäiti, vaikuttavat äitisuhteen käsittelyyn ja äidin äitiyteen sekä äitisuhteeseen. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian avulla äidin suhde omaan äitiyteen (kokemus tyttäreni äitinä) ja omaan äitiin (kokemus äitini tyttärenä) selkiytyi. Kolmen sukupolven konkreettisen terapiassa tapahtuneen kohtaamisen ja kannattelun kautta äidin ja äidinäidin välille syntyi uudenlainen yhteys. Tämä lisäsi äidin ymmärrystä omaa lapsuuttaan ja äitiään kohtaan ja rauhoitti äidin omaa äitiyttä suhteessa omaan tyttäreensä ja mahdollisti lapsen suhdetta isoäitiinsä.

Virpi-Mari Viinikainen:  Äitini tyttärenä ja tyttäreni äitinä -äitisuhteen käsittely varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian koulutusohjelma 2017-2021

Äidin ja keskosvauvan varhainen suhde

Kun vauva syntyy ennenaikaisesti, vanhemmuuden kehitysprosessi häiriintyy herkästi. Ennenaikainen syntymä, vauvan ja vanhempien toisistaan eroon joutuminen ja vauvan sairaalahoito ovat usein niin vauvalle kuin vanhemmille traumaattisia kokemuksia. Taustalla voi myös olla muita trauma- ja menetyskokemuksia, kuten lapsettomuushoitoja ja keskenmenoja, jotka saattavat vaikuttaa siihen, miten ja minkälaiseksi varhainen suhde vauvaan alkaa sairaalassa rakentua. Perhekeskeinen vastasyntyneiden tehohoito edistää vanhempien ja vauvan välistä vuorovaikutusta. Läsnäolo ja osallistuminen lapsen hoitoon sairaalassa ovat tärkeitä selviytymiskeinoja emotionaalisesti raskaassa tilanteessa. Sairaalaympäristö ei kuitenkaan ole sama kuin koti ja ennenaikainen tai sairas vastasyntynyt asettaa vauvan ja vanhemman suhteen kehittymisen erilaiseen tilanteeseen kuin terve vastasyntynyt. Tässä opinnäytetyössä tutkin hoitoprosessia, jossa äiti ja vauva joutuivat eroon vauvan synnyttyä keskosena. Sairaalahoidosta kotiutumisen jälkeen toteutuneilla kotihoitokäynneillä keskeisiksi teemoiksi nousivat äidin kokemus separaatiosta ja vauvan menettämisen pelko liittyen aikaisempiin menetyskokemuksiin. Näiden teemojen käsittely varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa mahdollisti äidille myönteistä muutosta ja kiintymystä vauvaan. Pohdin työssäni myös laajemmin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian mahdollisuuksia osana perhekeskeistä vastasyntyneiden tehohoitoa.

Riikka TurunenÄidin ja keskosvauvan varhainen suhde -varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian avulla kohti vauvaa

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021

KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Vanhemman omissa varhaisissa hoivakokemuksissa koetut hoivaajan ja vauvan välisissä suhteissa syntyneet traumaperäiset ilmiöt heijastuvat vanhemmuuteen ja vanhempi-vauva -väliseen vuorovaikutukseen traumatisoituneen vanhemman itse tullessa vanhemmaksi.

Kiintymysteorian mukaan äidin omat sisäiset työskentelymallit läheisissä ihmissuhteissa ovat keskeisessä roolissa siinä, kuinka hän kykenee säätelemään omaa vauvaansa. Siirtymässä vanhemmuuteen, säätelemättömät huolenpidon mielikuvat aktivoituvat vaikuttaen siihen, miten nainen näkee itsensä äitinä, hänen vauvansa ja äiti-vauvasuhteensa.

Tarkastelen tapauskuvauksessani sitä, miten äidin oma varhainen kehityksellinen traumatisoituminen ja sen vaikutukset vanhemmuuteen sekä vuorovaikutukseen vauvan kanssa näkyivät hoidossa ja muuttuivat hoidon kuluessa? Avaan tässä tapauskuvauksessa omassa varhaisessa lapsuudessa traumatisoituneen äidin vaikeuksia asettua havainnoimaan vauvan kokemuksia sekä sen muuntumista varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian aikana.

Aineistosta löytyi viisi teemaa, jotka kuvasivat äidin trauman ilmenemistä ja vaikeutta asettua vauvan äärelle. Nämä olivat vaikeudet läheisissä ihmissuhteissa, negatiivinen minäkuva (matalat pystyvyysodotukset), tunteiden säätelyvaikeus, välttely sekä uhan tunne. Nämä trauman ilmentymät vaikeuttivat äidin ja vauvan suhteen kehittymistä ja vuorovaikutusta. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa äidin trauman ilmentymät alkoivat helpottumaan, mikä mahdollisti äidin kyvyn havainnoida oman vauvan mielentiloja ja kokemuksia.

Eveliina Rientamo: KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021