Äitisuhde on ihmisen ensimmäinen suhde. Se alkaa jo ennen syntymää ja vaikuttaa koko elämän. Äitiystila (motherhood constellation), johon raskaus naisen johdattaa, saa tulevan äidin tarkastelemaan oman äidin äitiyttä ja lapsuuden hoivakokemuksia. Psyykkisenä rakenteena äitiystila aktivoituu aina kun lapsella on jotain äitiä huolestuttavaa, vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Lapsi luo kiintymyssuhteensa ensimmäisenä yleensä äitiin tai siihen, joka häntä hoitaa päivittäin. Tästä muovautuu kiintymyssuhdemalli, jonka pohjalta lapsi jatkossa luo uusia ihmissuhteita. Myös menetys- ja traumakokemukset vaikuttavat tähän joko tiedostettuina tai tiedostamattomina ja käsittelemättöminä ylisukupolvisina taakkasiirtyminä. Tämän opinnäytetyön potilastapauksessa äitisuhdetta prosessoitiin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa toisen lapsen syntymän jälkeen, kun tyttövauvan itkuisuus herätti äidissä vaikeita tunteita ja aktivoi äidin äitisuhteeseen liittyvät hankalat tunteet. Tutkimuskysymyksenä oli, miten äitisuhteen käsittely tässä vaiheessa äitiyttä ja se, että mukana työskentelyssä on osalla terapiakäynneistä myös äidinäiti, vaikuttavat äitisuhteen käsittelyyn ja äidin äitiyteen sekä äitisuhteeseen. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian avulla äidin suhde omaan äitiyteen (kokemus tyttäreni äitinä) ja omaan äitiin (kokemus äitini tyttärenä) selkiytyi. Kolmen sukupolven konkreettisen terapiassa tapahtuneen kohtaamisen ja kannattelun kautta äidin ja äidinäidin välille syntyi uudenlainen yhteys. Tämä lisäsi äidin ymmärrystä omaa lapsuuttaan ja äitiään kohtaan ja rauhoitti äidin omaa äitiyttä suhteessa omaan tyttäreensä ja mahdollisti lapsen suhdetta isoäitiinsä.
Virpi-Mari Viinikainen: Äitini tyttärenä ja tyttäreni äitinä -äitisuhteen käsittely varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa
Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian koulutusohjelma 2017-2021