KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Vanhemman omissa varhaisissa hoivakokemuksissa koetut hoivaajan ja vauvan välisissä suhteissa syntyneet traumaperäiset ilmiöt heijastuvat vanhemmuuteen ja vanhempi-vauva -väliseen vuorovaikutukseen traumatisoituneen vanhemman itse tullessa vanhemmaksi.

Kiintymysteorian mukaan äidin omat sisäiset työskentelymallit läheisissä ihmissuhteissa ovat keskeisessä roolissa siinä, kuinka hän kykenee säätelemään omaa vauvaansa. Siirtymässä vanhemmuuteen, säätelemättömät huolenpidon mielikuvat aktivoituvat vaikuttaen siihen, miten nainen näkee itsensä äitinä, hänen vauvansa ja äiti-vauvasuhteensa.

Tarkastelen tapauskuvauksessani sitä, miten äidin oma varhainen kehityksellinen traumatisoituminen ja sen vaikutukset vanhemmuuteen sekä vuorovaikutukseen vauvan kanssa näkyivät hoidossa ja muuttuivat hoidon kuluessa? Avaan tässä tapauskuvauksessa omassa varhaisessa lapsuudessa traumatisoituneen äidin vaikeuksia asettua havainnoimaan vauvan kokemuksia sekä sen muuntumista varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian aikana.

Aineistosta löytyi viisi teemaa, jotka kuvasivat äidin trauman ilmenemistä ja vaikeutta asettua vauvan äärelle. Nämä olivat vaikeudet läheisissä ihmissuhteissa, negatiivinen minäkuva (matalat pystyvyysodotukset), tunteiden säätelyvaikeus, välttely sekä uhan tunne. Nämä trauman ilmentymät vaikeuttivat äidin ja vauvan suhteen kehittymistä ja vuorovaikutusta. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa äidin trauman ilmentymät alkoivat helpottumaan, mikä mahdollisti äidin kyvyn havainnoida oman vauvan mielentiloja ja kokemuksia.

Eveliina Rientamo: KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021