Katkeruuden psykodynamiikasta ja auttamisen mahdollisuuksista

Tämän tutkielma tarkoituksena on esitellä katkeruus kokemuksellisesti erityislaatuisena psyykkisenä tilanteena, jolla voi olla suuri vaikutus ihmisten elämään ja joka siten olisi huomioitava myös psykoanalyyttisessa teorianmuodostuksessa ja psykoterapeuttien käyttämissä interventioissa. Tutkimuksen tekemisen tarve nousi tutkimuksen tekijän kliinisistä havainnoista liittyen siihen, että on olemassa aivan erityislaatuinen potilasryhmä, joilla on hyvin varhaiseen psyykkiseen kehitysvaiheeseen liittyviä vaillejäämisiä ja nämä vaillejäämiset vaikuttavat näiden potilaiden elämään tuottaen kärsimystä ja tiedostamatonta hakeutumista katkeroittavien kokemusten äärelle. Tutkimuksessa erotellaan tämän psyykkisen tapahtumisen mekaniikkaa käsitteiden aleksityyminen ja psykosomaattinen rinta avulla. Tutkija käyttää näitä käsitteitä valaistakseen katkeruuden syntymistä äitisuhteessa sisäistetyn psyykkisen käsittelykyvyn puuttumisen seurauksena. Tutkimuksen mukaan katkerilla potilailla vaikuttaa olevan myös psykoterapiasuhteissa aivan erityinen olemisen tapa ja myös tapa suhtautua psykoterapeuttien käyttämiin interventioihin. Tutkimuksessa analysoidaan katkeruutta suhteessa sen lähikäsitteisiin kuten kauna ja narsistinen loukkaus. Tämän tutkielma kartoittaa katkeruutta psyykkisenä kokemuksena, sen varhaista syntyä ja auttamisen ehtoja sekä auttamisen psykoterapeuttisia mahdollisuuksia. Potilaan psykoterapiahoitoa hankaloittavan ja jopa estävän katkeruuden lisäksi nostetaan esiin myös psykoterapeutin oman katkeruuden merkitys ja sen vaikutukset psykoterapiahoidon onnistumiseen.

Sami Salminen: Katkeruuden psykodynamiikasta ja auttamisen mahdollisuuksista

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus 2017-2021

KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Vanhemman omissa varhaisissa hoivakokemuksissa koetut hoivaajan ja vauvan välisissä suhteissa syntyneet traumaperäiset ilmiöt heijastuvat vanhemmuuteen ja vanhempi-vauva -väliseen vuorovaikutukseen traumatisoituneen vanhemman itse tullessa vanhemmaksi.

Kiintymysteorian mukaan äidin omat sisäiset työskentelymallit läheisissä ihmissuhteissa ovat keskeisessä roolissa siinä, kuinka hän kykenee säätelemään omaa vauvaansa. Siirtymässä vanhemmuuteen, säätelemättömät huolenpidon mielikuvat aktivoituvat vaikuttaen siihen, miten nainen näkee itsensä äitinä, hänen vauvansa ja äiti-vauvasuhteensa.

Tarkastelen tapauskuvauksessani sitä, miten äidin oma varhainen kehityksellinen traumatisoituminen ja sen vaikutukset vanhemmuuteen sekä vuorovaikutukseen vauvan kanssa näkyivät hoidossa ja muuttuivat hoidon kuluessa? Avaan tässä tapauskuvauksessa omassa varhaisessa lapsuudessa traumatisoituneen äidin vaikeuksia asettua havainnoimaan vauvan kokemuksia sekä sen muuntumista varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian aikana.

Aineistosta löytyi viisi teemaa, jotka kuvasivat äidin trauman ilmenemistä ja vaikeutta asettua vauvan äärelle. Nämä olivat vaikeudet läheisissä ihmissuhteissa, negatiivinen minäkuva (matalat pystyvyysodotukset), tunteiden säätelyvaikeus, välttely sekä uhan tunne. Nämä trauman ilmentymät vaikeuttivat äidin ja vauvan suhteen kehittymistä ja vuorovaikutusta. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa äidin trauman ilmentymät alkoivat helpottumaan, mikä mahdollisti äidin kyvyn havainnoida oman vauvan mielentiloja ja kokemuksia.

Eveliina Rientamo: KUULE MINUN ITKUNI, JOTTA VOIN KUULLA OMAN VAUVANI ITKUN -tapauskuvaus traumatisoituneen äidin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiasta

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021