Avainsana: integratiivinen psykoterapia

Julkaistu

Oksentamisen pelon muuttuminen psykoterapiassa assimilaatiomallin valossa

Oksentamisen pelosta tai emetofobiasta kärsivä ihminen pelkää oksentavansa tai muiden oksentavan. Oksentamisen pelko on diagnoositasolla harvinainen ilmiö, mutta oireena melko yleinen. Muiden samanaikaisten diagnoosien kuten paniikkihäiriön, sosiaalisten tilanteiden pelon, pakko-oireisen häiriön tai masennuksen esiintyminen on yleistä, mutta oksentamisen pelko voi esiintyä ainoana diagnosoitavana häiriönä. Vaikka kyseessä on hyvin rajattu fobia, saattaa oksentamisen pelko merkittävästi rajata henkilön toimintakykyä ja vaikuttaa jopa elämänvalintoihin, kuten ammatinvalintaan ja päätökseen perheen perustamisesta.

Tarkastelen tässä opinnäytetyössä, miten koulutuspotilaani suhtautuminen oksentamiseen muuttuu psykoterapiaprosessin ja kognitiivisen käyttäytymisterapeuttisen intervention aikana. Käytin muutoksen osoittamiseksi assimilaatiomallia, joka pyrkii kuvaamaan onnistuneessa psykoterapiassa tapahtuvaa psykologista muutosta ja muutoksen mittarina APES-asteikkoa (Assimilation of Problematic Experiences Scale). Aineisto koostui yhden koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhoista ja terapeutin muistiinpanoista. Aineistosta haettiin tarkempaan tarkasteluun kohdat, joissa esiintyi potilaan oksentamisen pelkoon liittyvää materiaalia ja näytteet analysoitiin APES-asteikolla.

Potilaan oksentamisen pelon assimilaation taso nousi terapiaprosessin aikana ja asettui hoidon lopussa tutkivan kokeilun ja voimautumisen tasojen välille.

Susanna Forsén: Oksentamisen pelon muuttuminen psykoterapiassa assimilaatiomallin valossa

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Psykoterapeuttisen työskentelyn keskiössä ovat usein tunteet, ja erityisesti elämänlaatua heikentäväksi koetut tunnekokemukset. Tässä opinnäytetyössä huomion kohteena on ongelmalliseksi koettu viha. Viha on yksi ihmisen perustunteista, jonka tehtävänä on mm. auttaa meitä puolustamaan itseämme. Parhaimmillaan viha voi auttaa meitä tunnistamaan omia tarpeita ja johdattaa meitä kohti itsensä toteuttamista.  Usein vihan kokemukseen liittyy kuitenkin vaikeita tunteita, kuten häpeää ja syyllisyyttä, mikä voi vaikuttaa yksilön kuvaan itsestä negatiivisella tavalla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tunnekeskeisen terapian ja mentalisaatioteorian näkökulmasta, miten kokemus nuoren vihasta ja itsestä muuttui integratiivisesti suuntautuneessa lyhytterapeuttisessa prosessissa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimusaineistona oli yhden nuoruusikäisen naisen lyhytterapiaprosessi. Aineisto koostui 20 terapiaistunnosta, joista analyysin kohteeksi valikoitui litteroituja otteita viidestä istunnosta, jossa vihaan ja minäkuvaan liittyvät teemat nousivat esiin. Muutosta tarkasteltiin tunnekeskeisen työskentelyn kautta, jossa painopisteenä oli vihan adaptiivisen funktion ymmärtäminen. Vihassa ja minäkuvassa tapahtuvaa muutosta tarkasteltiin lisäksi mentalisaation näkökulmasta. Tarkoituksena oli kuvata episteemisen luottamuksen kasvamista sekä esimentalisaation tasojen integoitumista kohti toimivampaa mentalisaatiota.

Tutkimustuloksissa näyttäytyy muutos nuoren kokemasta vihasta ei-kiellettynä tunteena kohti hyväksyvämpää suhtautumista sekä koettuun vihaan että itseen, vihan ymmärtämisen, episteemisen luottamuksen kasvamisen ja mentalisaation vahvistumisen myötä. Kun nuoren suhtautuminen omiin mielensisältöihin ja tunteisiin muuttui ymmärryksen kautta sallivaksi, ei omia tunteita ollut enää tarpeen paeta ja myös suhde itseen näyttäytyi hyväksyvämpänä.

Sofia Lindgren: Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Mieli rakentuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä sekä toisiin ja miten odottaa tulevansa kohdelluksi. Psykoterapiassa on mahdollista kokea näitä käsityksiä muuttavia korjaavia kokemuksia. Tarkastelen tässä opinnäytetyössä, miten koulutuspotilaani vaativa suhtautumien itseänsä kohtaan muuttui terapian aikana ja mikä merkitys korjaavilla kokemuksilla oli muutoksessa.

Aineistona toimi yhden kuudentoista kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat sekä terapeutin muistiinpanot istunnoista. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohdat, joissa esiintyi potilaan vaativuuteen ja vaikeuteen tehdä asioita liittyvää materiaali tai korjaava kokemus. Valitut kohdat analysoitiin vuorovaikutuksen laadullisella sisällön analyysillä sekä Assimilation of Problematic Experience Scale (APES) asteikolla.

Potilaan vaativuuden teeman äänien assimilaatio kehittyi terapian aikana. Korjaavilla kokemuksilla oli merkittävä vaikutus muutokselle. Erityisesti terapeutin tavalla suhtautua sallivasti ja kiinnostuneesti potilaan itsensä ongelmallisiksi kokemiin puoliin vaikutti muutoksen kannata keskeiseltä. Terapiassa vaikutti syntyneen potilaan ennakko-odotusten vastainen uudenlainen positiivinen suhdekokemus.

Korjaavilla kokemuksilla on keskeinen merkitys psykoterapeuttiselle muutokselle. Korjaavan kokemuksen käsitettä käytetään kuitenkin hyvin laajasti eri merkityksissä, eikä sitä ole vielä tutkittu kovin kattavasti.

Olli Orenius: Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Psykoterapiassa syömishäiriöoireisilla asiakkailla ilmenee usein tunteiden säätelyn ja ilmaisun haasteita. Haastaviksi koettuja tunteita voi olla vaikea kestää, jolloin niitä pyritään kontrolloimaan esimerkiksi välttelemällä. Terapian tavoitteena voidaan nähdä mentalisaatiokyvyn tai tunteiden käsittelykeinojen kehittyminen niin, että asiakkaan olisi mahdollista toimia tunteidensa suhteen toisin. Tutkin tässä opinnäytetyössäni sitä, miten asiakkaan suhtautuminen tunteisiinsa ja syömishäiriöoireiluunsa muuttuu lyhytterapian aikana.  Spesifimmin tarkastelen analyysissäni mentalisaatioon ohjaavan intervention ja terapiasuhteen merkitystä myönteisessä muutoksessa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona oli nuoren naisen lyhytterapiaprosessi, joka koostui 13 terapiaistunnosta. Terapian alkuvaiheessa viidennellä istunnolla terapeutti toteutti intervention, jonka tarkoitus oli lisätä asiakkaan mentalisaatiota omia tunnekokemuksiaan kohtaan. Analyysin kohteeksi valikoitui viideltä istunnolta litteroituja otteita, joissa asiakas kuvaa omaa suhdetta tunteisiinsa tai syömishäiriöoireilua ja näihin liittyviä kokemuksia. Suhdetta omiin tunteisiin tarkasteltiin mentalisaation ja tunnekeskeisen työskentelyn käsitteiden kautta. Fokuksessa oli myös terapiasuhteen tarkastelu, jonka nähtiin olevan oleellinen tekijä muutoksen mahdollistajana.

Tekstianalyysissä näkyy muutos tunteiden välttämisestä tunteiden ilmaisemiseen. Sekä tunteisiin ohjaava interventio että terapiasuhdetekijät näyttivät lisäävän asiakkaan mentalisoivaan puhetta. Tämän voidaan arvioida mahdollistaneen muutosta. Lisääntyvän mentalisaation myötä tunteet näyttäytyivät asiakkaalle siedettävämpinä, jolloin niiden tietoinen käsittely mahdollistui. Asiakkaan relationaalisiin tarpeisiin liittyvä häpeän tunne voitiin liittää vahvasti syömishäiriöoireiluun. Kun asiakas loi terapiaprosessissa suhdetta mieleensä mentalisoivassa työskentelyssä, suhde tunteisiin tuli omistettavammaksi ja syömishäiriöoireilu väheni.

Marleena Alho: ”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – Miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan yhden asiakkaan toimijuutta häivyttäviä puhetapoja, terapeutin tapoja vastata niihin sekä näiden puhetapojen merkityksiä. Tämän tapaustutkimuksen aineistona oli 27 kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat ja terapeutin muistiinpanot istunnoilta. Terapiakeskusteluja tarkasteltiin keskusteluanalyysin mukaisesti hetki hetkeltä tapahtuvana vuorovaikutuksena, jossa jokainen puheteko vaikuttaa keskustelun kulkuun ja yhdessä rakennetaan merkityksiä ja muutosta.

Opinnäytetyössä taustalla on ajatus toimijuuden vahvistamisesta psykoterapiatyön kohteena, asiakkaan auttaminen objektipositiosta subjektipositioon suhteessa ongelmiinsa. Tässä tapauksessa asiakas häivyttää toimijuuttaan korostuneesti puhumalla itsestään ilman ”minä”-subjektia. Tutkimuksessa havainnollistuu terapeutin erilaiset vastaamisen tavat hänen pyrkiessään tukemaan asiakasta kohti vahvempaa toimijuutta, kuten asiakkaan asettaminen aktiiviseen toimijuuspositioon, puhujan asennon vaihdot tai liittyminen toimijuutta häivyttävään puheeseen.

Terapeutti toimii asiakkaan lähikehityksen vyöhykkeellä liittymällä toimijuutta häivyttävään puheeseen edistääkseen yhteistä kokemuksen tavoittamista ja toisaalta ehdottamalla hienovaraisia muutoksia. Tuloksissa havainnollistuu, kuinka asiakas siirtyy yhteisen havaitsijaposition kautta kohti subjektipositiota sekä mikrotasolla terapiakeskusteluissa että laajemmin terapiaprosessin edetessä.

Hanna Jennings: ”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

 

Julkaistu

Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmallista vihan tunnetta ja psykoterapiassa tapahtuvaa muutosta tämän kokemuksen suhteen Knoxin toimijuuden käsitteen, EFT:n primaari- ja sekundaaritunteiden käsitteiden ja Sternin present moment käsitteen kautta.

Terapian alussa vihan tunne oli pelottava, vieras, ei-omistettu kokemus, jonka suhteen potilaan toimijuus oli vähäinen. Kokiessaan vihaa potilas toimi Knoxin toimijuuden tasojen mukaisesti fyysisellä toimijuuden tasolla. EFT käsitteiden kautta viha kuvautui tukahdutettuna primaaritunteena. Vihan tunne ilmeni terapiasuhteessa ja opinnäytetyössä tarkastellaan yllä kuvattujen käsitteiden kautta vihan tunteen työstämistä ja terapeutin toimintaa, tarkastellen mikä terapeutin toiminnassa tuki muutosta ongelmallisen kokemuksen suhteen. Lisäksi arvioidaan muuttuiko potilaan toimijuuden kokemus suhteessa vihan tunteeseen.

 

Petra Laine: ”Se on kuin olisi ojassa, siellä on köysi mutta pitää itse kiivetä”. Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa.

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

Julkaistu

Yksinäisyys – nälkä yhteyteen

Yksinäisyys on moninainen ilmiö, jota voidaan lähestyä eri käsittein ja teorioin. Yksinäisyyden kokemusta voidaan tarkastella mm. sosiaalisten kontaktien puutteena ja sosiaalisena eristäytyneisyytenä, emotionaalisen yhteyden puuttumisena olemassa olevissa ihmissuhteissa tai yhteyden puutteena suhteessa omaan itseen tai maailmaan. Tässä opinnäytetyössä yksinäisyys käsitetään emotionaalisena yksinäisyytenä, joka on seurausta siitä, ettei ole toivotun kaltaisessa suhteessa toisiin ihmisiin.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten koulutuspsykoterapiaprosessin aikana aletaan ymmärtää syömishäiriöitä sairastavan asiakkaan yksinäisyyden kokemusta, joka nousi terapiakeskusteluissa toistuvasti esiin. Tutkimusaineistona toimii yhden koulutuspsykoterapiaprosessin 24 ensimmäisen tapaamisen ääninauhat. Nauhoista poimittiin ja litteroitiin kohdat, joissa asiakas kertoo yksinäisyyden kokemuksestaan. Tarkemman tarkastelun kohteeksi valittiin ne kohdat, joissa asiakas puhuu yhdestä yksinäisyyden kokemustaan aiheuttavasta syystä, vaikeudestaan avata omaa mieltään toisille. Asiakas formuloi aiheuttavansa itse omaa yksinäisyyttään sillä, ettei päästä ketään lähelleen. Hän kuvasi rakentavansa muurin itsensä ja toisten välille ja olevansa muurin sisällä täysin yksin.

Yksinäisyyden kokemusta ja oman mielen avaamisen vaikeutta tarkastellaan tässä opinnäytetyössä kiintymyssuhdeteorian, toimijuuden käsitteen sekä episteemisen luottamuksen käsitteen valossa. Asiakkaan vaikeutta avata omaa mieltään ja päästää toisia ihmisiä lähelleen nähtiin hankaloittavan hänen vältteleviä piirteitä sisältävä kiintymystyylinsä ja vaikeutensa tavoittaa omaa mieltään. Oman mielen avaamisen vaikeutta alettiin ymmärtää myös erilaisten toimijuuden esteiden kautta. Toimijuutta nähtiin rajoittavan mm. oman mielen paljastamiseen liittyvä häpeän ja haavoittuvuuden kokemus sekä pelko siitä, ettei häntä ymmärrettäisi tai haluttaisi kuulla. Psykoterapiaprosessin aikana asiakkaan toimijuus vahvistui ja hän kykeni muodostamaan sallivamman suhtautumisen oman mielen avaamiseen liittyviä tarpeitaan ja toiveitaan kohtaan, jolloin lähelle päästäminen ja sitä kautta myös yksinäisyyden kokemus helpottui.

Sanna Knuts: Yksinäisyys – nälkä yhteyteen

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018-2021
Julkaistu

Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Terapeutin vastatunteet ovat terapiaprosessissa tärkeä tietolähde, ja niiden taustalla voi olla sekä asiakas- että terapeuttilähtöisiä syitä. Vastatunteet voivat olla haitallisia silloin, kun terapeutti ei pysty ymmärtämään ja käsittelemään niitä, mutta tunnistetuksi tullessaan ne voivat olla terapialle syvällisesti hyödyllisiä. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuuden, asiakkaan mentalisaatiokyvyn, kognitiivis-analyyttisen psykoterapiateorian mukaisten vastavuoroisten asetelmien ja terapeuttilähtöisten tekijöiden yhteyksiä terapeutin vastatunteisiin yhdellä psykoterapiatapaamisella. Lisäksi tarkasteltiin, miten terapeutin vastatunteet ja niiden muutos tulivat edelleen näkyviksi terapiavuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden terapiatapaamisen katkelman litteroitua äänitettä, käyntimuistiinpanoja sekä terapeutin käyntiin liittyneitä tunnekokemuksia.

Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan esimentalisoiva kokemistapa ja siihen yhdistyvä epäintersubjektiivinen relationaalinen moodi olivat yhteydessä terapeutin ärtyneeseen vastatunteeseen. Asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien katsottiin selittävän hänen tapaansa tulla vuorovaikutukseen terapiassa sekä terapeutin vastatunteiden sävyä. Lisäksi terapeuttilähtöisillä tekijöillä oli vaikutusta terapeutin vastatunteiden heräämiseen ja intensiteettiin. Ärtyneessä vastatunteessa terapeutti ei pystynyt mentalisoimaan asiakasta eikä kokenut tätä kohtaan empatiaa, mikä ilmeni erityisesti terapeutin puheen prosodisissa piirteissä. Pantuaan merkille vastatunteensa terapeutti pystyi palauttamaan mentalisoivan suhtautumisen asiakkaaseen, minkä seurauksena vastatunne muuttui empaattiseksi ja kiinnostuneeksi. Empatia johti asiakkaan tunnekokemuksen äärelle ja intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Kristiina Relander: Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

Julkaistu

Muutos psykoterapiassa asiakkaan kokemana

Läpi eri terapiasuuntausten psykoterapiatutkimuksessa on havaittu, että tietyt tekijät ovat yleisesti muutosta tuottavia ja yhteisiä eri terapiasuuntauksille (common factors).  Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan tapaustutkimuksena sitä, mikä asiakkaan itsensä mielestä tuotti muutosta hänen psykoterapiassaan. Koulutusterapia koostui 28 tapaamisesta. Aineistona toimi psykoterapian jälkeen tehty haastattelu, joka toteutettiin Psychotherapy outcome interview schedule -haastattelukysymyksillä (POISE). Aineisto analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä.

Tuloksissa tuli selkeästi esiin asiakkaan omien ominaisuuksien vaikutus, kuten asiakkaan oma motivaatio, terapiaan sitoutuminen, työskentelyhalukkuus sekä asiakkaan oma toimijuus, minäpystyvyys ja itsereflektointi. Allianssi eli terapeutin ja asiakkaan välinen yhteistyösuhde oli toinen merkittävä muutosta tuottava tekijä. Konkreettisempina tekijöinä esille tuli ajatusmallien kyseenalaistaminen ja muokkaaminen ja terapian ulkopuoliset tekijät.

Maarit Grönroos: Muutos psykoterapiassa asiakkaan kokemana
Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma (nuoret ja aikuiset), 2018-2021

Julkaistu

Terapiasuhteen syvyyden kokemus psykoterapiassa

Alustavan tutkimusnäytön mukaan terapiasuhteen syvyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti psykoterapian tuloksellisuuteen. Tämän lopputyön tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka liittyvät terapiasuhteen syvyyden kokemukseen asiakkaalla.

Aineisto koostui kahden terapia-asiakkaan kertaviikkoisten tapaamisten äänitteistä noin kahden kuukauden ajalta. Mittarina käytettiin terapiasuhteen syvyyttä kartoittavaa RDFS-lomaketta, jonka asiakkaat täyttivät jokaisen istunnon jälkeen. Kyselylomakkeiden perusteella tarkastelun kohteeksi valikoitui molemmalta asiakkaalta terapiasuhteen syvyyden kannalta pinnallisin ja syvin tapaaminen. Nämä istunnot litteroitiin, ja istunnoista otettiin tarkastelun kohteeksi erityisesti niiden alku.  Litteraatioiden analyysissä huomiota kiinnitettiin terapiasuhteen syvyyden käsitettä määrittävien tekijöiden esiintymiseen suhteessa vuorovaikutuksellisiin tekijöihin, minkä lisäksi asiakkaiden tapaamisia verrattiin keskenään.

Tutkimustuloksista ilmeni, että syvällisissä tapaamisissa fokus oli asiakkaan omassa mielessä ja itselle merkityksellisissä asioissa, terapeuttinen vuorovaikutus oli spontaania ja vapaata valmiista vuorovaikutusmallista, terapiasuhteen laatu oli lämmin, empaattinen ja hyväksyvä ja asiakas otti riskejä. Pinnallisissa tapaamisissa fokus oli asiakkaan oman mielen sijaan ulkoisissa tekijöissä ja asiakasta ohjasi jokin totunnainen tapa asettua vuorovaikutukseen, terapiasuhteen laatu ei ollut yhtä luottavainen eikä lämmin eikä asiakas ottanut yhtä paljon riskejä. Asiakkaiden kokema keskimääräinen terapiasuhteen syvyys valitulla aikavälillä asettui eri tasolle toisiinsa nähden. Kartoittamalla terapiasuhteen syvyyttä ja pyrkimällä parantamaan sitä olisi mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti psykoterapian vuorovaikutukseen, kulkuun ja mahdollisesti terapian tuloksellisuuteen.

Shirin Hotta: Terapiasuhteen syvyyden kokemus psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021