Avainsana: integratiivinen psykoterapia

Julkaistu

Relationaalinen ja strukturaalinen näkökulma dissosiaatioon psykoterapiassa

Tässä lopputyössä tarkastelen dissosiatiivisuutta erään naispotilaan minäkokemuksessa ja psykoterapeutin sekä potilaan vuorovaikutuksessa koulutusvaiheen integratiivisessa psykoterapiassa. Dissosiaatio eli yhteyden tai integraation puute oman kokemuksen puoliin voi kehittyä suojaksi varhaisia, kiintymyssuhteisiin sijoittuvia ylivoimaisia sisäisiä ja vuorovaikutuksellisia kokemuksia vastaan. Psykoterapiassa kutsu kokemusten tarkasteluun ja suhteen solmimiseen voi muistuttaa potilasta traumaattisista kiintymyssuhdekokemuksista ja aktivoida dissosiaatiota (Pearlman & Courtois, 2005). Tutkin, miten dissosiatiivisia ilmiöitä ymärretään kahdesta eri viitekehyksestä käsin: yhtäältä relationaalisen psykoanalyysin, toisaalta strukturaalisen dissosiaatioteorian näkökulmasta. Tarkastelen, miten nämä taustateoriat selittävät yhteyden hiljattaista rakentumista aiemmin dissosioituihin kokemuksiin psykoterapiayhteistyön avulla. Lopuksi pohdin, millaista kuvaa yhtäältä relationaalinen ja toisaalta strukturaalinen näkökulma maalaa psykoterapeutin toiminnasta, ja millainen anti näillä kahdella kehyksellä on työskenneltäessä kiintymyssuhteissaan traumatisoituneen potilaan kanssa.

Sanna Isosävi: Relationaalinen ja strukturaalinen näkökulma dissosiaatioon psykoterapiassa

Aikuisten integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

Julkaistu

Erillisyyden tukeminen terapiaprosessissa

Tarkastelen tässä opinnäytetyössä asiakkaan erillisyyden vahvistumista. Erillisyyden vahvistumista havainnoidaan Jessica Benjaminin käsitteen tekijä ja kohde avulla. Tekijä ja kohde -asetelmassa toinen on tekijä ja toinen kohde, se jolle tehdään, eikä se mahdollista sellaista vuorovaikutuksessa olemisen tapaa, jossa kaksi mieltä voi olla olemassa lähekkäin yhtä aikaa. Teoreettisena kehyksenä työssä on Benjaminin ajatus dialektisesta tunnustamisen prosessista, toisen näkökulmaan asettumisesta, jossa tekijä ja kohde -asetelma purkautuu ja kaksi mieltä luovat yhdessä kolmannen. Kolmannen tuottamassa tilassa ei ole hierarkiaa, vaan siinä tilassa koetaan toimijuutta ja vapautta tutkia ja keskustella siitä, mitä juuri tapahtui, sen sijaan että kokisin, että minua pakotetaan reagoimaan. Toisena näkökulmana on Jean Knoxin teoria toimijuuden vahvistumisesta terapiaprosessissa. Tarkastelen, miten asiakkaan pelko siitä, että hän hukkuu toiseen ihmiseen ja kadottaa itsensä, jos on lähellä toista, muuttuu. Havinnollistan terapiaistuntokatkelmien avulla asiakkaan erillisyyden haasteita seurustelusuhteessaa sekä sitä miten erillisyys ja toimijuus vahvistuvat terapian aikana yhteistyössä terapeutin kanssa.

Jaana Pirskanen
Erillisyyden tukeminen terapiaprosessissa
Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Ylikompensoinnista kohti haavoittuvuutta: itseä tehostavan suhtautumistavan tarkastelua skeematerapian ja mentalisaatioteorian näkökulmista

Tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka asiakkaan suhde itseä tehostavaan suhtautumistapaan ja haavoittuvuuteen näyttäytyy terapiaprosessin aikana. Tätä tutkitaan käyttäen näkökulmina skeematerapiaa ja mentalisaatioteoriaa. Itseä tehostava ja ylikompensoiva suhtautumistapa saattaa tulla esiin puheena ja käyttäytymisenä, jossa asiakas korostaa omaa arvoaan, merkitystään, itsevarmuuttaan, osaamistaan ja kiinnostavuuttaan tai tuntuu ilmaisevan vuorovaikutuksessa kontrollia ja dominoivuutta. Tällainen suhtautumistapa voidaan nähdä osana ihmisille ominaisten säätely- ja selviytymiskeinojen jatkumoa, eikä se ole välttämättä merkki patologiasta. Psykiatrian ja psykoterapian kentällä itseä tehostava suhtautumistapa on kuitenkin usein yhdistetty narsismiproblematiikkaan, jonka hoitaminen koetaan vaikeaksi ja terapiasuhteen kannalta haastavaksi. Skeematerapiassa itseä tehostava suhtautumistapa ymmärretään ylikompensoivana selviytymiskeinona eli yksilön pyrkimyksenä selviytyä kipeiden skeemojen ja tunteiden kanssa sekä vaikeissa olosuhteissa, joissa hänen tarpeisiinsa ei vastata. Ylikompensoivan käyttäytymisen taustalla ajatellaan olevan haavoittuvuutta, jonka kohtaaminen on vaikeaa. Mentalisaatioteoriassa itseä tehostava suhtautumistapa nähdään mentalisaatiokyvyn ongelmina. Sitä voidaan tarkastella esimentalisoinnin tapojen ilmenemisenä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena osana psykoterapeuttikoulutusta. Aineistona käytettiin koulutusasiakkaan terapiaprosessia. Analyysin kohteeksi valikoitui seitsemän litteroitua otetta terapiatapaamisilta, joissa käsiteltiin asiakkaan suhdetta itseä tehostavaan suhtautumistapaan ja haavoittuvuuden tunteisiin. Keskustelunäytteitä analysoitiin skeematerapian ja mentalisaatioteorian käsitteistöön nojaten.

Tuloksissa näyttäytyi asiakkaan suhtautumisessa tapahtunutta muutosta sekä skeematerapian että mentalisaatioteorian näkökulmista katsottuna. Terapian alkaessa asiakas oli etäällä haavoittuvuuden kokemuksistaan ja toi sen sijaan esiin korostetun myönteisiä puolia itsestään ja elämästään, asemoituen osaavaksi ja toisia paremmaksi. Suhtautumisessa havaittiin mentalisoinnin vaikeuksia ja paljon esimentalisoivia kokemisen tapoja. Terapian edetessä itseä tehostavan suhtautumistavan vähentäminen kuitenkin mahdollistui ja asiakas pystyi tavoittamaan myös kipeitä haavoittuvuuden kokemuksia. Mentalisoinnin osalta löytyi joustavammin mahdollisuuksia oman ja toisten mielen tarkasteluun. Terapiasuhteen tuoma turvallisuus näyttäytyi muutoksen kannalta tärkeänä.

Iina Lyytinen: Ylikompensoinnista kohti haavoittuvuutta: itseä tehostavan suhtautumistavan tarkastelua skeematerapian ja mentalisaatioteorian näkökulmista

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Oksentamisen pelon muuttuminen psykoterapiassa assimilaatiomallin valossa

Oksentamisen pelosta tai emetofobiasta kärsivä ihminen pelkää oksentavansa tai muiden oksentavan. Oksentamisen pelko on diagnoositasolla harvinainen ilmiö, mutta oireena melko yleinen. Muiden samanaikaisten diagnoosien kuten paniikkihäiriön, sosiaalisten tilanteiden pelon, pakko-oireisen häiriön tai masennuksen esiintyminen on yleistä, mutta oksentamisen pelko voi esiintyä ainoana diagnosoitavana häiriönä. Vaikka kyseessä on hyvin rajattu fobia, saattaa oksentamisen pelko merkittävästi rajata henkilön toimintakykyä ja vaikuttaa jopa elämänvalintoihin, kuten ammatinvalintaan ja päätökseen perheen perustamisesta.

Tarkastelen tässä opinnäytetyössä, miten koulutuspotilaani suhtautuminen oksentamiseen muuttuu psykoterapiaprosessin ja kognitiivisen käyttäytymisterapeuttisen intervention aikana. Käytin muutoksen osoittamiseksi assimilaatiomallia, joka pyrkii kuvaamaan onnistuneessa psykoterapiassa tapahtuvaa psykologista muutosta ja muutoksen mittarina APES-asteikkoa (Assimilation of Problematic Experiences Scale). Aineisto koostui yhden koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhoista ja terapeutin muistiinpanoista. Aineistosta haettiin tarkempaan tarkasteluun kohdat, joissa esiintyi potilaan oksentamisen pelkoon liittyvää materiaalia ja näytteet analysoitiin APES-asteikolla.

Potilaan oksentamisen pelon assimilaation taso nousi terapiaprosessin aikana ja asettui hoidon lopussa tutkivan kokeilun ja voimautumisen tasojen välille.

Susanna Forsén: Oksentamisen pelon muuttuminen psykoterapiassa assimilaatiomallin valossa

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Psykoterapeuttisen työskentelyn keskiössä ovat usein tunteet, ja erityisesti elämänlaatua heikentäväksi koetut tunnekokemukset. Tässä opinnäytetyössä huomion kohteena on ongelmalliseksi koettu viha. Viha on yksi ihmisen perustunteista, jonka tehtävänä on mm. auttaa meitä puolustamaan itseämme. Parhaimmillaan viha voi auttaa meitä tunnistamaan omia tarpeita ja johdattaa meitä kohti itsensä toteuttamista.  Usein vihan kokemukseen liittyy kuitenkin vaikeita tunteita, kuten häpeää ja syyllisyyttä, mikä voi vaikuttaa yksilön kuvaan itsestä negatiivisella tavalla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata tunnekeskeisen terapian ja mentalisaatioteorian näkökulmasta, miten kokemus nuoren vihasta ja itsestä muuttui integratiivisesti suuntautuneessa lyhytterapeuttisessa prosessissa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksen keinoin. Tutkimusaineistona oli yhden nuoruusikäisen naisen lyhytterapiaprosessi. Aineisto koostui 20 terapiaistunnosta, joista analyysin kohteeksi valikoitui litteroituja otteita viidestä istunnosta, jossa vihaan ja minäkuvaan liittyvät teemat nousivat esiin. Muutosta tarkasteltiin tunnekeskeisen työskentelyn kautta, jossa painopisteenä oli vihan adaptiivisen funktion ymmärtäminen. Vihassa ja minäkuvassa tapahtuvaa muutosta tarkasteltiin lisäksi mentalisaation näkökulmasta. Tarkoituksena oli kuvata episteemisen luottamuksen kasvamista sekä esimentalisaation tasojen integoitumista kohti toimivampaa mentalisaatiota.

Tutkimustuloksissa näyttäytyy muutos nuoren kokemasta vihasta ei-kiellettynä tunteena kohti hyväksyvämpää suhtautumista sekä koettuun vihaan että itseen, vihan ymmärtämisen, episteemisen luottamuksen kasvamisen ja mentalisaation vahvistumisen myötä. Kun nuoren suhtautuminen omiin mielensisältöihin ja tunteisiin muuttui ymmärryksen kautta sallivaksi, ei omia tunteita ollut enää tarpeen paeta ja myös suhde itseen näyttäytyi hyväksyvämpänä.

Sofia Lindgren: Kielletystä vihasta tunteiden hyväksymiseen – miten suhtautuminen omaan vihaan ja itseen muuttuu nuoren lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Mieli rakentuu vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä sekä toisiin ja miten odottaa tulevansa kohdelluksi. Psykoterapiassa on mahdollista kokea näitä käsityksiä muuttavia korjaavia kokemuksia. Tarkastelen tässä opinnäytetyössä, miten koulutuspotilaani vaativa suhtautumien itseänsä kohtaan muuttui terapian aikana ja mikä merkitys korjaavilla kokemuksilla oli muutoksessa.

Aineistona toimi yhden kuudentoista kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat sekä terapeutin muistiinpanot istunnoista. Aineistosta poimittiin tarkempaan tarkasteluun kohdat, joissa esiintyi potilaan vaativuuteen ja vaikeuteen tehdä asioita liittyvää materiaali tai korjaava kokemus. Valitut kohdat analysoitiin vuorovaikutuksen laadullisella sisällön analyysillä sekä Assimilation of Problematic Experience Scale (APES) asteikolla.

Potilaan vaativuuden teeman äänien assimilaatio kehittyi terapian aikana. Korjaavilla kokemuksilla oli merkittävä vaikutus muutokselle. Erityisesti terapeutin tavalla suhtautua sallivasti ja kiinnostuneesti potilaan itsensä ongelmallisiksi kokemiin puoliin vaikutti muutoksen kannata keskeiseltä. Terapiassa vaikutti syntyneen potilaan ennakko-odotusten vastainen uudenlainen positiivinen suhdekokemus.

Korjaavilla kokemuksilla on keskeinen merkitys psykoterapeuttiselle muutokselle. Korjaavan kokemuksen käsitettä käytetään kuitenkin hyvin laajasti eri merkityksissä, eikä sitä ole vielä tutkittu kovin kattavasti.

Olli Orenius: Korjaavien kokemusten vaikutus itseen kohdistuvan vaativuuden muutokseen

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Psykoterapiassa syömishäiriöoireisilla asiakkailla ilmenee usein tunteiden säätelyn ja ilmaisun haasteita. Haastaviksi koettuja tunteita voi olla vaikea kestää, jolloin niitä pyritään kontrolloimaan esimerkiksi välttelemällä. Terapian tavoitteena voidaan nähdä mentalisaatiokyvyn tai tunteiden käsittelykeinojen kehittyminen niin, että asiakkaan olisi mahdollista toimia tunteidensa suhteen toisin. Tutkin tässä opinnäytetyössäni sitä, miten asiakkaan suhtautuminen tunteisiinsa ja syömishäiriöoireiluunsa muuttuu lyhytterapian aikana.  Spesifimmin tarkastelen analyysissäni mentalisaatioon ohjaavan intervention ja terapiasuhteen merkitystä myönteisessä muutoksessa.

Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusaineistona oli nuoren naisen lyhytterapiaprosessi, joka koostui 13 terapiaistunnosta. Terapian alkuvaiheessa viidennellä istunnolla terapeutti toteutti intervention, jonka tarkoitus oli lisätä asiakkaan mentalisaatiota omia tunnekokemuksiaan kohtaan. Analyysin kohteeksi valikoitui viideltä istunnolta litteroituja otteita, joissa asiakas kuvaa omaa suhdetta tunteisiinsa tai syömishäiriöoireilua ja näihin liittyviä kokemuksia. Suhdetta omiin tunteisiin tarkasteltiin mentalisaation ja tunnekeskeisen työskentelyn käsitteiden kautta. Fokuksessa oli myös terapiasuhteen tarkastelu, jonka nähtiin olevan oleellinen tekijä muutoksen mahdollistajana.

Tekstianalyysissä näkyy muutos tunteiden välttämisestä tunteiden ilmaisemiseen. Sekä tunteisiin ohjaava interventio että terapiasuhdetekijät näyttivät lisäävän asiakkaan mentalisoivaan puhetta. Tämän voidaan arvioida mahdollistaneen muutosta. Lisääntyvän mentalisaation myötä tunteet näyttäytyivät asiakkaalle siedettävämpinä, jolloin niiden tietoinen käsittely mahdollistui. Asiakkaan relationaalisiin tarpeisiin liittyvä häpeän tunne voitiin liittää vahvasti syömishäiriöoireiluun. Kun asiakas loi terapiaprosessissa suhdetta mieleensä mentalisoivassa työskentelyssä, suhde tunteisiin tuli omistettavammaksi ja syömishäiriöoireilu väheni.

Marleena Alho: ”Hällä väliä” -ajatuksesta häpeän ilmaisuun – Miten suhtautuminen omiin tunteisiin ja syömishäiriöoireisiin muuttuu lyhytterapiassa?

Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021

Julkaistu

”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan yhden asiakkaan toimijuutta häivyttäviä puhetapoja, terapeutin tapoja vastata niihin sekä näiden puhetapojen merkityksiä. Tämän tapaustutkimuksen aineistona oli 27 kerran koulutuspsykoterapian istuntojen ääninauhat ja terapeutin muistiinpanot istunnoilta. Terapiakeskusteluja tarkasteltiin keskusteluanalyysin mukaisesti hetki hetkeltä tapahtuvana vuorovaikutuksena, jossa jokainen puheteko vaikuttaa keskustelun kulkuun ja yhdessä rakennetaan merkityksiä ja muutosta.

Opinnäytetyössä taustalla on ajatus toimijuuden vahvistamisesta psykoterapiatyön kohteena, asiakkaan auttaminen objektipositiosta subjektipositioon suhteessa ongelmiinsa. Tässä tapauksessa asiakas häivyttää toimijuuttaan korostuneesti puhumalla itsestään ilman ”minä”-subjektia. Tutkimuksessa havainnollistuu terapeutin erilaiset vastaamisen tavat hänen pyrkiessään tukemaan asiakasta kohti vahvempaa toimijuutta, kuten asiakkaan asettaminen aktiiviseen toimijuuspositioon, puhujan asennon vaihdot tai liittyminen toimijuutta häivyttävään puheeseen.

Terapeutti toimii asiakkaan lähikehityksen vyöhykkeellä liittymällä toimijuutta häivyttävään puheeseen edistääkseen yhteistä kokemuksen tavoittamista ja toisaalta ehdottamalla hienovaraisia muutoksia. Tuloksissa havainnollistuu, kuinka asiakas siirtyy yhteisen havaitsijaposition kautta kohti subjektipositiota sekä mikrotasolla terapiakeskusteluissa että laajemmin terapiaprosessin edetessä.

Hanna Jennings: ”Olisit niinku et olisikaan” – Toimijuutta häivyttävien puhetapojen merkityksiä psykoterapiakeskustelussa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2018–2021

 

Julkaistu

Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmallista vihan tunnetta ja psykoterapiassa tapahtuvaa muutosta tämän kokemuksen suhteen Knoxin toimijuuden käsitteen, EFT:n primaari- ja sekundaaritunteiden käsitteiden ja Sternin present moment käsitteen kautta.

Terapian alussa vihan tunne oli pelottava, vieras, ei-omistettu kokemus, jonka suhteen potilaan toimijuus oli vähäinen. Kokiessaan vihaa potilas toimi Knoxin toimijuuden tasojen mukaisesti fyysisellä toimijuuden tasolla. EFT käsitteiden kautta viha kuvautui tukahdutettuna primaaritunteena. Vihan tunne ilmeni terapiasuhteessa ja opinnäytetyössä tarkastellaan yllä kuvattujen käsitteiden kautta vihan tunteen työstämistä ja terapeutin toimintaa, tarkastellen mikä terapeutin toiminnassa tuki muutosta ongelmallisen kokemuksen suhteen. Lisäksi arvioidaan muuttuiko potilaan toimijuuden kokemus suhteessa vihan tunteeseen.

 

Petra Laine: ”Se on kuin olisi ojassa, siellä on köysi mutta pitää itse kiivetä”. Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa.

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021

Julkaistu

Yksinäisyys – nälkä yhteyteen

Yksinäisyys on moninainen ilmiö, jota voidaan lähestyä eri käsittein ja teorioin. Yksinäisyyden kokemusta voidaan tarkastella mm. sosiaalisten kontaktien puutteena ja sosiaalisena eristäytyneisyytenä, emotionaalisen yhteyden puuttumisena olemassa olevissa ihmissuhteissa tai yhteyden puutteena suhteessa omaan itseen tai maailmaan. Tässä opinnäytetyössä yksinäisyys käsitetään emotionaalisena yksinäisyytenä, joka on seurausta siitä, ettei ole toivotun kaltaisessa suhteessa toisiin ihmisiin.

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten koulutuspsykoterapiaprosessin aikana aletaan ymmärtää syömishäiriöitä sairastavan asiakkaan yksinäisyyden kokemusta, joka nousi terapiakeskusteluissa toistuvasti esiin. Tutkimusaineistona toimii yhden koulutuspsykoterapiaprosessin 24 ensimmäisen tapaamisen ääninauhat. Nauhoista poimittiin ja litteroitiin kohdat, joissa asiakas kertoo yksinäisyyden kokemuksestaan. Tarkemman tarkastelun kohteeksi valittiin ne kohdat, joissa asiakas puhuu yhdestä yksinäisyyden kokemustaan aiheuttavasta syystä, vaikeudestaan avata omaa mieltään toisille. Asiakas formuloi aiheuttavansa itse omaa yksinäisyyttään sillä, ettei päästä ketään lähelleen. Hän kuvasi rakentavansa muurin itsensä ja toisten välille ja olevansa muurin sisällä täysin yksin.

Yksinäisyyden kokemusta ja oman mielen avaamisen vaikeutta tarkastellaan tässä opinnäytetyössä kiintymyssuhdeteorian, toimijuuden käsitteen sekä episteemisen luottamuksen käsitteen valossa. Asiakkaan vaikeutta avata omaa mieltään ja päästää toisia ihmisiä lähelleen nähtiin hankaloittavan hänen vältteleviä piirteitä sisältävä kiintymystyylinsä ja vaikeutensa tavoittaa omaa mieltään. Oman mielen avaamisen vaikeutta alettiin ymmärtää myös erilaisten toimijuuden esteiden kautta. Toimijuutta nähtiin rajoittavan mm. oman mielen paljastamiseen liittyvä häpeän ja haavoittuvuuden kokemus sekä pelko siitä, ettei häntä ymmärrettäisi tai haluttaisi kuulla. Psykoterapiaprosessin aikana asiakkaan toimijuus vahvistui ja hän kykeni muodostamaan sallivamman suhtautumisen oman mielen avaamiseen liittyviä tarpeitaan ja toiveitaan kohtaan, jolloin lähelle päästäminen ja sitä kautta myös yksinäisyyden kokemus helpottui.

Sanna Knuts: Yksinäisyys – nälkä yhteyteen

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018-2021