Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kognitiivis-analyyttisesta näkökulmasta käsin yhden koulutuspsykoterapiajakson aikana tapahtunutta muutosta myöhäisnuoruusikäisen asiakkaan suhtautumisessa ongelmalliseen kokemukseen ja itseensä, sekä muutosta tukevaa asemoitumistani ja toimintaani terapeuttina. Ongelmallisella kokemuksella tässä opinnäytetyössä viittaan koulutusterapian keskiöön nousseisiin asiakkaan kokemuksiin hänen ja vanhemman välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Keskeisenä suhteessa vanhempaan kuvautuu erillisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja tästä kumpuava suru.

Muutosprosessin tarkastelussa käytän apuna Mikael Leimanin esittelemää psykoterapiaprosessin metamallia, joka kuvaa asiakkaan itsehavainnoinnin ja toimijuuden kehittymistä. Opinnäytetyössä kuvaan lyhytterapiaprosessissa tapahtuvaa siirtymää objektipositiosta havaitsijapositioon, minkä myötä asiakkaan kyky havainoida omaa suojaavaa toimintatapaansa ja tunnistaa sen seurauksia kehittyy, ja liike kohti erillisyyden ja erilaisuuden sekä siihen liittyvän surun hyväksyntää ja subjektipositiota mahdollistuu.

Asemoitumisessani ja toiminnassani terapeuttina keskeisenä näyttäytyy lähdekirjallisuuden mukaisesti erityisesti tasapaino terapiasuhteessa erillisyyden sekä toisaalta yhteyden ja emotionaalisen lämmön välillä. Muina terapeutin toimintaan liittyvinä muutosta tukevina tekijöinä kuvatussa lyhytterapiaprosessissa hahmottuu muun muassa asemoituminen puolueettomana ja tuomitsemattona, jotta asiakkaan reflektoiva suhtatutuminen ja uudenlaisen suhteen luominen alkuperäiseen ongelmaan ei estyisi.

Iida Vuollo: Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022

 

Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

 

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen.

Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla.

Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota.

Katri Wahlman-NeuvonenItsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022

 

 

Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan sitä, miten potilaan kokemus omasta perfektionismistaan muuttuu kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa. Tarkastelu tapahtuu perfektionismin hoitoon keskittyneen 16 käyntikertaa kestäneen lyhytpsykoterapiajakson ensimmäisen ja viimeisen käynnin analysoinnista. Potilaan kokemuksen muutoksen lisäksi tarkastellaan tapahtuneen muutoksen laatua pois potilaan aluksi kokemasta haitallisesta perfektionismista: tapahtuuko muutos kohti perfektionismista luopumista vai hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan?

Opinnäytetyön tulosten valossa näyttäisi siltä, että kognitiivis-analyyttisella lyhytpsykoterapialla saavutetaan muutosta potilaan koetussa perfektionismissa. Lisäksi työn mukaan muutos ei tarkoita perfektionismista luopumista vaan sen muuttumista hyvälaatuisen perfektionismin suuntaan. Muutos on merkityksellinen etenkin, kun otetaan huomioon haitallisen perfektionismin yhteys psyykkiseen oireiluun. Tässä työssä ilmiötä on kuitenkin tarkasteltu vain yhden tapausesimerkin kautta, joten laajamittaisempaa tutkimusta aiheesta kaivataan.

Johanna Saariluoma: Täydellisestä onnistumisesta tunteiden hyväksymiseen – perfektionismin muutos kognitiivis-analyyttisessa lyhytpsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Itsehavainnoinnin rakentuminen ”katkonaisena”

Itsehavainnoinnin kehittymistä pidetään yhtenä merkittävämpänä tekijänä muutosprosessissa. Itsehavainnointi rakentuu asteittain, kun asiakas kuvailee ensin ongelmiaan terapeutille ja tuo ilmaisunsa näin yhdessä jaettuun havainnointiin. Asiakas oppii terapiaprosessin aikana havaitsemaan omaa ulkoista ja sisäistä toimintaansa, jolloin asiakkaan oma itsehavainnointi kehittyy. Vakavimmissa mielenterveyden häiriöissä, kuten traumatisoituneilla asiakkailla tai persoonallisuushäiriöissä itsehavainnoinnin rakentuminen näyttäytyy erilaisena. Pyrin kuvaamaan tapausesimerkin avulla, miten itsehavainnointi rakentuu asiakkaalla, jolla on todettu tunne-elämän epävakaus. Tutkimukseni perusteella totean, kuinka ensin pitää löytää kohde, jota havainnoida ennen kuin itsehavainnointi pääsee rakentumaan ja kehittymään realistiselle pohjalle.

Kirsi Kokkonen: Itsehavainnoinnin rakentuminen epävakaalla terapiaprosessin aikana

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus 2019-2022

 

Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Tässä opinnäytetyössäni tarkastelen itsemyötätunnon kehittymistä pitkässä kognitiivis- analyyttisessä terapiassa. Menetelminä koulutusterapiassa käytettiin perinteisten KAT-työkalujen eli karttojen ja kirjeiden lisäksi minätilatyöskentelyyn liittyviä harjoituksia, meeting place ja mielikuvatyöskentely. Lisäksi asiakkaan kanssa tehtiin jokaisen tapaamisen alussa hengitys- ja rentoutusharjoitus. Minätilatyöskentelyssä fokusoitiin erityisesti haavoittuvamman puolen eli ns. sisäisen lapsen tarkasteluun. Itsemyötätunnon lisääminen kehittyi tavoitteeksi vähitellen.
Itsemyötätunnolla tarkoitan tässä työssä Kristin Neffin määritelmää, jossa se kuvataan koostuvan kuudesta komponentista: hyväntahtoisuudesta ja yleisestä inhimillisyyden tunteesta itseä kohtaan, läsnäolosta sekä itsekritiikin, eristäytymisen ja toisaalta liiallisen tunteisiin samaistumisen tarpeen vähentymisestä. Havainnoin saavutettua muutosta sekä näiden komponenttien esiintymisellä hoitojakson loppupuolella että assimilaatiomallilla (assimilation of problematic experiences eli APES).
Koulutusasiakkaani itsemyötätunto vaikutti lisääntyvän erityisesti läsnäolevuuden ja itsehavainnoinnin osalta sekä erillisyyden kokemuksen vähentymisenä. APES-taso oli alussa pääasiassa 1-2 ja hoitojakson lopussa saavutettiin tasoa 4-5. APES-taso kuitenkin fluktuoi ja oli myös tilasidonnaista.

Virpi Kuitunen: Itsemyötätunnon kehittyminen minätilatyöskentelyn avulla

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma (2019-2022)

Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten kognitiivis-analyyttisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuneet muutokset näyttäytyvät asiakkaan puheessa. Muutoksen hetkiä analysoidaan soveltaen Innovative Moments (IM) -tutkimusmenetelmää. Lisäksi työssä vertaillaan IM-mallin ja kognitiivis-analyyttisen terapian (KAT) käsitystä muutoksesta psykoterapiassa. KAT:n osalta työssä esitellään Leimanin psykoterapeuttisen muutoksen metamalli. IM-malli painottaa ongelmallista narratiivia, kun taas KAT:n keskiössä on vastavuoroinen suhde, esimerkiksi potilaan suhde ongelmaansa.
Aineistona on 20 tapaamiskerran lyhytpsykoterapia ja tapaamisten videonauhoitukset. Nauhoitteista poimittiin kohtia, joissa asiakas puhuu tapahtuneesta muutoksesta. Nämä kohdat litteroitiin tarkempaa tarkastelua varten. Muutoksen hetket jaoteltiin viiteen eri kategoriaan IM-mallin mukaisesti.
Terapian ajalta tuli esiin useita erityyppisiä IM-hetkiä. Muutospuhe lisääntyi terapian loppua kohden, kuten on huomattu myös aiemmissa tutkimuksissa. Erityisesti terapian loppupuolella asiakkaan puheessa näyttäytyi uudelleenkäsitteellistämisen IM-hetkiä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä terapian onnistuneisuuteen. IM menetelmänä auttoi hahmottamaan muutoksen monipuolisuutta ja syvällisyyttä lyhytpsykoterapian aikana.

Noora Jantunen: Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

”Kuinka paljon asiakas kestää, kestänkö minä…” Miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeuttisessa suhteessa terapeutin vastatunteiden kautta?

Psykoterapiassa on kyse suhteessa olon muutoksesta, missä ihmisen riskipositio kertoo tämän muutoksen läheisyydestä. Riskipositiossa ihmisessä viriää kivuliaita tunteita, jotka viittaavat sietämättömiin kokemuksiin, ydinkipuun. Terapeuttisessa suhteessa asiakkaan riskiposition läheisyys voi käynnistää suojautumista, joka voi pahimmillaan estää muutoksen kannalta merkittävien kokemusten ja tunteiden käsittelemisen. Psykoterapiassa on siis keskeistä se, miten riskipositioon viittaavia kohtia ja hetkiä tunnistaa asiakkaan ilmaisusta uudenlaisen suhteessa olon mahdollistamiseksi. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin sitä, miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeutin vastatunteissa terapeuttisessa suhteessa. Havainnollistavana aineistona käytettiin kognitiivis-analyyttisen koulutusterapian yhden terapiakäynnin tapausvinjettiä, joka oli valittu terapeuttiopiskelijan itsestään tekemien havaintojen ja näistä tehtyjen muistiinpanojen perusteella. Aineiston käsittelyssä käytettiin soveltaen Roberin (2016) kehittämää Terapeutin sisäisen keskustelun –metodia. Terapeutin itsestään tekemiä havaintoja kuten vastatunteita ja niiden yhteyttä terapiavuorovaikutuksen hetkeen jäsennettiin tarkemmin kognitiivis-analyyttisen terapian vastavuoroisen asetelman käsitteen avulla. Havainnollistavasta aineistosta havaittiin terapeutin pystyneen kytkeytymään vastatunteidensa avulla asiakkaan kokemuksellisiin positioihin ja tavoittamaan sekä tunnistamaan näiden avulla vuorovaikutuksessa hetkiä, jolloin asiakkaan kokemus lähestyi riskipositiota. Näin ollen terapeutin vastatunteet näyttäytyivät merkittävinä tietolähteinä muutosta mahdollistavien hetkien tunnistamisessa terapeuttisessa suhteessa.

Ilona Halme: ”Kuinka paljon asiakas kestää, kestänkö minä…”  Miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeuttisessa suhteessa terapeutin vastatunteiden kautta?

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Psykoterapeuttinen muutos on moniulotteinen ja monitekijäinen prosessi, josta psykoterapian prosessitutkimukseen pohjaten on luotu lukuisia erilaisia muutosmalleja. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, minkälaista muutosta 16 tapaamisen kognitiivis-analyyttisessä koulutuspsykoterapiassa tapahtui emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, että yksilö ei saa yhteenkuuluvuuden, nähdyksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemusta ihmissuhteissaan. Muutosta tarkasteltiin assimilaatiomallin psykoterapeuttisen muutoksen metamallin avulla. Aineiston 1., 12. ja 16. tapaamisten nauhat litteroitiin ja aineistosta etsittiin ilmaisuja, joissa näyttäytyi suhde ongelmalliseen kokemukseen sekä tähän liittyviä toimintatapoja.

Assimilaatiomallin APES-asteikolla muutosta tapahtui vaiheesta 3 vaiheeseen 5–6. Psykoterapian alussa asiakkaan suhde emotionaaliseen yksinäisyyteen ja mukautuvaan, miellyttämiseen pyrkivään toimintatapaan oli APES-asteikon vaiheessa 3, ongelman toteaminen ja selkiintyminen. Hän oli suhteessa emotionaaliseen yksinäisyyteen objektipositiossa. Hänellä oli alustava ymmärrys ongelmasta, mutta ei riittäviä keinoja auttaa itseään ongelman ratkaisemisessa. Psykoterapiaprosessin aikana havaitsijapositio rakentui ja subjektipositiota alkoi rakentua. Psykoterapian loppuvaiheessa näkyi selviä merkkejä APES-asteikon vaiheesta 5, tutkiva kokeilu, ja joitakin merkkejä vaiheesta 6, voimaantuminen. Asiakas kokeili uudenlaisia tapoja olla suhteessa toisiin ihmisiin, avaamalla enemmän omaa sisäistä maailmaansa toisille. Uudenlaiset toimintatavat eivät vielä tämän psykoterapiaprosessin aikana kuitenkaan vakiintuneet vaivattomaan käyttöön, ne kaipasivat vielä vahvistusta. Rakentunut havaitsijapositio auttoi häntä kuitenkin huomaamaan tilanteita, joissa hän palasi vanhaan tuttuun tapaan ohittaa omat tunteensa ja tarpeensa.

Yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja kuitenkin yksinäisyyden kokemuksen taustasyyt ja merkitykset ovat hyvin yksilöllisiä. Tämän tutkielman tulosten valossa emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivän asiakkaan psykoterapiaprosessissa kokemus vastavuoroisesta suhteesta, jossa voi kokea nähdyksi tulemista ja kokea itsensä tärkeäksi omana itsenään, voi olla korjaavaa. Lisäksi kivuliaiden tunteiden kohtaaminen ja ongelmaa ylläpitävien toimintatapojen tarkastelu, haastaminen ja uudenlaisten toimintatapojen harjoittelu voivat tuoda muutosta ongelmaan.

Miska Salakka: ”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022

Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi KAT-psykoterapian näkökulmasta

Eri psykoterapian viitekehyksissä psykoterapiasoveltuvuus ja sen arviointi on nähty eri tavoin ja aiheesta on vähän tutkimusta. Helsingin psykoterapiatutkimus -hankkeessa kehitetyn SPS-asteikon avulla voidaan arvioida potilaan psykoterapiasoveltuvuutta ennen hoitoon ohjausta. Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT) viitekehyksessä lähestytään psykoterapia-arviota tapausjäsennyksen kautta ilman tarkkoja soveltuvuuskriteerejä. Tässä opinnäytetyössä tutkimuskysymyksenä oli, miten asiakkaan valmiudet lyhytpsykoterapiaan näyttäytyivät koulutushoitoasiakkaan ensimmäisillä hoitokäynneillä KAT:n prosessikäsitteiden ja SPS-asteikon osa-alueiden näkökulmasta? Tuloksena oli, että potilaan itsehavainnointi oli kohdesidonnaista, hänen oli vaikea sanoittaa muutostavoitettaan ja hän oli usein ongelmansa suhteen objektipositiossa. SPS-asteikon näkökulmasta potilaan soveltuvuus lyhytpsykoterapiaan oli heikohkoa. Tutkimus toi esille psykoterapian valmistelun merkityksen ennen lyhytpsykoterapiaa. Toisaalta KAT:n mallissa, jossa työskentely sovitetaan potilaan valmiuksiin, lyhytpsykoterapiatyöskentely voidaan ulottaa myös potilaille, joilla on heikommat lähtökohdat psykoterapiaan. Tapausjäsennykseen pohjautuva malli vaatii psykoterapeutilta laajaa osaamista.

Tiina Hyytiäinen: Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

 

 

”Jotenkin henkilönä pienentyny mun mielessä paljon”- Isään ja isäsuhteeseen liittyvä sanallisen ilmaisun muutos koulutuspsykoterapian aikana

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmalliseksi kokemaa isäsuhdetta ja siihen liittyvää sanallista ilmaisua koulutuspsykoterapian aikana. Sanallista ilmaisua, sekä sen mahdollista muutosta havainnoidaan KAT:n vastavuoroisten asetelmien, Mikael Leimanin psykoterapian metamallin ja
Assimilation of Problematic Experience Scale (APES) asteikon avulla.

Tämän lopputyön tutkimuskysymyksenä on, muuttuuko potilaan isään, ja isäsuhteeseen liittyvä sanallinen ilmaisu koulutuspsykoterapian aikana.

Opinnäytetyön aineistona ovat vuoden kestäneen koulutuspsykoterapiaprosessin ääninauhat, ja niistä litteroidut isään liittyvät keskustelukatkelmat, joista kymmenen, terapian eri vaiheisiin sijoittuvaa katkelmaa, valittiin tarkasteluun.

Tutkimusaineiston perusteella potilaan kokemat jyrkät vastavuoroiset asetelmat suhteessa isään neutraloituivat koulutuspsykoterapian aikana, menettäen samalla pakottavuuttaan. Potilas siirtyi ongelmallisen kokemuksensa suhteen objektipositiosta kohti subjektipositiota. Myös APES-asteikolla havainnoiden suhde ongelmalliseksi koettuun isäsuhteeseen muuttui.

Sini Koiso-Kanttila: ”Jotenkin henkilönä pienentyny mun mielessä paljon”- Isään ja isäsuhteeseen liittyvä sanallisen ilmaisun muutos koulutuspsykoterapian aikana

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022