Avainsana: kognitiivis-analyyttinen psykoterapia

Julkaistu

Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten kognitiivis-analyyttisen lyhytpsykoterapian aikana tapahtuneet muutokset näyttäytyvät asiakkaan puheessa. Muutoksen hetkiä analysoidaan soveltaen Innovative Moments (IM) -tutkimusmenetelmää. Lisäksi työssä vertaillaan IM-mallin ja kognitiivis-analyyttisen terapian (KAT) käsitystä muutoksesta psykoterapiassa. KAT:n osalta työssä esitellään Leimanin psykoterapeuttisen muutoksen metamalli. IM-malli painottaa ongelmallista narratiivia, kun taas KAT:n keskiössä on vastavuoroinen suhde, esimerkiksi potilaan suhde ongelmaansa.
Aineistona on 20 tapaamiskerran lyhytpsykoterapia ja tapaamisten videonauhoitukset. Nauhoitteista poimittiin kohtia, joissa asiakas puhuu tapahtuneesta muutoksesta. Nämä kohdat litteroitiin tarkempaa tarkastelua varten. Muutoksen hetket jaoteltiin viiteen eri kategoriaan IM-mallin mukaisesti.
Terapian ajalta tuli esiin useita erityyppisiä IM-hetkiä. Muutospuhe lisääntyi terapian loppua kohden, kuten on huomattu myös aiemmissa tutkimuksissa. Erityisesti terapian loppupuolella asiakkaan puheessa näyttäytyi uudelleenkäsitteellistämisen IM-hetkiä, joiden on aiemmissa tutkimuksissa todettu olevan yhteydessä terapian onnistuneisuuteen. IM menetelmänä auttoi hahmottamaan muutoksen monipuolisuutta ja syvällisyyttä lyhytpsykoterapian aikana.

Noora Jantunen: Muutoksen hetket KAT-lyhytpsykoterapiassa Innovative Moments -mallia soveltaen
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Kuinka paljon asiakas kestää, kestänkö minä…” Miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeuttisessa suhteessa terapeutin vastatunteiden kautta?

Psykoterapiassa on kyse suhteessa olon muutoksesta, missä ihmisen riskipositio kertoo tämän muutoksen läheisyydestä. Riskipositiossa ihmisessä viriää kivuliaita tunteita, jotka viittaavat sietämättömiin kokemuksiin, ydinkipuun. Terapeuttisessa suhteessa asiakkaan riskiposition läheisyys voi käynnistää suojautumista, joka voi pahimmillaan estää muutoksen kannalta merkittävien kokemusten ja tunteiden käsittelemisen. Psykoterapiassa on siis keskeistä se, miten riskipositioon viittaavia kohtia ja hetkiä tunnistaa asiakkaan ilmaisusta uudenlaisen suhteessa olon mahdollistamiseksi. Tässä opinnäytetyössä tarkasteltiin sitä, miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeutin vastatunteissa terapeuttisessa suhteessa. Havainnollistavana aineistona käytettiin kognitiivis-analyyttisen koulutusterapian yhden terapiakäynnin tapausvinjettiä, joka oli valittu terapeuttiopiskelijan itsestään tekemien havaintojen ja näistä tehtyjen muistiinpanojen perusteella. Aineiston käsittelyssä käytettiin soveltaen Roberin (2016) kehittämää Terapeutin sisäisen keskustelun –metodia. Terapeutin itsestään tekemiä havaintoja kuten vastatunteita ja niiden yhteyttä terapiavuorovaikutuksen hetkeen jäsennettiin tarkemmin kognitiivis-analyyttisen terapian vastavuoroisen asetelman käsitteen avulla. Havainnollistavasta aineistosta havaittiin terapeutin pystyneen kytkeytymään vastatunteidensa avulla asiakkaan kokemuksellisiin positioihin ja tavoittamaan sekä tunnistamaan näiden avulla vuorovaikutuksessa hetkiä, jolloin asiakkaan kokemus lähestyi riskipositiota. Näin ollen terapeutin vastatunteet näyttäytyivät merkittävinä tietolähteinä muutosta mahdollistavien hetkien tunnistamisessa terapeuttisessa suhteessa.

Ilona Halme: ”Kuinka paljon asiakas kestää, kestänkö minä…”  Miten asiakkaan riskipositio voi näkyä terapeuttisessa suhteessa terapeutin vastatunteiden kautta?

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Psykoterapeuttinen muutos on moniulotteinen ja monitekijäinen prosessi, josta psykoterapian prosessitutkimukseen pohjaten on luotu lukuisia erilaisia muutosmalleja. Tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään, minkälaista muutosta 16 tapaamisen kognitiivis-analyyttisessä koulutuspsykoterapiassa tapahtui emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa. Emotionaalisella yksinäisyydellä tarkoitetaan sitä, että yksilö ei saa yhteenkuuluvuuden, nähdyksi tulemisen ja merkityksellisyyden kokemusta ihmissuhteissaan. Muutosta tarkasteltiin assimilaatiomallin psykoterapeuttisen muutoksen metamallin avulla. Aineiston 1., 12. ja 16. tapaamisten nauhat litteroitiin ja aineistosta etsittiin ilmaisuja, joissa näyttäytyi suhde ongelmalliseen kokemukseen sekä tähän liittyviä toimintatapoja.

Assimilaatiomallin APES-asteikolla muutosta tapahtui vaiheesta 3 vaiheeseen 5–6. Psykoterapian alussa asiakkaan suhde emotionaaliseen yksinäisyyteen ja mukautuvaan, miellyttämiseen pyrkivään toimintatapaan oli APES-asteikon vaiheessa 3, ongelman toteaminen ja selkiintyminen. Hän oli suhteessa emotionaaliseen yksinäisyyteen objektipositiossa. Hänellä oli alustava ymmärrys ongelmasta, mutta ei riittäviä keinoja auttaa itseään ongelman ratkaisemisessa. Psykoterapiaprosessin aikana havaitsijapositio rakentui ja subjektipositiota alkoi rakentua. Psykoterapian loppuvaiheessa näkyi selviä merkkejä APES-asteikon vaiheesta 5, tutkiva kokeilu, ja joitakin merkkejä vaiheesta 6, voimaantuminen. Asiakas kokeili uudenlaisia tapoja olla suhteessa toisiin ihmisiin, avaamalla enemmän omaa sisäistä maailmaansa toisille. Uudenlaiset toimintatavat eivät vielä tämän psykoterapiaprosessin aikana kuitenkaan vakiintuneet vaivattomaan käyttöön, ne kaipasivat vielä vahvistusta. Rakentunut havaitsijapositio auttoi häntä kuitenkin huomaamaan tilanteita, joissa hän palasi vanhaan tuttuun tapaan ohittaa omat tunteensa ja tarpeensa.

Yksinäisyys on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma ja kuitenkin yksinäisyyden kokemuksen taustasyyt ja merkitykset ovat hyvin yksilöllisiä. Tämän tutkielman tulosten valossa emotionaalisesta yksinäisyydestä kärsivän asiakkaan psykoterapiaprosessissa kokemus vastavuoroisesta suhteesta, jossa voi kokea nähdyksi tulemista ja kokea itsensä tärkeäksi omana itsenään, voi olla korjaavaa. Lisäksi kivuliaiden tunteiden kohtaaminen ja ongelmaa ylläpitävien toimintatapojen tarkastelu, haastaminen ja uudenlaisten toimintatapojen harjoittelu voivat tuoda muutosta ongelmaan.

Miska Salakka: ”Mitä mä voin enää tehdä?” – Muutos emotionaalisen yksinäisyyden kokemuksessa KAT-koulutuspsykoterapiassa

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019–2022

Julkaistu

Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi KAT-psykoterapian näkökulmasta

Eri psykoterapian viitekehyksissä psykoterapiasoveltuvuus ja sen arviointi on nähty eri tavoin ja aiheesta on vähän tutkimusta. Helsingin psykoterapiatutkimus -hankkeessa kehitetyn SPS-asteikon avulla voidaan arvioida potilaan psykoterapiasoveltuvuutta ennen hoitoon ohjausta. Kognitiivis-analyyttisen psykoterapian (KAT) viitekehyksessä lähestytään psykoterapia-arviota tapausjäsennyksen kautta ilman tarkkoja soveltuvuuskriteerejä. Tässä opinnäytetyössä tutkimuskysymyksenä oli, miten asiakkaan valmiudet lyhytpsykoterapiaan näyttäytyivät koulutushoitoasiakkaan ensimmäisillä hoitokäynneillä KAT:n prosessikäsitteiden ja SPS-asteikon osa-alueiden näkökulmasta? Tuloksena oli, että potilaan itsehavainnointi oli kohdesidonnaista, hänen oli vaikea sanoittaa muutostavoitettaan ja hän oli usein ongelmansa suhteen objektipositiossa. SPS-asteikon näkökulmasta potilaan soveltuvuus lyhytpsykoterapiaan oli heikohkoa. Tutkimus toi esille psykoterapian valmistelun merkityksen ennen lyhytpsykoterapiaa. Toisaalta KAT:n mallissa, jossa työskentely sovitetaan potilaan valmiuksiin, lyhytpsykoterapiatyöskentely voidaan ulottaa myös potilaille, joilla on heikommat lähtökohdat psykoterapiaan. Tapausjäsennykseen pohjautuva malli vaatii psykoterapeutilta laajaa osaamista.

Tiina Hyytiäinen: Lyhytpsykoterapiasoveltuvuuden arviointi kognitiivis-analyyttisen psykoterapian näkökulmasta

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

 

 

Julkaistu

”Jotenkin henkilönä pienentyny mun mielessä paljon”- Isään ja isäsuhteeseen liittyvä sanallisen ilmaisun muutos koulutuspsykoterapian aikana

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmalliseksi kokemaa isäsuhdetta ja siihen liittyvää sanallista ilmaisua koulutuspsykoterapian aikana. Sanallista ilmaisua, sekä sen mahdollista muutosta havainnoidaan KAT:n vastavuoroisten asetelmien, Mikael Leimanin psykoterapian metamallin ja
Assimilation of Problematic Experience Scale (APES) asteikon avulla.

Tämän lopputyön tutkimuskysymyksenä on, muuttuuko potilaan isään, ja isäsuhteeseen liittyvä sanallinen ilmaisu koulutuspsykoterapian aikana.

Opinnäytetyön aineistona ovat vuoden kestäneen koulutuspsykoterapiaprosessin ääninauhat, ja niistä litteroidut isään liittyvät keskustelukatkelmat, joista kymmenen, terapian eri vaiheisiin sijoittuvaa katkelmaa, valittiin tarkasteluun.

Tutkimusaineiston perusteella potilaan kokemat jyrkät vastavuoroiset asetelmat suhteessa isään neutraloituivat koulutuspsykoterapian aikana, menettäen samalla pakottavuuttaan. Potilas siirtyi ongelmallisen kokemuksensa suhteen objektipositiosta kohti subjektipositiota. Myös APES-asteikolla havainnoiden suhde ongelmalliseksi koettuun isäsuhteeseen muuttui.

Sini Koiso-Kanttila: ”Jotenkin henkilönä pienentyny mun mielessä paljon”- Isään ja isäsuhteeseen liittyvä sanallisen ilmaisun muutos koulutuspsykoterapian aikana

Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Julkaistu

Itsehavainnoinnin vahvistuminen terapiasuhteen katkostyöskentelyn yhteydessä

Opinnäytetyössä tarkastellaan kognitiivis-analyyttisen ja psykoterapiasuhteen katkoksia koskevan kirjallisuuden valossa yhdessä psykoterapiassa tapahtunutta terapiasuhteen katkoksen työstämistä sekä katkostyöskentelyn vaikutusta asiakkaan itsehavainnoinnin vahvistumiseen ja itseymmärryksen lisääntymiseen. Tarkastelun kohteena on yksi tunti lyhytpsykoterapeuttisesta koulutushoidosta. Aineiston muodostivat siitä nauhoitetut äänitallenteet ja niistä kirjoitetut litteroinnit. Tutkimuskohteena on se, miten terapiasuhteen vuorovaikutusasetelmien tarkastelu katkostilanteessa vaikutti asiakkaan itsehavainnointiin sekä se, millaisten vaiheiden kautta itsehavainnoinnin muutos tarkastellussa aineistossa eteni. Näkökulmana on itsehavainnoinnin kohteellisuus suhteessa siihen, mitä terapiatilanteessa havainnoidaan sekä katkostyöskentelyä kuvaavat mallit. Itsehavainnointia tarkasteltiin pääosin soveltaen dialogisen sekvenssianalyysin (DSA) periaatteita. DSA on mikroanalyyttinen menetelmä ilmaisujen tutkimiseen litteroiduista keskusteluista niiden ilmaisijan, sisällön ja ilmaisun vastaanottajan sekä näiden keskinäisen dynamiikan tarkastelun avulla. Tulokset osoittivat, että tarkastelun kohteena ollessa istunnossa asiakkaan itsehavainnointi ja tietoisuus omista toimintamalleistaan vahvistuivat käsiteltäessä terapiasuhteessa esiin noussutta katkosta. Katkosta työstettäessä asiakkaalle hahmottui ensin, mihin vastavuoroiseen asetelmaan terapeutti hänen mielessään sijoittui. Tämän jälkeen tuli mahdolliseksi havainnoida ja kuvata sitä, minkä tunteiden ilmaisu oli asiakkaalle katkostilanteessa haastavaa ja mihin kokemuksiin tämä liittyi. Katkostilanteen ratkaisu mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen syventämisen suhteessa muihin asiakkaan kokemiin vuorovaikutustilanteiden haasteisiin. Tulosten perusteella terapiasuhteen vastavuoroisten asetelmien käsittely lisäsi asiakkaan itseymmärrystä ja tuki häntä uudenlaisten toimintatapojen löytämistä muissa vuorovaikutustilanteissa.

Pia Kärnä:  Itsehavainnoinnin vahvistuminen terapiasuhteen katkostyöskentelyn yhteydessä

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2017-2020

 

 

Julkaistu

Häpeän ruumiillistuma

Tässä kognitiivis-analyyttisen psykoterapeuttikoulutuksen lopputyössäni tarkastelen häpeän tunnetta ja kehollisuutta psykoterapiassa sekä kirjallisuuden että terapiavinjettejen avulla. Tuskallisena ja usein äkillisesti heräävänä tunteena häpeä on merkittävä kärsimystä aiheuttava kokemus monille ihmisille. Harva on saanut riittävästi tukea lapsuudessaan tämän vaikean tunteen tunnistamiseen ja sietämiseen. Häpeän luonteeseen kuuluu piiloutuminen ja häpeän kätkeminen, mikä tekee sen havaitsemisesta ja tutkimisesta myös psykoterapiassa vaikeaa. Häpeän kokemiseen, kuten yleensä tunteisiin, liittyy erilaisia kehollisia reaktioita, mitkä voivat osaltaan olla viitoittamassa tietä häpeän mahdollisuuden huomioimiseen ja havaitsemiseen. Terapeutti ei voi suoraan luottaa havaitsemiinsa asiakkaansa kehollisiin reaktioihin tai itselleen tuleviin ”tunnetartuntoihin”, vaan aina on pyrittävä asiakkaan kanssa yhdessä tutkimalla löytämään asiakkaan yksilöllinen merkitys kokemuksilleen. Työssäni tuon myös esiin joitain terapeutin keinoja tukea häpeää kokevaa asiakastaan.

Heli Haavisto: Häpeän ruumiillistuma
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020