Äitini tyttärenä ja tyttäreni äitinä – äitisuhteen käsittely varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa

Äitisuhde on ihmisen ensimmäinen suhde. Se alkaa jo ennen syntymää ja vaikuttaa koko elämän. Äitiystila (motherhood constellation), johon raskaus naisen johdattaa, saa tulevan äidin tarkastelemaan oman äidin äitiyttä ja lapsuuden hoivakokemuksia. Psyykkisenä rakenteena äitiystila aktivoituu aina kun lapsella on jotain äitiä huolestuttavaa, vaikka lapsi olisi jo aikuinen. Lapsi luo kiintymyssuhteensa ensimmäisenä yleensä äitiin tai siihen, joka häntä hoitaa päivittäin. Tästä muovautuu kiintymyssuhdemalli, jonka pohjalta lapsi jatkossa luo uusia ihmissuhteita. Myös menetys- ja traumakokemukset vaikuttavat tähän joko tiedostettuina tai tiedostamattomina ja käsittelemättöminä ylisukupolvisina taakkasiirtyminä. Tämän opinnäytetyön potilastapauksessa äitisuhdetta prosessoitiin varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa toisen lapsen syntymän jälkeen, kun tyttövauvan itkuisuus herätti äidissä vaikeita tunteita ja aktivoi äidin äitisuhteeseen liittyvät hankalat tunteet. Tutkimuskysymyksenä oli, miten äitisuhteen käsittely tässä vaiheessa äitiyttä ja se, että mukana työskentelyssä on osalla terapiakäynneistä myös äidinäiti, vaikuttavat äitisuhteen käsittelyyn ja äidin äitiyteen sekä äitisuhteeseen. Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian avulla äidin suhde omaan äitiyteen (kokemus tyttäreni äitinä) ja omaan äitiin (kokemus äitini tyttärenä) selkiytyi. Kolmen sukupolven konkreettisen terapiassa tapahtuneen kohtaamisen ja kannattelun kautta äidin ja äidinäidin välille syntyi uudenlainen yhteys. Tämä lisäsi äidin ymmärrystä omaa lapsuuttaan ja äitiään kohtaan ja rauhoitti äidin omaa äitiyttä suhteessa omaan tyttäreensä ja mahdollisti lapsen suhdetta isoäitiinsä.

Virpi-Mari Viinikainen:  Äitini tyttärenä ja tyttäreni äitinä -äitisuhteen käsittely varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian koulutusohjelma 2017-2021

PSYKOLOGINEN SYLI -Äitiystilan ja terapeuttisen allianssin ilmeneminen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa, tapaustutkimus

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapian ajoittuminen raskaus- ja pikkulapsiaikaan määrittää terapialle erilaisen hoidollisen asetelman kuin muissa psykoterapiamuodoissa: hoitoa hakevalle äidille on parhaillaan muodostumassa tai uudelleenaktivoitumassa äitiyteen liittyvä, ainutlaatuinen psyykkinen organisaatio: äitiystila (”motherhood constellation”). Äitiystila edellyttää terapeutilta kykyä luoda ja ylläpitää omanlaistaan terapeuttista allianssia, jossa korostuvat hyväksyntä, hoiva ja kannattelu. Terapian tehtävänä on tarjota äidille tukisuhde, jonka myötä äiti pystyy tarjoamaan vastaavan lapselleen ja näin mahdollistuu lapsen turvallinen kiintyminen vanhempaansa.

Tämä opinnäytetyö on laadullinen tapaustutkimus äitiystilan ja terapeuttisen allianssin ilmenemisestä yhdessä varhaisen vuorovaikutuksen koulutuspsykoterapiassa. Tarkastelin äitiystilan ilmenemistä sen komponenttiteemojen mukaisesti ja terapeuttista allianssia analysoin potilaan näkökulmasta, keskittyen siihen, mikä siinä oli potilaalle merkityksellistä.

Johtopäätöksenä opinnäytetyöstäni voin todeta, että terapeuttinen allianssi tarjosi äitipotilaalle korjaavien kokemusten lisäksi mahdollisuuden muokata omaa elämäntarinaansa johdonmukaisemmaksi, mikä on merkityksellistä niin äidin kuin syntyvän vauvankin hyvinvoinnille.

Katja Niela: PSYKOLOGINEN SYLI – Äitiystilan ja terapeuttisen allianssin ilmeneminen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiassa, tapaustutkimus

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapeuttikoulutus 2017-2021