Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

Makuukammarin aaveita etsimässä – pienen lapsen uniongelmien hoitaminen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaprosessin sisällä

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia lähestyy vauvan ja pienen lapsen uniongelmaa integratiivisesti, erityisesti kehityspsykologisesta ja psykodynaamisesta näkökulmasta käsin. Tällöin univaikeuksiin tulee käytännön toimintamallien pohtimisen rinnalle vanhempien omien varhaisten hoivakokemusten ja –suhteiden, representaatioiden ja näiden ja nykyhetken välisten yhteyksien tutkiminen. Psykodynaamisesta näkökulmasta lapsen uniongelmien nähdään liittyvän vahvasti eriytymiskehityksen haasteisiin. Nukuttamistilanteita ja yöllisiä heräämisiä voi varjostaa vanhemman omaan menneisyyteen liittyvät ”aaveet”, jotka tuottavat erilaisia projektioita ja representaatioita suhteessa lapseen ja hankaloittavat vanhemman kykyä olla lapsen eriytymisen ja itsesäätelyn kehittymisen tukena. Kuvaan tässä työssä kahta varhaisen vuorovaikutuksen koulutuspsykoterapiaprosessia, joissa molemmissa tärkeäksi vuorovaikutushaasteiden tarkastelupinnaksi on noussut lapsen uni ja uniongelmat. Kuvaan sitä, miten vanhemman representaatioita ja omia varhaisia kokemuksia on päästy tutkimaan, ja sen myötä päästy löytämään helpotusta univaikeuksiin – niin vauvan kuin äidinkin – perheissä, joissa yleisesti käytössä olevien unikoulumallien toteuttaminen ei onnistunut tai tuntunut mahdolliselta.

Päivi Ronkainen: Makuukammarin aaveita etsimässä – pienen lapsen uniongelmien hoitaminen varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiaprosessin sisällä

Varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapiakoulutus 2017 – 2021

Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta

Opinnäytetyössä käsitellään narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykodynaamista psykoterapiaa. Ensin kuvataan nuoruusikäisten psykoterapian erityispiirteitä, jonka jälkeen kuvataan varhaista problematiikkaa narsististen häiriöiden taustalla. Narsistisen problematiikan kanssa kipuilevilla on yleensä ollut haasteita varhaisessa lapsi-vanhempi-suhteessa, mikä voi heijastua nuoruusiässä eriytymiskehityksen ja persoonallisuuden integraation pulmina. Terapian alussa nuoren on saatava rauhassa etsiä kosketusta omaan mieleensä ja sen toimintaan. Kun psyykkinen rakenne ja itsesäätelykeinot vahvistuvat nuori voi alkaa käsitellä terapiassa konfliktejaan ja saada niihin ymmärrystä. Nuoruusikäisen narsistisen potilaan hoitoa pohditaan opinnäytetyössä tapausesimerkein eri teorioihin peilaten.

Heidi Willman: Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020