Kaksi korvaa – ja se kolmas. Yksilöpsykoterapiaprosessin erityiset hetket asiakkaan muutosprosessin edesauttajina.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia laadullisen tapaustutkimuksen kautta, mitkä erityiset hetket terapeutin ja asiakkaan välisessä yhteistyössä ovat auttaneet asiakkaan muutosprosessia eteenpäin. Tavoitteena on analysoida asiakkaiden ajatuksia, tunteita, kokemuksia sekä näiden merkityksiä läpikäymästään psykoterapiaprosessista sekä näiden koetusta myönteisestä vaikutuksesta omaan toipumiseensa. Tapaustutkimuksen päätulosten perusteella intensiiviset kohtaamisen hetket, merkityksellisyyden kokeminen, riittävä myönteisyys ja aktiivisuus työskentelyotteessa, asioiden tiedostaminen yhdessä, varauksettoman arvostuksen ja hyväksynnän saaminen, jaettu ymmärrys, validointi, tuki, sallivuus ja kokemusten normalisointi ovat asiakkaille erityisen tärkeitä tekijöitä oman toipumisen edistämisessä. Lisäksi mahdollisuus korjaavien tunnekokemusten saamiseen, emotionaalisten kipujen kanssa hoivatuksi tulemiseen sekä terapeutin kannustava ja lämmin suhteessa olemisen tapa ovat asiakkaalle merkityksellisiä tekijöitä.

Pauliina RuusuvuoriKaksi korvaa – ja se kolmas. Yksilöpsykoterapiaprosessin erityiset hetket asiakkaan muutosprosessin edesauttajina.

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kognitiivis-analyyttisesta näkökulmasta käsin yhden koulutuspsykoterapiajakson aikana tapahtunutta muutosta myöhäisnuoruusikäisen asiakkaan suhtautumisessa ongelmalliseen kokemukseen ja itseensä, sekä muutosta tukevaa asemoitumistani ja toimintaani terapeuttina. Ongelmallisella kokemuksella tässä opinnäytetyössä viittaan koulutusterapian keskiöön nousseisiin asiakkaan kokemuksiin hänen ja vanhemman välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Keskeisenä suhteessa vanhempaan kuvautuu erillisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja tästä kumpuava suru.

Muutosprosessin tarkastelussa käytän apuna Mikael Leimanin esittelemää psykoterapiaprosessin metamallia, joka kuvaa asiakkaan itsehavainnoinnin ja toimijuuden kehittymistä. Opinnäytetyössä kuvaan lyhytterapiaprosessissa tapahtuvaa siirtymää objektipositiosta havaitsijapositioon, minkä myötä asiakkaan kyky havainoida omaa suojaavaa toimintatapaansa ja tunnistaa sen seurauksia kehittyy, ja liike kohti erillisyyden ja erilaisuuden sekä siihen liittyvän surun hyväksyntää ja subjektipositiota mahdollistuu.

Asemoitumisessani ja toiminnassani terapeuttina keskeisenä näyttäytyy lähdekirjallisuuden mukaisesti erityisesti tasapaino terapiasuhteessa erillisyyden sekä toisaalta yhteyden ja emotionaalisen lämmön välillä. Muina terapeutin toimintaan liittyvinä muutosta tukevina tekijöinä kuvatussa lyhytterapiaprosessissa hahmottuu muun muassa asemoituminen puolueettomana ja tuomitsemattona, jotta asiakkaan reflektoiva suhtatutuminen ja uudenlaisen suhteen luominen alkuperäiseen ongelmaan ei estyisi.

Iida Vuollo: Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022