Avainsana: kehollisuus

Julkaistu

”En tajuu mistä tuli ihan hirvee väsymys” – Traumaperäisen alivireyden ilmentyminen ja relationaalinen ymmärtäminen terapiasuhteessa

Kiintymyssuhteissaan traumatisoituneille yhteys toiseen on sekä toivottu että sietokykyä uhkaava. Kaltoinkohtelevan vanhemman aiheuttamissa uhkaavissa tilanteissa taistele-tai-pakene reaktio ei ole käytettävissä, joten lapsen on turvauduttava lamaantumiseen, eli alivireyteen. Tässä työssä perehdytään kehityksellisen trauman kehollisten reaktioiden ja relationaalisen psykoanalyysin viitekehysten valossa kysymykseen siitä, miten traumaperäinen alivireys näyttäytyy ja tulee ymmärretyksi terapiasuhteessa.

Opinnäytetyön aineisto koostui pääosin yhden koulutusterapian 18 kuukauden pituisen jakson nauhoitteista. Aineistosta valikoitui viisi otetta, joissa alivireytyminen tulee puheeksi. Näitä tutkittiin teoriaohjaavan aineistolähtöisen analyysin keinoin. Analyysissa havaittiin alivireyden ilmenevän terapiasuhteessa lamaantumisena, ”oikosulkuna” sekä vuorovaikutuksesta vetäytymisenä tilanteissa, joissa asiakas koki voimakkaita tunteita samanaikaisesti, kun koettu yhteys toiseen oli tavalla tai toisella poikki. Yhteys palautui tai pysyi yllä yhteisen tutkimisen ja virittymisen kautta. Yhteyden palautumiseen vaikutti myös terapeutin kyky säädellä omia tunteitaan. Opinnäytetyön tutkimuslöydökset tukivat relationaalisen psykoanalyysin esille tuomaa näkökulmaa, jossa terapeutin keskeinen tehtävä on auttaa traumatisoitunutta asiakasta säätelemään ja integroimaan sietämättömiä tunteita ja minäkokemuksia. Tutkitussa koulutushoidossa todentui, että mikäli asiakkaan ja terapeutin ei-tiedostetut puolet alkavat hallita terapiasuhdetta (näyttämöllistyminen), myös terapeutti joutuu hoitoprosessia edistääkseen menemään kohti, säätelemään ja integroimaan vaikeasti hyväksyttäviä, ei-tietoisia puolia itsestään.

Tämän asiakastapauksen analyysissa kehollisten traumareaktioiden ja puolustusjärjestelmän ymmärtäminen ja relationaalinen näkökulma muodostuivat toisiaan täydentäväksi kokonaisuudeksi. Alivireyden ymmärtäminen auttaa näyttämöllistymisien huomaamista ja niiden yhteinen tutkiminen rakentavat terapeuttista kolmatta, jossa toisen erillisyys ei ole uhkaavaa ja sosiaalinen kiinnittyminen turvaa tuovana elementtinä voi olla taas mahdollista.

Janna Hujanen: ”En tajuu mistä tuli ihan hirvee väsymys” – Traumaperäisen alivireyden ilmentyminen ja relationaalinen ymmärtäminen terapiasuhteessa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Julkaistu

Keho kokemisen ja viestinnän väylänä rajatilaisen potilaan psykoterapiaprosessissa

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus psykoterapiaprosessista, jossa rajatilaisesti organisoituneen potilaan keho oli voimakkaasti läsnä. Teoreettisesti aihetta lähestyttiin hakien integratiivista ymmärrystä kehollisuuteen, somatisaatioon, toiminnallisiin oireisiin ja psykosomatiikkaan eri psykoterapiaperinteistä. Analyysin fokukseen valittiin mentalisaatioteoria ja erityisesti kehollistetun mentalisoinnin käsite. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, millaisia mielentiloja rajatilaisesti organisoituneen potilaan kehollisen oireilun taustalla oli, ja miten kehollistettu mentalisointi onnistui tai estyi, kun potilas ilmaisi kehollisia oireita ja sairauksia psykoterapiaprosessin alkuvaiheessa. Aineistona oli 41 käynnin mittaisen terapian ääninauhoitteet ja terapeutin muistiinpanot. Lopulliseen analyysiin valittiin neljän istunnon litteraatiot terapiaprosessin alkuvaiheesta. Analyysimenetelmänä oli laadullinen sisällön analyysi. Tuloksissa nousi esiin, kuinka potilas toi terapiaan kehon ja mielen yhteyksien tutkimisen heti terapiaprosessin alussa. Tämän jälkeen hänen kykynsä kehollistettuun mentalisointiin vaihteli. Keholliseen kokemiseen ja somaattisiin oireisiin liittyi usein pelon ja yksinäisyyden tunteet ja suhteessa olon vaikeudet. Nämä tekijät on myös aikaisemmissa tutkimuksissa linkitetty vahvasti yhteen toiminnallisen oireilun ja somatisaation kanssa.

Laura Nikkola: Keho kokemisen ja viestinnän väylänä rajatilaisen potilaan psykoterapiaprosessissa

Integratiivinen psykoterapeuttikoulutus 2018-2021

Julkaistu

Mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia vaginismipotilaiden hoidossa – ryhmäterapiamenetelmä Tyksin Naistenklinikan vaginismipotilaille

Tiivistelmä – Abstrakt – Abstract

Normaalissa seksuaalireaktiovasteessa kehon ja mielen konkordanssi on olennaisen tärkeää. Seksuaalihäiriöiden taustalla on usein tunnesäätelyn häiriöitä, jotka heijastuvat somaattisina oireina häiriten tätä yhteyttä.  Erityisesti diskonkordanssi korostuu vaginismin kohdalla, jossa kompleksiset biopsykososiaaliset prosessit kaksisuuntaisine yhteyksineen paikallisten lantion ja sukuelinalueen ja korkeampien mentaalisten toimintojen välillä toimivat epätarkoituksenmukaisesti.

Kiinnostus mindfulness-pohjaisten hoitointerventioiden suuntaamiseksi seksuaalihäiriöiden hoitoon on kasvanut. Tietoisuustaidot mahdollistavat kehon ja mielen yhteydet tähän hetkeen, jotta autonominen hermosto rauhoittuu, kehon aistimukset, tunteet, läsnäolo ja lempeä hyväksyntä voivat auttaa nautinnon ja normaalin seksuaalivasteen tapahtumisessa. Opinnäytetyöni on kirjallisuuskatsaus seksuaalihäiriöiden ja etenkin vaginismin etiologiasta sekä mindfulness- pohjaisten hoitointerventioiden käytöstä seksuaalihäiriöiden hoidossa. Tavoitteena on valmistella tutkimussuunnitelma Tyksin Naistenklinikalla tehtävän mindfulnessiin pohjautuvan ja oletetusti kustannustehokkaan ryhmäterapiaintervention tutkimiseksi ja liittämiseksi osaksi Tyksin vaginismipotilaiden hoitopolkua.

Katja Kero: Mindfulness-pohjainen kognitiivinen terapia vaginismipotilaiden hoidossa – ryhmäterapiamenetelmä Tyksin Naistenklinikan vaginismipotilaille

Psykoterapeuttikoulutus, Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapia 2018-2021

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 
Julkaistu

Häpeän ruumiillistuma

Tässä kognitiivis-analyyttisen psykoterapeuttikoulutuksen lopputyössäni tarkastelen häpeän tunnetta ja kehollisuutta psykoterapiassa sekä kirjallisuuden että terapiavinjettejen avulla. Tuskallisena ja usein äkillisesti heräävänä tunteena häpeä on merkittävä kärsimystä aiheuttava kokemus monille ihmisille. Harva on saanut riittävästi tukea lapsuudessaan tämän vaikean tunteen tunnistamiseen ja sietämiseen. Häpeän luonteeseen kuuluu piiloutuminen ja häpeän kätkeminen, mikä tekee sen havaitsemisesta ja tutkimisesta myös psykoterapiassa vaikeaa. Häpeän kokemiseen, kuten yleensä tunteisiin, liittyy erilaisia kehollisia reaktioita, mitkä voivat osaltaan olla viitoittamassa tietä häpeän mahdollisuuden huomioimiseen ja havaitsemiseen. Terapeutti ei voi suoraan luottaa havaitsemiinsa asiakkaansa kehollisiin reaktioihin tai itselleen tuleviin ”tunnetartuntoihin”, vaan aina on pyrittävä asiakkaan kanssa yhdessä tutkimalla löytämään asiakkaan yksilöllinen merkitys kokemuksilleen. Työssäni tuon myös esiin joitain terapeutin keinoja tukea häpeää kokevaa asiakastaan.

Heli Haavisto: Häpeän ruumiillistuma
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020