Kuolemasta, pelosta ja kuolemanpelosta

Tässä opinnäytetyössä pohdin kuoleman mukanaan tuomaa pelkoa muutaman eri tapauksen sekä suruun ja kuolemaan liittyvän teorian avulla. Tapauksissa käsittelen pelkoa, joka nousee läheisen kuolemasta, omasta vakavasta sairastumisesta tai oman kuoleman läheisyydestä. Esiin tuomissani tapauksissa pelko voi estää suruprosessin etenemisen onnistuneesti tai hankaloittaa sen käynnistymistä ja etenemistä. Suruprosessi koostuu realiteettitestauksista ja muistojen uudelleenkäynnistä. Läheisen kuolema nostaa esiin tuhoutumisen pelon. Omaa lähestyvää kuolemaa on vaikea ajatella, ja myös suruprosessi on toisenlainen.

Käsittelen kuolemaan liittyvää pelkoa, joka saa yksilön ahdistuksen defenssinä kieltämään todellisuuden tai pyrkimään ymmärtämään sitä. Kaikessa pelossa on pohjimmiltaan kyse kuolemanpelosta.

Kulttuurissamme puhutaan vähän kuolemasta ja sen mukanaan tuomista ilmiöistä. Haluan omalta osaltani tuoda esiin kuoleman ainutlaatuisena ja samaan aikaan kaikkia koskevana luonnollisena asiana, jonka pohtiminen voi tuoda elämään uusia näkökulmia ja syvyyttä.

 

Anu Koivisto: Kuolemasta, pelosta ja kuolemanpelosta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Kun vanhempi kuolee

Opinnäytetyö käsittelee vanhemman kuolemaa ja sen merkitystä lapselle tai nuorelle psykodynaamisesta näkökulmasta katsottuna. Suru sinänsä ei ole patologista, mutta rakkausobjektin menetyksen ympärille voi alkaa kehittyä monenlaista problematiikkaa. Lapsen tai nuoren kehitystaso vaikuttaa hänen kykyynsä käsitellä vanhemman kuolemaa ja surua: mitä vanhempi nuori on, sen paremmat kyvyt ja taidot hänellä todennäköisesti on käsitellä vanhemman menetystä. Käyn läpi erilaisten teorioiden kautta sitä, miten surutyö tai suruprosessi etenee: tässä yhteydessä teen katsauksen Freudin teoriaan surutyöstä sekä otan huomioon myöhempiä teorioita siitä. Työssä käsitellään myös onnistunutta – ja epäonnistunutta surutyötä ja mitä näistä voi seurata. Paras apu surun keskellä tulee yleensä kotoa, jos suhde eloon jääneeseen vanhempaan on hyvä. Joissain tilanteissa kodin apu ei kuitenkaan yksin riitä ja ihminen voi tarvita psykoterapiaa, jos kasvu ja kehitys muutoin vaarantuisi. Problematiikan monitasoisuuden takia, voi kuitenkin olla vaikea määritellä mitään tiettyjä asioita, joista potilaat psykoterapiassa hyötyvät. Lopuksi kuvaan vielä terapeutissa herääviä tunteita kuoleman edessä.

 

Tero Mäki: Kun vanhempi kuolee 
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapia koulutus 2019-20222