luovuus – Psykoterapeuttikoulutuksen opinnäyteikkuna

Illuusio on kuvitelma, joka syntyy toiveesta. Se on luova keino tulla toimeen monenlaista turhaumaa tuottavan realiteetin kanssa mahdollistamalla tyydytyksen saamisen hetkellisesti psyykkisen sisäisen prosessin kautta. Kyky illuusioon rakentuu äidin omistautuessa riittävän hyvin vauvansa käyttöön. Lapsen on löydettävä keinoja pärjätä itsen ja ulkoisen todellisuuden kanssa oman mielensä avulla. Elämän ollessa kaltoinkohtelevaa, vaarantuu mielen mahdollisuus kasvattaa kykyä leikkiin ja luovuuteen – illuusioon. Kyky kuvitella vaikuttaa perustavanlaatuisesti siihen mitä lähtee kurkottamaan vai lähteekö lainkaan. Terapia voi tarjota potilaalle toisen mahdollisuuden kokea kehityksen palvelukseen heittäytyvä toinen. Terapeutti on luomassa toistuvuutta, jatkuvuutta ja kannattelua sekä tarjoutuu toiveiden kohteeksi – hän petaa tilan syntymistä terapian settingin – rajan – sisälle. Joustavan rajan sisällä monenlaisten sisältöjen työstäminen mahdollistaa kykyä tulla toimeen itsen ja elämän kanssa luovasti ja aidon autonomisesti. Kyky kuvitella, liidellä illuusiossa, rakentaa minänä olemisen tuntua sekä säilyttää mielekkyyden monenlaisen hankalan keskellä. Kyvyn illuusioon voidaan ajatella siis olevan terapian tavoite.

Annastiina Kemppainen: illuusiosta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2020-2023

Opinnäytetyössäni olen pyrkinyt lähestymään joiltakin osin uskonnon suhdetta uskovaisessa perheessä ja yhteisössä kasvaneen nuoren yksilöitymiseen yksilön psyykkisen rakenteen näkökulmasta. Tarkastelen erityisesti sitä tilannetta, jossa uskonnollisuus tulee nuoren kehitystä vaikeuttavaksi tekijäksi. Potilaiden yksilöllinen kokemus uskonnollisesta kasvuympäristöstä ja muut kasvuaikaan liittyvät tekijät vaikuttavat siihen, mihin käyttöön uskonto tulee heidän kehityksessään. Ratkaisut uskonnon suhteen ovat yksilöllisiä, ja niillä voi olla potilaille vahva selviytymiseen liittyvä perusta. Käsittelen aihetta nuoruusiän kehityksen ja erityisesti yksilöitymiskehityksen näkökulmasta. Kuvaan tekstissäni erilaisia psykodynaamisia teorioita uskonnon psykodynamiikasta, mutta myös vastatunteitani uskovaisen potilaan psykoterapeuttina. Opinnäytetyön loppupuolella tarkastelen nuoren omaksi itseksi rakentumista ja vapaata sisäistä liikkuvuutta luopumisen ja luovuuden kautta. Mikäli ei kykene elämään dialektisessa jännitteessä varmuuden ja epäilyksen välillä, ihminen joutuu kaventamaan psyykkistä elämäänsä, ja samalla myös uskoaan.

Marika Häggman: ”Hän, antoi mulle sävelmän” – ajatuksia uskonnosta ja nuoren yksilöitymiskehityksestä

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma, 2019-2022

Avainsana: luovuus

illuusiosta

”Hän, antoi mulle sävelmän” – ajatuksia uskonnosta ja nuoren yksilöitymiskehityksestä