Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten suhtautuminen häpeän kokemukseen muuttuu psykoterapiaprosessin aikana. Muutosta tarkastellaan erityisesti tunnekeskeisen psykoterapian ja relationaalisen psykoanalyysin teorioiden kautta. Muutoksen kvalitatiivisessa tutkimisessa käytetään APES-mallia (Assimilation of Problematic Experience Scale). APES-mallissa käsitteellistetään minuuden muodostuvan erilaisten sisäisten äänten ääniyhteisöstä. Ns. ongelmalliset kokemukset ovat aiempien psykologisesti kivuliaiden tai konfliktia aiheuttavien kokemusten eräänlaisia jälkiä, jotka ovat yleensä torjuttuja eivätkä ne ole yhteydessä muihin minuutta edustaviin ääniin. Yksi tapa kuvata psykoterapeuttisen muutoksen tavoitetta on kehityskaari, joka mahdollistaa vähittäisen ongelmallisten äänten ilmaantumisen ja niiden integroitumisen terapia-asiakkaan minuuteen osaksi muuta ääniyhteisöä. Tässä työssä on käytetty aineistona kerran viikossa toteutuneen, 110 tapaamiskertaa sisältävän terapiaprosessin tapaamisissa tehtyjä äänitteitä terapian alku-, keski- ja loppuvaiheista. Äänitteistä on litteroitu ja analysoitu kohdat, joissa ongelmallinen kokemus eli häpeä ja asiakkaan suhtautuminen tähän kokemukseensa erityisesti ilmenevät. Häpeän ilmenemiseksi on määritelty tilanteet, joissa asiakas puheenvuoroissaan ilmaisee häpeänkaltaisia kokemuksia puhuessaan itsestään tai suhteestaan itseen ja muihin. Terapian alussa häpeän tunnistaminen ja sanoittaminen on asiakkaalla niukkaa, APES-taso on 1-3. Terapian keskivaiheessa asiakas alkaa yhä enemmän sanoittaa häpeän kokemustaan. Hän alkaa hahmottaa tapojaan suojautua häpeän kokemukselta sekä näiden suojautumiskeinojen ongelmallisuutta psykologisen hyvinvoinnin kannalta. Asiakas kertoo häpeävänsä sitä, että kokee häpeää. Terapian keskivaiheessa APES-taso on pääosin luokkaa 4. Tutkitun terapiajakson viimeisissä tapaamisissa asiakas kuvaa pystyneensä hyväksymään häpeän kokemuksen osaksi itseään ja kykenevänsä sietämään häpeän tunnetta. Asiakas kuvaa tilanteita, joissa hän kykeni toimimaan tavoitteidensa mukaisesti häpeän tunteen estämättä. Terapian lopussa APES-luokka oli 6.

Tuija Artell: Psykoterapiassa tapahtuva muutos suhtautumisessa häpeän kokemukseen assimilaatiomallin kautta kuvattuna

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Ongelmallisen kokemuksen psykoterapeuttinen muutos APES-mallin avulla tarkasteltuna

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan assimilaatiomallin avulla, miten psykoterapian aikana asiakkaan ongelmallinen kokemus muuttui prosessin eri vaiheissa. Tarkasteluun otettu ongelmallinen kokemus oli asiakkaan vanhempien alkoholinkäytön aiheuttama ahdistuneisuus. Muutosvaiheet luokiteltiin kahdeksanportaisella APES-asteikolla (Assimilation of problematic experiences scale). Asiakkaan psyykkistä hyvinvointia seurattiin myös toistomittauksin CORE-OM-itsearvioinnilla ja näitä mittaustuloksia rinnastettiin assimilaation etenemiseen.

Opinnäytetyön aineistona on nuoren aikuisen terapiaprosessi, joka pitää sisällään vähän yli kahden vuoden aikana toteutuneet 85 terapiaistuntoa. Istuntojen nauhoitusten ja terapeutin muistiinpanojen pohjalta valikoitiin lopulliseen aineistoon litteroituja otteita istunnoilta, joissa psyykkinen muutosprosessi suhteessa ongelmalliseen kokemukseen näyttäytyy.

Asiakkaan ongelmallinen kokemus assimiloitui osaksi vallitsevaa ääniyhteisöä terapian edetessä ja assimilaation taso nousi siten, että terapia osoittautui tulokselliseksi. Terapian alkuvaiheessa ongelmallinen kokemus oli torjuttu, epämääräinen ja välttelyä oli paljon (APES-tasot 0–2). Terapian keskivaiheen näytteissä ongelmallinen kokemus on määritelty, työstettävissä ja eri äänten kuuluminen mahdollistuu (APES-taso 3–4). Terapian loppuvaiheessa ollaan APES-tasolla 4–5, jossa asiakkaan havainnointi on laajentunut, kokemus siitä, että hän voi itse vaikuttaa elämäänsä on lisääntynyt ja kerronnassa kuuluu ratkaisuyrityksiä ja helpotusta.

Asiakkaan psyykkinen hyvinvointi laski CORE-OM-mittausten kliinisissä pisteissä alkumittaukseen verrattuna terapian ensimmäisen puolen vuoden kohdalla mitattuna ja laski alle lähtötason vasta 18 kk kohdalla. Terapian päättyessä psyykkisen hyvinvoinnin itsearviossa asiakas oli lähes oireeton.

Mirja Färkkilä-Järvinen:  ”Boxia avaamassa” –
Ongelmallisen kokemuksen psykoterapeuttinen muutos APES-mallin avulla tarkasteltuna

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa

Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan potilaan ongelmallista vihan tunnetta ja psykoterapiassa tapahtuvaa muutosta tämän kokemuksen suhteen Knoxin toimijuuden käsitteen, EFT:n primaari- ja sekundaaritunteiden käsitteiden ja Sternin present moment käsitteen kautta.

Terapian alussa vihan tunne oli pelottava, vieras, ei-omistettu kokemus, jonka suhteen potilaan toimijuus oli vähäinen. Kokiessaan vihaa potilas toimi Knoxin toimijuuden tasojen mukaisesti fyysisellä toimijuuden tasolla. EFT käsitteiden kautta viha kuvautui tukahdutettuna primaaritunteena. Vihan tunne ilmeni terapiasuhteessa ja opinnäytetyössä tarkastellaan yllä kuvattujen käsitteiden kautta vihan tunteen työstämistä ja terapeutin toimintaa, tarkastellen mikä terapeutin toiminnassa tuki muutosta ongelmallisen kokemuksen suhteen. Lisäksi arvioidaan muuttuiko potilaan toimijuuden kokemus suhteessa vihan tunteeseen.

 

Petra Laine: ”Se on kuin olisi ojassa, siellä on köysi mutta pitää itse kiivetä”. Ongelmallinen vihan tunne ja muutos koulutuspsykoterapiassa.

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021