Stressiperäisen ylivireyden vähentäminen kognitiivisen psykoterapian keinoin

 

Opinnäytetyössä tarkastellaan stressiperäisen ylivireyden kokemusta sekä sen vähentämistä kognitiivisen psykoterapian keinoin. Miten asiakkaat sanoittavat ylivireyttä, millaisia oireita he siihen liittävät sekä miten kokemus vireystilan säätelystä muuttuu kolmen terapiaistunnon aikana? Pitkittyessään ylivireys voi johtaa mm. ahdistukseen, uniongelmiin ja uupumiseen. Jos ylivireyden oppisi tunnistamaan riittävän ajoissa ja asiakas oppisi palautumaan siitä, voitaisiinko tällä ennaltaehkäistä oireiden pahenemista?

Aineiston muodostivat neljän asiakkaan lyhytintervention alku- ja loppukyselyt. Tutkimuskohteena oli ylivireyden kuvailu, ylivireyden kokemuksen muutos sekä vaikutusmahdollisuudet vireystilan säätelyyn.

Tulokset osoittivat, että asiakkaat kuvailivat ylivireyttä eniten toiminnan ja somaattisen oireilun kautta. He kuvasivat toisaalta aktivaatiotason nousua (keskittymiskyvyn heikkenemistä, ärsyyntymistä), uniongelmia ja toisaalta lamaantumista. Tunnepuolella ylivireyttä kuvattiin ahdistuksena ja sen osoitti myös GAD-7 ahdistusoirekysely. Ylivireyden kokemukset laskivat selvästi lyhytintervention aikana ja asiakkaat arvioivat vaikutusmahdollisuuksiensa ylivireyteen lisääntyneen.

Siru Saarinen: Stressiperäisen ylivireyden vähentäminen kognitiivisen psykoterapian keinoin

Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021