Opinnäytetyöni tavoitteena oli tarkastella aggressiota moniulotteisena ilmiönä, ja löytää näkökulmia sen tunnistamiseen, kohtaamiseen ja ohjaamiseen niin yksilö- kuin ryhmätasollakin ryhmäanalyyttisessa psykoterapiassa.
Aggressiolla on juuret primaariobjektisuhteissa, ja varhaislapsuuden hoivakokemukset vaikuttavat merkittävästi yksilön kykyyn kokea ja ilmaista aggressiota. Ryhmässä aggressio voi juontua paitsi yksilön psykopatologiasta, myös ryhmädynamiikasta, ryhmäanalyytikon roolista ja toiminnasta, sekä transferenssikonflikteista.
Ryhmäanalyyttisestä näkökulmasta S. H. Foulkes korostaa ryhmän elinvoimaisuutta ja eheytymistä, kun taas Morris Nitsunin käsitteellistämä antiryhmä kuvaa tuhoavia puolia, jotka uhkaavat ryhmän toimintaa. Bionin perusolettamustilat ja Foulkesin neljän vuorovaikutuksen tasot tarjoavat teoreettista kehikkoa aggressiivisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja ohjaamiseen ryhmässä. Ryhmäanalyytikon oma suhde aggressioon on tärkeää. Ryhmäanalyytikon tehtävä on auttaa ryhmää tunnistamaan ja ilmaisemaan aggressiivisia tunteita turvallisessa ilmapiirissä. Näin tuhoavan aggression riski pienenee, ja ryhmäläiset oppivat käyttämään aggressiota voimavarana.
Maria Mäkelä: Aggressio elämän ja tuhon voimana ryhmäanalyyttisessa psykoterapiassa
Ryhmäanalyyttinen psykoterapiakoulutus