Psykoterapiassa asetetaan hoidolle tavoitteet, joiden työstämiseksi on käytössä ennakkoon sovittu määrä tapaamisia. Psykoterapia voi katketa erilaisista syistä: osa syistä voi liittyä potilaaseen itseensä, osa psykoterapeuttiin, osa terapiasuhteeseen tai ulkoisiin tekijöihin. Tässä tutkimuksessa keskityttiin psykoterapeutin näkökulmaan ja hänen havaintoihinsa, joilla on mahdollista ennakoida psykoterapiasuhteen katkeaminen ennenaikaisesti. Tämän lisäksi etsittiin mahdollisia työvälineitä, joiden avulla olisi mahdollista jatkaa psykoterapiasuhdetta katkeamatta. Tutkimus toteutettiin strukturoituna haastattelututkimuksena, jossa haastateltiin kolmea kokenutta kouluttajapsykoterapeuttia.
Haastateltavien käytännön kokemuksen mukaan psykoterapia katkeaa ennenaikaisesti hyvin harvoin ja selkeästi harvemmin kuin tieteellisissä tutkimuksissa on raportoitu. Ennenaikainen päättyminen ei välttämättä tarkoita psykoterapian epäonnistumista vaan keskeneräiseksi jäämistä. Psykoterapian ennenaikaiseen päättymiseen vaikuttavat erilaiset asiat: taloudelliset vaikeudet, elämäntilanteen muutokset, väärä terapian aloitusajankohta asiakkaalle, epärealistiset odotukset psykoterapialle, päihdehoidon tilanne ei ole tasapainossa tai terapiasuhteen ongelmat.
Vuorovaikutus on ydin ja peruskivi psykoterapiassa ja sen päälle kaikki pohjautuu. Vuorovaikutuksella rakennetaan luottamusta, jota ilman psykoterapia ei voi toimia. Psykoterapeutti ei voi joustaa läsnäolosta, sillä asiakas havaitsee sen välittömästi. Vuorovaikutus kehittyy, syvenee ja kannattelee psykoterapiaa. Muukin vuorovaikutus kuin puhe ovat tärkeitä: rauhallinen tila, vastaanottavainen psykoterapeutti ja psykoterapeutin rauhallinen kehon kieli. Psykoterapeutin tehtävänä ei ole miellyttää ja tämä haastaa joskus vuorovaikutusta. Vuorovaikutus psykoterapiasuhteen toimivuudessa nousi päätekijäksi selkeästi sekä haastatteluissa että tieteellisissä julkaisuissa.
Haastateltavat toivat esiin käytännön esimerkkejä siitä, mihin psykoterapeutti voi kiinnittää huomiota asiakkaan käytöksessä ja mihin voi kiinnittää huomiota itsessään. Seuraavia esimerkkejä haastateltavat toivat esiin asiakkaan käytöksessä: unohtelut, itsestä puhumisen vältteleminen ja keskustelun johdattelu johonkin muuhun suuntaan kuin psykoterapian tavoitteiden mukaiseen keskusteluun. Psykoterapeutti voi huomata itsessään oman jännityksen asiakkaan kohtaamisessa tai epämukavan olo. Haastateltavat myös totesivat, että on tärkeää pysähtyä, jos psykoterapeutti huomaa oman myötätunnon hiipuvan.
Työvälineinä mainittiin asiakassuhteen työstäminen työnohjauksessa. Järjestelmällinen palautteen kerääminen on osoittautunut myös tärkeäksi välineeksi seurata psykoterapian etenemistä ja toimivuutta. Kokeneet psykoterapeutit toivat esiin puheeksi ottamisen tärkeyden. Koska psykoterapiassa työstetään asioita vuorovaikutteisesti, se myös mallittaa asiakkaalle, miten voisi itse toimia omassa elämässään. Psykoterapiakoulutuksessa olisi myös hyvä harjoitella käytännössä vaikeiden asioiden puheeksi ottamista: se on oleellinen taito, jossa kokeneinkaan psykoterapeutti ei ole koskaan valmis.
Marjut Lauronen, Millaisia työvälineitä psykoterapeutit käyttävät psykoterapian katkeamisen ennakointiin ja sen estämiseen?
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023.