Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Tässä opinnäytetyössä tarkastelen kognitiivis-analyyttisesta näkökulmasta käsin yhden koulutuspsykoterapiajakson aikana tapahtunutta muutosta myöhäisnuoruusikäisen asiakkaan suhtautumisessa ongelmalliseen kokemukseen ja itseensä, sekä muutosta tukevaa asemoitumistani ja toimintaani terapeuttina. Ongelmallisella kokemuksella tässä opinnäytetyössä viittaan koulutusterapian keskiöön nousseisiin asiakkaan kokemuksiin hänen ja vanhemman välisestä suhteesta ja vuorovaikutuksesta. Keskeisenä suhteessa vanhempaan kuvautuu erillisyyden ja erilaisuuden hyväksyminen ja tästä kumpuava suru.

Muutosprosessin tarkastelussa käytän apuna Mikael Leimanin esittelemää psykoterapiaprosessin metamallia, joka kuvaa asiakkaan itsehavainnoinnin ja toimijuuden kehittymistä. Opinnäytetyössä kuvaan lyhytterapiaprosessissa tapahtuvaa siirtymää objektipositiosta havaitsijapositioon, minkä myötä asiakkaan kyky havainoida omaa suojaavaa toimintatapaansa ja tunnistaa sen seurauksia kehittyy, ja liike kohti erillisyyden ja erilaisuuden sekä siihen liittyvän surun hyväksyntää ja subjektipositiota mahdollistuu.

Asemoitumisessani ja toiminnassani terapeuttina keskeisenä näyttäytyy lähdekirjallisuuden mukaisesti erityisesti tasapaino terapiasuhteessa erillisyyden sekä toisaalta yhteyden ja emotionaalisen lämmön välillä. Muina terapeutin toimintaan liittyvinä muutosta tukevina tekijöinä kuvatussa lyhytterapiaprosessissa hahmottuu muun muassa asemoituminen puolueettomana ja tuomitsemattona, jotta asiakkaan reflektoiva suhtatutuminen ja uudenlaisen suhteen luominen alkuperäiseen ongelmaan ei estyisi.

Iida Vuollo: Kohti uudenlaista suhtautumistapaa – Muutosprosessi nuoren asiakkaan lyhytterapiassa ja terapeutin asemoituminen muutoksen tukena

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutus, 2019-2022

 

Itsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

 

Tiivistelmä – Referat – Abstract

Opinnäytetyössä tarkastellaan itsehavainnoinnin kehittymistä asiakkaan häpeäkokemuksen valossa kolmivuotisessa psykoterapiassa kognitiivis-analyyttisen viitekehyksen näkökulmasta. Tutkimuskysymyksenä oli kuvata, miten ongelmallinen kokemus kuvautuu vastavuoroisissa asetelmissa ja tulee näkyväksi terapiasuhteessa. Toiseksi huomion kohteena olivat terapeutin vastaukset asiakkaan ilmaisuun sekä tietyt merkittävät muutoshetket, ja se miten ne vaikuttivat asiakkaan itsehavainnoinnin kehittymiseen.

Aineiston muodostivat nauhoitetut äänitallenteet, niistä kirjoitetut litteroinnit, potilaskirjaukset, terapeutin muistiinpanot sekä asiakkaan kirjoittamat kirjeet. Muutosta arvioitiin Leimanin psykoterapiaprosessin metamallin ja Stilesin assimilaatiomallin avulla.

Asiakkaan ongelmallinen häpeäkokemus ei ollut ensin tietoisen itsehavainnoinnin piirissä. Vähitellen se alkoi näyttäytyä asiakkaan ilmaisussa ei-toivottuina ajatuksina ja oireina. Asiakkaan havaitsijaposition kehittyessä mahdollistuivat suojaavien toimintatapojen tarkastelu ja niiden linkittäminen asiakkaan elämäntarinaan. Kohdatuksi tulemisen kokemus alkoi vähitellen näkyä asiakkaan mielensisäisessä dialogissa uudenlaisina tapoina suhtautua itseen ja toiseen, mikä vapautti asiakkaan jäykistä varhaisista objektisuhteissa sisäistetyistä vuorovaikutusasetelmista. Se mahdollisti itsehavainnoinnin laajentumisen ja ymmärryksen lisääntymisen asiakkaan ydinkipuun, häpeään. Sen myötä mahdollistuivat toimijuuden lisääntyminen ja muutos objektipositiosta kohti subjektipositiota.

Katri Wahlman-NeuvonenItsehavainnoinnin kehittyminen pitkässä psykoterapiassa asiakkaan häpeäkokemuksen valossa

Kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapeuttikoulutusohjelma 2019-2022