Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella kiintymyssuhteessaan traumatisoituneen asiakkaan pelkoa ja sen muutosta terapiaprosessin aikana. Aineistona on vajaan vuoden kestänyt koulutuspsykoterapia, jonka aikana asiakkaan mystisille ja monimuotoisille peloille löytyi kohde ja asiakkaan suhde pelkoon ja itseen pelkäävänä muuttui. Tutkimuksessa tarkasteltiin mitkä tekijät vaikuttivat siihen, että terapiasuhteesta muodostui turvallinen ja asiakkaan oli mahdollista tutkia omaa mieltään, millainen asiakkaan suhde pelkoon oli terapian alkuvaiheessa ja miten asiakkaan tapa hahmottaa pelkoa muuttui mentalisaatioteorian näkökulmasta. Terapian alkuvaiheessa asiakkaan tapa hahmottaa pelon kokomustaan oli psyykkinen ekvivalenssi. Turvallisessa terapiasuhteessa asiakkaalle tuli mahdolliseksi reflektoida ajatuksiaan ja tunteitaan ja luoda niihin uudenlaista suhdetta. Pelon tunteen tultua jaetuksi ja säädellyksi turvallisessa terapiasuhteessa, myös asiakkaan itsesäätely vahvistui ja asiakas pystyi muodostamaan myötätuntoisemman suhteen itseensä pelkäävänä.

Katja Halkola Pelko kiintymyssuhteessa traumatisoituneen asiakkaan terapiassa

Integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023

Toimijuuden muutos terapiaprosesissa – terapeutin mukautuminen muutoksen palveluksessa

Opinnäytetyössä tarkastellaan koulutuspsykoterapiaprosessissa tapahtuvaa muutosta toimijuuden kehityksellisen mallin sekä mentalisaation näkökulmasta. Opinnäytetyössä kuvataan, miten mentalisoiva suhde ongelmalliseen kokemukseen rakentuu ja miten muutos mahdollistuu terapiavuorovaikutussuhteen kehityksellisessä kontekstissa. Aineiston muodostivat litteroidut nauhoitukset psykoterapiaistunnoista sekä  niistä kirjatut muistiinpanot. Tulosten mukaan asiakkaan suhde ongelmalliseen kokemukseen prosessin alussa oli staattinen ja tavoittamaton. Kokemus minätoimijuudesta mahdollistui indeksikaalisessa, pakottavassa suhteessa toisiin, mikä rajoitti  asiakkaan elämää monin merkittävin tavoin. Muutosta tukivat terapeutin mukautuminen asiakkaan jäykkään vuorovaikutukseen ja suostuminen toiveisiin prosessin rakenteesta. Seuraavassa vaiheessa muutosta tuki  traumaan liittyvän ongelmallisen  sisällön säilöminen sekä sen merkityksen kuuleminen ja jäsentäminen. Prosessin jälkivaiheessa mentalisoivaa toimijuutta edisti terapiasuhteen turvallisuuden varmisteleminen reflektoimalla asiakkaan mahdollisia reaktioita terapeutin asiakasta haastavaan puheeseen. Tarkastelun kohteena olevaa terapiaprosessia tapahtunutta muutosta voidaan tulosten perusteella kuvata relationaalisen minätoimijuuden muodostumisen mallin kautta. Teorian mukaan asiakkaan teleologinen tapa olla suhteessa terapeuttiin näyttäytyy tarpeellisena vaiheena, joka mahdollistaa toimijuustunnon kehityksen ja mentalisaatiokyvyn vahvistumisen. Ilman tätä vaihetta yhteisesti jaettavissa olevien merkitysten muodostaminen symbolisen alueella ei ole mahdollista.

Marika Ketola: Toimijuuden muutos terapiaprosessissa – terapeutin mukautuminen muutoksen tukena

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma 2017-2020