Alustavan tutkimusnäytön mukaan terapiasuhteen syvyyden kokemus vaikuttaa positiivisesti psykoterapian tuloksellisuuteen. Tämän lopputyön tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka liittyvät terapiasuhteen syvyyden kokemukseen asiakkaalla.
Aineisto koostui kahden terapia-asiakkaan kertaviikkoisten tapaamisten äänitteistä noin kahden kuukauden ajalta. Mittarina käytettiin terapiasuhteen syvyyttä kartoittavaa RDFS-lomaketta, jonka asiakkaat täyttivät jokaisen istunnon jälkeen. Kyselylomakkeiden perusteella tarkastelun kohteeksi valikoitui molemmalta asiakkaalta terapiasuhteen syvyyden kannalta pinnallisin ja syvin tapaaminen. Nämä istunnot litteroitiin, ja istunnoista otettiin tarkastelun kohteeksi erityisesti niiden alku. Litteraatioiden analyysissä huomiota kiinnitettiin terapiasuhteen syvyyden käsitettä määrittävien tekijöiden esiintymiseen suhteessa vuorovaikutuksellisiin tekijöihin, minkä lisäksi asiakkaiden tapaamisia verrattiin keskenään.
Tutkimustuloksista ilmeni, että syvällisissä tapaamisissa fokus oli asiakkaan omassa mielessä ja itselle merkityksellisissä asioissa, terapeuttinen vuorovaikutus oli spontaania ja vapaata valmiista vuorovaikutusmallista, terapiasuhteen laatu oli lämmin, empaattinen ja hyväksyvä ja asiakas otti riskejä. Pinnallisissa tapaamisissa fokus oli asiakkaan oman mielen sijaan ulkoisissa tekijöissä ja asiakasta ohjasi jokin totunnainen tapa asettua vuorovaikutukseen, terapiasuhteen laatu ei ollut yhtä luottavainen eikä lämmin eikä asiakas ottanut yhtä paljon riskejä. Asiakkaiden kokema keskimääräinen terapiasuhteen syvyys valitulla aikavälillä asettui eri tasolle toisiinsa nähden. Kartoittamalla terapiasuhteen syvyyttä ja pyrkimällä parantamaan sitä olisi mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti psykoterapian vuorovaikutukseen, kulkuun ja mahdollisesti terapian tuloksellisuuteen.
Shirin Hotta: Terapiasuhteen syvyyden kokemus psykoterapiassa
Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021