Nuoruusikää voi hyvällä syyllä kutsua samanaikaisesti ihanaksi ja kamalaksi ajanjaksoksi. Se on hyvin herkkä elämänvaihe. Nuori joutuu luopumaan lapsuuden kiintymyssuhteistaan, tai paremminkin annettava niiden muuttaa muotoaan, oman autonomiapyrkimyksensä tieltä. Samanaikaisesti tulisi pärjätä muiden nuoruuteen vahvasti liittyvien kehitystehtävien kanssa. Mikäli tähän suuria tunteita sisältävään elämänvaiheeseen liittyy traumaattisia kokemuksia, varhaisia tai akuutteja, ylittyy nuoren psyykkinen sietokyky herkästi. Opinnäytetyössäni kokoan yhteen koulutuspsykoterapiapotilaani ajatuksia matkasta kohti aikuisuutta, jota värjää lapsuuden kokemukset epävarmoista objektisuhteista ja liiallisista frustraatioista. Hän on joutunut rakentamaan primitiivisen suojamekanismin, omnipotenssin. Tuon kaikkivoipaisuuden muurin, avuttoman ja epävarman itsen suojaksi. Onneksi nuorella on kyky rakentaa itsensä terapeuttisessa vuorovaikutuksessa sisäisesti uudelleen. Psykoterapiaprosessin suojassa matka itseen pääsee alkamaan. Metaforien ja unien kautta kuljetaan kohti tiedostamatonta. Tulee ymmärrys, että pojasta mieheksi kasvaminen tarvitsee oman kehityksen palveluksessa olevaa fallisuuden integroimista ja oma seksuaalisuus ja aggressio on otettava haltuun. Matka kohti omaa potenssia on alkanut.
Suvi Lamminen:
Kipuilua omnipotenssista luopumisen ja oman potenssin vahvistamisen kanssa – Ajatuksia nuoren miehen matkasta kohti aikuisuutta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021- 2024