Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan, miten toiveikkuutta voidaan lisätä ja ylläpitää kognitiivisessa psykoterapiassa. Pitkittäistutkimuksen kohdehenkilönä on asiakas, jonka terapian tavoitteena on lisätä toiveikkuutta ja siten myös jaksamista. Tutkimus on kohteena olevan ilmiön sekä tutkimuskysymyksen ja -aineistonsa perusteella laadullinen tutkimus.
Tutkimus on toteutettu seurannalla, jossa tutkimusaineistona ovat tapaushenkilön terapiaa koskevat istuntomuistiinpanot ja pohdintatehtävät vuoden ajalta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti tulevaisuuteen liittyvien ajatusten ja toimintojen ilmaisujen esiintyvyyttä. Lisäksi tutkimusaineistona on toiveikkuusasteikko, jota on käytetty terapian alussa, puolen vuoden ja yhden vuoden kohdalla osoittamaan tapahtuneita muutoksia toiveikkuudessa, ja päättövaiheessa tehdyt kartoitukset psykologisista voimavaroista.
Tutkimuksessa kuvataan tapaushenkilön toiveikkuudessa tapahtunutta muutosta ja muutokseen vaikuttaneita tekijöitä. Kognitiivisen psykoterapian menetelmien avulla on käsitelty haitallisia uskomuksia ja toimimattomia käyttäytymismalleja, jotka ovat aiheuttaneet ja ylläpitäneet toivottomuutta. Toivottomuudesta johtunut epäonnistumisen välttely on vähentänyt tavoitteellista toimintaa ja ylläpitänyt negatiivisia ajatuksia ja murehtimista.
Tutkimuksen perusteella terapeuttisella allianssilla on keskeinen merkitys toiveikkuuden vahvistumisessa. Luottamuksellinen terapiasuhde auttaa merkittävästi toiveikkuuden kannalta optimaalisen ilmapiirin muodostumista. Skeematerapian työtavat ovat edesauttaneet toiveikkuuteen liittyvien tekijöiden käsittelyä. Tapaushenkilö on kyennyt moodityöskentelyn ja tilanneanalyysin avulla tiedostamaan suojautuvan moodinsa ja minäskeemaan liittyvien ydinuskomusten haitallisen vaikutuksen omaan toimintaansa. Korjaavalla mielikuvatyöskentelyllä hän on pystynyt omaksumaan myönteisen minäskeeman ja uuden toimintamallin, jossa huomioi omat tunteensa ja tarpeensa. Toiveikkuuden kasvu on lisännyt tulevaisuudensuunnittelua ja tavoitteellista toimintaa. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tapaushenkilön itsemyötätunto on vahvistunut ja hänen itseensä liittyvät ajatukset ja tulevaisuutta koskevat suunnitelmat sekä tulevaisuuteen liittyvät toiminnot ovat muuttuneet terapian aikana myönteisimmiksi.
Tuija Kannisto-Karonen: Toiveikkuuden lisääminen ja ylläpitäminen kognitiivisessa psykoterapiassa
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2018-2021