unet – Psykoterapeuttikoulutuksen opinnäyteikkuna

Nuoruusikää voi hyvällä syyllä kutsua samanaikaisesti ihanaksi ja kamalaksi ajanjaksoksi. Se on hyvin herkkä elämänvaihe. Nuori joutuu luopumaan lapsuuden kiintymyssuhteistaan, tai paremminkin annettava niiden muuttaa muotoaan, oman autonomiapyrkimyksensä tieltä. Samanaikaisesti tulisi pärjätä muiden nuoruuteen vahvasti liittyvien kehitystehtävien kanssa. Mikäli tähän suuria tunteita sisältävään elämänvaiheeseen liittyy traumaattisia kokemuksia, varhaisia tai akuutteja, ylittyy nuoren psyykkinen sietokyky herkästi. Opinnäytetyössäni kokoan yhteen koulutuspsykoterapiapotilaani ajatuksia matkasta kohti aikuisuutta, jota värjää lapsuuden kokemukset epävarmoista objektisuhteista ja liiallisista frustraatioista. Hän on joutunut rakentamaan primitiivisen suojamekanismin, omnipotenssin. Tuon kaikkivoipaisuuden muurin, avuttoman ja epävarman itsen suojaksi. Onneksi nuorella on kyky rakentaa itsensä terapeuttisessa vuorovaikutuksessa sisäisesti uudelleen. Psykoterapiaprosessin suojassa matka itseen pääsee alkamaan. Metaforien ja unien kautta kuljetaan kohti tiedostamatonta. Tulee ymmärrys, että pojasta mieheksi kasvaminen tarvitsee oman kehityksen palveluksessa olevaa fallisuuden integroimista ja oma seksuaalisuus ja aggressio on otettava haltuun. Matka kohti omaa potenssia on alkanut.

Suvi Lamminen:

Kipuilua omnipotenssista luopumisen ja oman potenssin vahvistamisen kanssa – Ajatuksia nuoren miehen matkasta kohti aikuisuutta

Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2021- 2024

Tutkielmassa selvitetään, miten varhaiset traumamuistot voivat aktivoitua ja tulla unien kautta käsiteltäviksi psykoanalyyttisessa psykoterapiassa. Kun traumaattinen kokemus on tapahtunut yksilön varhaislapsuudessa, se on koteloitunut implisiittiseen muistiin, jolloin sitä ei voi eksplisiittisesti muistaa vaan ainoastaan elää uudelleen. Intensiivisessä psykoanalyyttisessa suhteessa kehittyvä transferenssi muodostaa sen nykyhetken näyttämön, jossa varhaisten dissosioitujen traumojen on mahdollista nousta esiin ruumiillisina tuntemuksina, unina, fantasioina ja defensseinä.

Kyseessä on laadullinen kliininen tapaustutkimus, jonka tutkimuskohde on potilaan ja psykoterapeutin välinen hoitosuhde ja siinä transferenssin kehittyminen unien kautta kuvattuna. Tutkimusaineistona on potilaan seitsemän unta ennen varhaisen traumamuiston aktivoitumista. Unet on käyty läpi tutkien transferenssia, vastatunteita, allianssin ja luottamuksen kehittymistä sekä defenssejä. Unista koostuvaa aineistoa tutkitaan psykoanalyyttisen traumateorian viitekehyksestä.

Tutkimustapauksen transferenssisuhteessa saavutettiin containment, sisäistetty tila, mikä liittyy intiimisti varhaiseen huolenpitoon ja missä kyky ajatella voi jälleen ilmetä. Tämä potilaan hoidossa saavuttama uudenlainen kyky ajatella sekä eksplisiittisesti muistettujen traumojen käsittely mahdollisti sen, että vieläkin varhaisempi trauma saattoi tulla esiin. Dissosioitu trauma alkoi nousta esiin somaattisina tuntemuksina, defensseinä ja unina, kunnes potilaan mieleen alkoi tulla valokuvamaisen tarkkoja yksityiskohtia traumatapahtumista. Ainoa tapa muistaa nämä kauhukokemukset oli luoda ja kokea ne ensimmäistä kertaa nykyhetken transferenssissa, koska kyseessä oli varhaisissa vaiheissa tapahtunut traumatisaatio.

Kirsi Pulkkinen: Traumamuistojen aktivoituminen psykoanalyyttisessa prosessissa – tapaustutkimus

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus TSHYAN 2017-2021