vastavuoroiset asetelmat – Psykoterapeuttikoulutuksen opinnäyteikkuna

Psykoterapia-asiakkaan hengityksestä voidaan tehdä tärkeitä havaintoja hänen mielensä rakentumisesta, vuorovaikutuskokemuksista ja nykyisestä elämäntilanteestaan sekä tämänhetkisestä mielentilastaan.

Terapeutteina voimme havainnoida ja arvioida näitä ilmiöitä kontaktiin tulemisen tavoista, itsesäätelykyvystä ja hengityksen tasapainoisuuden havainnoista. Asiakkaan mielensisäiset asetelmat ja suojaavat toimintatavat sekä mahdollisesti vaihtuvat minä-tilat saattavat näkyä erilaisina epätasapainoisen hengittämisen tapoina ja oireina. Toisaalta hengityksellään herkästi reagoiva, mahdollisesti epätasapainoiseen hengittämiseen ehdollistunut ihminen saattaa turvattomien, varhaisten suhdekokemusten pohjalta kehittää jyrkkärajaisia minätiloja ja joustamattomia toimintamalleja, jotka ylläpitävät vuorovaikutussuhteiden haasteita.

Mielensisäisen hengityksen teoria jäsentää ihmisen kokemisen ja ilmaisun ja mielen liikkuvuuden ilmiöitä varhaisen kehityksen aikana ja myöhemmin elämässä. Nämä tasot eriytymättömien, kehollisten kokemistapojen, mielikuvallisen ja sopimussymbolisen ja reflektiivis-integratiivisen kokemisen tapojen muodot rakentuvat toistensa päälle ja niiden välinen liikkuvuus ilmentää toimivaa mielensisäistä hengitystä, jonka voidaan nähdä edustavan mielenterveyttä. Näin ollen sen vahvistuminen on tavoitteena psykoterapiassa.

Anne Hynninen: Hengityksen havainnointi kognitiivis-analyyttisessä yksilöpsykoterapiassa

Aikuisten kognitiivis-analyyttinen yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022

Terapeutin vastatunteet ovat terapiaprosessissa tärkeä tietolähde, ja niiden taustalla voi olla sekä asiakas- että terapeuttilähtöisiä syitä. Vastatunteet voivat olla haitallisia silloin, kun terapeutti ei pysty ymmärtämään ja käsittelemään niitä, mutta tunnistetuksi tullessaan ne voivat olla terapialle syvällisesti hyödyllisiä. Tässä opinnäytetyössä tutkittiin terapiavuorovaikutuksen intersubjektiivisuuden, asiakkaan mentalisaatiokyvyn, kognitiivis-analyyttisen psykoterapiateorian mukaisten vastavuoroisten asetelmien ja terapeuttilähtöisten tekijöiden yhteyksiä terapeutin vastatunteisiin yhdellä psykoterapiatapaamisella. Lisäksi tarkasteltiin, miten terapeutin vastatunteet ja niiden muutos tulivat edelleen näkyviksi terapiavuorovaikutuksessa. Aineistona käytettiin yhden terapiatapaamisen katkelman litteroitua äänitettä, käyntimuistiinpanoja sekä terapeutin käyntiin liittyneitä tunnekokemuksia.

Tutkimuksen tulokset viittasivat siihen, että asiakkaan esimentalisoiva kokemistapa ja siihen yhdistyvä epäintersubjektiivinen relationaalinen moodi olivat yhteydessä terapeutin ärtyneeseen vastatunteeseen. Asiakkaalle tyypillisten vastavuoroisten asetelmien katsottiin selittävän hänen tapaansa tulla vuorovaikutukseen terapiassa sekä terapeutin vastatunteiden sävyä. Lisäksi terapeuttilähtöisillä tekijöillä oli vaikutusta terapeutin vastatunteiden heräämiseen ja intensiteettiin. Ärtyneessä vastatunteessa terapeutti ei pystynyt mentalisoimaan asiakasta eikä kokenut tätä kohtaan empatiaa, mikä ilmeni erityisesti terapeutin puheen prosodisissa piirteissä. Pantuaan merkille vastatunteensa terapeutti pystyi palauttamaan mentalisoivan suhtautumisen asiakkaaseen, minkä seurauksena vastatunne muuttui empaattiseksi ja kiinnostuneeksi. Empatia johti asiakkaan tunnekokemuksen äärelle ja intersubjektiiviseen vuorovaikutukseen.

Kristiina Relander: Vastatunteet ja vastavuoroisuuden muutos psykoterapiassa

Integratiivisen psykoterapian koulutusohjelma, 2018–2021