Avainsana: vastavuoroisuus

Julkaistu

Anteeksiantamisen keskeisyys mentaalisessa kehityksessä

Mielen rakentumisessa ja varhaisten suhteiden korjaamisessa anteeksiantaminen on keskeisessä roolissa – ja vastaavasti korjaaminen on keskeisessä roolissa kaikissa ihmissuhteissa ja henkisessä kasvussa.

Psykoanalyytikon ja potilaan välisessä suhteessa anteeksiantaminen elää transferenssi-vastatransferenssikytköksessä erityisesti negatiivisen transferenssin työstämisessä ja etsittäessä eksistentiaalista ymmärrystä elämän kärsimykseen. Nimitän analyytikon potilasta kunnioittavan, nöyrän ja rakkaudellisen asennoitumistavan sovituksen mielentilaksi.

Mielenrakenteita muuttava yhteistyö potilaan ja analyytikon välillä  edellyttää kykyä sietää haavoittumisen kipua, jolloin tarvitaan psykoanalyyttistä rakkautta ja anteeksiantamiskykyä. Voidakseen antaa anteeksi haavoittavan kokemuksensa, on voitava päästää irti toisen meissä herättämästä tunteesta, pyrkien totuudellisesti tutkimaan itseämme. Sovituksen mielentilassa jatkuva menetyksen käsittely auttaa ymmärtämään ihmissuhteen ainoana kehityksellisenä kasvualustana sekä analyytikolle että potilaalle.

Aili von Schulman: Sovituksen mielentila psykoanalyyttisen asenteen ytimessä

Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-psykoterapeuttikouluttaja koulutus TSHYAN  2017-2021

Julkaistu

Terapeutin kasvot kannattelevana yhteytenä

Kehityspsykologisesti ymmärretään, kuinka vastavuoroinen katse toimii minuuden kehittymisen perustana. Lapsi näkee itsensä, kun hän näkee äidin kasvot. Vähän on kuitenkin saatavilla kuvausta siitä, kuinka katsekontakti palvelee välineenä psykoterapiaprosessiin liittyvässä erillistymis-ja yksilöitymiskehityksessä. Tässä tapaustutkimukseen perustuvassa opinnäytetyössä tarkasteltiin terapeutin ja asiakkaan aluksi kielellisen tietoisuuden ulottumattomissa olevaa katseen avulla tapahtuvaa vastavuoroista yhteistoimintaa ja sen yhteyttä erillisyyden ja minuuden kokemuksen rakentumiseen. Erityisesti tarkasteltiin katsekontaktin pakottavuutta sekä terapeutin ja asiakkaan yhteistä neuvottelua tästä ilmiöstä. Aineistona hyödynnettiin yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan kolmen ensimmäisen terapiavuoden ajalta 209 ensimmäistä istuntoa, niistä nauhoitettuja äänitallenteita, terapeutin muistiinpanoja sekä istunnoista tehtyjä litteraatioita. Pakottavasta katsekontaktista päästiin terapiassa siirtymään kahden vuoden jälkeen kielelliseen vastavuoroisuuteen ja kohti minuuden kokemusta. Katsetta ja kasvoja koskevan yhteisen neuvottelun avulla katsekontaktin pakottavuuden ristiriita tuli psyykkisesti ratkaistuksi ja näin ei-kielelliset ja kielelliset prosessit pääsivät integroitumaan. Katseen irrottamisen vastustuksen siirtyminen kielellisesti jaetuksi mahdollisti eriytymisprosessiin liittyvän ristiriidan tietoisen käsittelemisen. Terapiaprosessi opetti, kuinka kasvojen ja katseen merkityksen tarkastelua voidaan käyttää terapiakontekstissa myös tietoisena työvälineenä.

Titta Ruuttu: Terapeutin kasvot kannattelevana yhteytenä –pakottavasta katseyhteydestä minuuden ja erillisyyden löytämiseen.
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020