Helsingin yliopisto
”Suomalainen yhteiskunta tarvitsee ilmasto- ja kestävyysosaamista eri osa-alueilla. Siksi haluamme tehdä kaikille avointa opetusta, joka tavoittaa korkeakoulut ja koulutusohjelmat, opiskelijat ja työelämässä olevat”, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Laura Riuttanen toteaa. Yliopiston avoimen tieteen palkinnolla palkitun Riuttasen haastattelussa punaisena lankana on avoin vuorovaikutus, joka toteutuu niin korkeakoulujen ja opettajien välillä, tieteen ja opetuksen välillä kuin myös yliopiston ja yhteiskunnan välillä. Climate University -verkosto toteuttaa tätä käytännössä.
Helsingin yliopiston tutkijatohtori Laura Riuttanen on ollut kehittämässä avointa ilmasto-opetusta Suomessa, ja aikaansaannokset ovat herättäneet kiinnostusta myös kansainvälisesti. Suomalaisten korkeakoulujen Climate University -verkosto tarjoaa jo yhdeksän kaikille avointa verkkokurssia.
”Avoin tiede on ilmakehätieteissä tärkeä aihe. Avointa dataa on todella paljon saatavilla, ja avoimeen julkaisemiseen kannustetaan hyvin vahvasti. Opetuksen avoimuus on hieman uudempi teema, ja sitä Climate University on nyt edistänyt”, Ilmakehätieteiden keskuksessa (INAR) Kumpulassa työskentelevä Riuttanen sanoo.
”Koen, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee ilmasto- ja kestävyysosaamista yhteiskunnan eri osa-alueilla. Siksi haluamme tehdä kaikille avointa opetusta, joka tavoittaa korkeakoulut ja koulutusohjelmat, opiskelijat ja työelämässä olevat. Jos haluamme olla hiilineutraaleita vuonna 2035, osaamista todella tarvitaan.”
Riuttanen palkittiin työstään avoimen opetuksen kehittämisessä Helsingin yliopiston avoimen tieteen palkinnolla lokakuussa. Tässä blogiartikkelissa Riuttanen kertoo, miten ilmasto-opetusta on avattu ja mitä erilaisia näkökulmia opetuksen avaamiseen liittyy.
Miten tavoittaa kaikki opiskelijat?
Riuttasen kohdalla avoin opetus käynnistyi Ilmasto.nyt-verkkokurssista, joka toteutettiin neljän korkeakoulun yhteistyönä vuonna 2016. Lähtökohtana oli lisätä ilmasto-opetusta Suomen korkeakouluissa.
”Kurssi sai alkunsa Sitran ja yliopistojen rehtorien tapaamisesta. He katsoivat, että Suomessa ei opeteta riittävästi ilmastonmuutosta, joka on akuutti aihe ja johon tarvitaan lisää osaamista.”
Helsingin yliopiston MOOC-alustalla (massive open online courses) Ilmasto.nyt-kurssin materiaali on kenen tahansa käytettävissä. Kurssin avoimuus syntyikin tarpeesta tavoittaa opiskelijat laajasti.
”Kaikkien Suomen korkeakouluopiskelijoiden pitäisi jossain vaiheessa opiskella ilmastonmuutoksen perusteet, koska aihe koskettaa kaikkia aloja suomalaisessa yhteiskunnassa. Aiemmin ilmastonmuutosta pystyi opiskelemaan lähinnä vain Helsingin yliopistossa, joka on ainoa paikka Suomessa, jossa voi opiskella meteorologiaa.”
Kaikkien Suomen korkeakouluopiskelijoiden pitäisi jossain vaiheessa opiskella ilmastonmuutoksen perusteet, koska aihe koskettaa kaikkia aloja suomalaisessa yhteiskunnassa.
Kurssia varten kehitettiin oma toimintamalli, joka on yhdistelmä avointa verkkokurssia ja lähi- tai etäopetusta.
”Mooc-alustalla kuka tahansa voi suorittaa sertifikaatin, joka kertoo Ilmasto.nyt-materiaalin suorittamisesta. Jos opiskelija haluaa lisäksi opintopisteitä, hänen on osallistuttava Ilmasto.nyt-kurssille, jota järjestetään nyt kymmenessä korkeakoulussa.”
”Ilmasto.nyt-konsepti on herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta. Olemme kehittämässä kurssia niin, että se sopisi paremmin myös kansainväliseen opetukseen – avoin materiaali mahdollistaa sen.”
Kurssimateriaalit ovat saatavilla suomeksi ja englanniksi.
Kohti Climate Universitya
Ilmasto.nyt-kurssi oli alkusoittoa Climate University -verkoston muodostumiselle. Jo vuonna 2017 Sitra rahoitti kahden uuden ilmasto- ja kestävyysteemaan liittyvän kurssikokonaisuuden toteuttamista (Kiertotalous.nyt ja Leadership for sustainable change). Vuosina 2018–2020 rahoitus on jatkunut opetus- ja kulttuuriministeriön tuella hankkeessa, jonka virallinen nimi on ”Monialainen digitaalinen oppiminen kestävyyshaasteissa – joustavat opintopolut työelämään”.
”Nimesimme verkoston Climate Universityksi, joka on helpompi muistaa. Se kehittää Suomen korkeakoulujen ilmasto- ja kestävyysopetusta. Mukana on kahdeksan yliopistoa ja kolme ammattikorkeakoulua Suomesta.”
Verkosto on tuottanut kuusi uutta kaikille avointa verkkokurssia, jotka jaetaan CC BY-SA -lisenssillä Suomen korkeakoulujen yhteisellä Moodle-alustalla (digicampus.fi):
- Sustainable.now – kestävyyden perusteet ilmastonmuutoksen aikakaudella
- SystemsChange.now – ilmasto- ja kestävyyskriisi systeemisen ajattelun näkökulmasta
- Solutions.now – ratkaisujen etsiminen työelämästä nouseviin ongelmiin
- Statistical tools in climate and atmospheric science – avoin ilmastodata ja sen hyödyntäminen
- Climate communication – ilmastoviestinnän kurssi
- Lukiolaisen Ilmasto.nyt – ilmastonmuutoksen perusteet lukiolaisille
Vuorovaikutusta ja yhteistyötä
Korkeakoulurajat ylittävässä opetuksessa yhteistyön toimivuus on avainasia. Ilmasto.nyt-kurssi on näyttänyt tässä suuntaa.
”Meillä on aktiivinen opettajien yhteisö. Tapaamme säännöllisesti kurssia eri korkeakouluissa opettavien kesken, vaihdamme kokemuksia ja ajatuksia. Vertaisverkostossa jaetaan oppimispäiväkirjojen mallipohjia, tehtävien malliratkaisuja ja kurssiaikataulutuksia. Kehitämme kurssia edelleen, koska uutta tietoa tulee koko ajan.”
”Climate University on yhteistyöverkosto: olemme yhdessä tuottaneet materiaalit, opettaneet ja kehittäneet niitä eteenpäin. Vaikka jokaisella opettajalla on vastuu kurssistaan, yhdessä olemme enemmän: voimme jakaa hyviä ideoita ja parhaita käytänteitä. Se on tosi tärkeä osa avoimuutta.”
Vaikka jokaisella opettajalla on vastuu kurssistaan, yhdessä olemme enemmän: voimme jakaa hyviä ideoita ja parhaita käytänteitä. Se on tosi tärkeä osa avoimuutta.
Monialaisilla kursseilla yhteistyö ulottuu myös yli tieteenalarajojen. Riuttanen mainitsee Leadership for sustainable change -kurssin yhtenä ”lempilapsenaan”.
”Meillä on ollut erittäin hyvää opetusyhteistyötä Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston ilmakehä- ja kestävyystieteiden kanssa. Kurssilla on tavoitteena kestävyysmuutoksen johtaminen. Me olemme tuoneet siihen luonnontieteellistä osaamista ja he ovat tuoneet kompleksisten yhteisöjen dynamiikkaa ja johtamista kohti kestävyyttä.”
”Asiat, joita opetamme, eivät ole vain insinöörien, luonnontieteilijöiden, humanistien tai taiteilijoiden ratkaistavissa, vaan tarvitaan yhteistyötä ja monialaisuutta. Tämä on hieno toimintamalli, jota viemme Climate Universityssa eteenpäin. Näin voimme jakaa resursseja ja parasta osaamista, ja pystymme tarjoamaan opiskelijoille laadukasta monialaista opetusta.”
Opiskelijat mukaan tiedon tuottamiseen
Opetuksen avoimuus kattaa myös opiskelijoiden osallistamisen kurssisisältöjen tuottamisessa. Solutions.now-kurssilla opiskelijat ratkovat työelämästä tulevia oikeita kestävyyshaasteita.
”Tarjoamme yhteistyöyrityksille uusinta asiantuntemusta ja uusia ideoita ja opiskelijoille työelämätaitoja, joita ei ainakaan meidän koulutusohjelmissa liikaa opeteta. Ammattikorkeakoulut, joilla työelämäasiat ovat hyvin hanskassa, ovat olleet tässä aktiivisesti mukana.”
Opiskelijoiden osallistamista on muillakin kursseilla. Ilmasto.nyt-kurssilla opiskelijat esimerkiksi suunnittelevat oman ilmastoprojektin, jota arvioidaan vaikuttavuuden ja toteutettavuuden näkökulmasta. Mitä töille tapahtuu kurssin jälkeen?
”Olen kannustanut opiskelijoita viemään suunnitelmia eteenpäin, koska moni projektityö on ollut mahdollinen toteuttaa.”
Kurssilta tuttuja ideoita on myös toteutettu tosielämässä, mutta Riuttanen ei tiedä, ovatko opiskelijat olleet niitä toteuttamassa.
”Esimerkiksi S-tililtä näkee nykyään hiilijalanjäljen – opiskelijamme suunnittelivat tämän aiemmin. Ja viimeisimpänä esimerkkinä on Oatlyn kauramaitokampanja, jollaisen opiskelijani suunnittelivat pari vuotta sitten.”
Helsingin yliopiston kirjasto pilotoi parhaillaan Editori-julkaisupalvelua, joka on myös opiskelijoiden käytössä ja mahdollistaisi esimerkiksi kurssitöiden julkaisemisen.
”Minusta on tärkeätä, että opetus ei ole vain yliopiston sisällä tapahtuvaa toimintaa, jossa keskenämme pohdimme yhteiskunnallisia asioita. Olisi hyvä rikkoa rajapintaa yhteiskunnan ja opintojen välillä. Ja koska kestävyyskriisi on akuutti, tarvitsemme muutosvoimaa ja parasta asiantuntemusta juuri nyt eikä vasta sitten, kun opiskelijat valmistuvat.”
Avoin ilmastodata opetuksessa – ja yhteiskunnassa
Avoin tiede on kokonaisuus, jossa tutkimuksen avoimuus hyödyttää myös opetusta. Statistical tools in climate and atmospheric science on tästä hyvä esimerkki.
”Kurssilla esitellään avointa ilmastodataa ja sen käyttöä: mistä ladata avointa dataa, miten käyttää sitä, miten tulkita, millaisia tilastollisia menetelmiä voi käyttää isojen datajoukkojen käsittelyssä.”
Tieteenalan kulttuurilliset käytännöt tukevat avoimuutta.
”Ilmakehätieteiden keskuksessa kaikki data, mitä tuotetaan, on avointa. Samoin kansainvälisesti hyvin suuri osa datasta, jota ilmakehä- ja ilmastotutkimuksessa tuotetaan, on avointa. On erittäin tärkeätä tieteen luotettavuuden kannalta, että ilmastodata ei ole salaista tai kenenkään yksityisomaisuutta vaan yhteinen asia. Kuka tahansa voi ladata datan ja piirtää samat käppyrät ja tarkistaa, onko hiilidioksidipitoisuus kasvanut.”
On erittäin tärkeätä tieteen luotettavuuden kannalta, että ilmastodata ei ole salaista tai kenenkään yksityisomaisuutta vaan yhteinen asia.
”Yhteiskehittäminen parantaa laatua ja tuo uusia ideoita”
Avoimet oppimateriaalit parantavat saavutettavuuden ohella usein myös laatua.
”Jos uskaltaa jakaa materiaalinsa, sen altistaa avoimelle, julkiselle kritiikille. Omia oppimateriaalejaan voi parantaa sitä kautta, että joku käy sen kriittisesti läpi. Ja sitä kautta voi löytää myös uusia yhteistyötahoja.”
”Voimme parantaa opetusta jakamalla hyviä opetuskäytänteitä muille, ja vastavuoroisesti voimme saada muilta heidän hyväksi kokemiaan käytänteitä. Kyllä minua helpottaisi todella paljon, jos joku jakaisi opetusmateriaaleja, joiden pohjalle voisin rakentaa edelleen – ja jakaa vuorostani muille jatkokehittämiäni materiaaleja. Yhteiskehittäminen parantaa laatua ja tuo uusia ideoita.”
Jakamiseen liittyy toki myös omat huolenaiheensa, jotka varsinkin ilmastotematiikassa ovat relevantteja.
”Ilmastonmuutoksessa on yhä tahoja, jotka uskovat omaan agendaansa ja haluavat tahallaan vääristellä asioita. Jos antaa vapaat muokkausoikeudet kenelle tahansa, voiko joku käyttää sitä omiin tarkoitusperiinsä ja käyttää hyväksi meidän luotettavuutta ja arvovaltaa?”
Riuttasen esittämää kysymystä on pohdittu myös avoimen julkaisemisen kohdalla; esimerkiksi tutkija ja kirjailija Virpi Hämeen-Anttila käsitteli aihetta fiktion kautta Think Open -blogissa vuosi sitten – kannattaa lukea myös kirjaston tekijänoikeuksiin keskittyneen tietoasiantuntijan Soile Mannisen kommentti tekijän moraalisista oikeuksista.
Opettajille tekijänoikeustukea – ja arvostusta
Climate Universityn yhdeksän avoimen verkkokurssin kokonaisuus kertoo, että paljon on saatu jo aikaan. Mutta mitä opetuksen avoimuus tarvitsee tuekseen – rahoituksen lisäksi?
”Tuki, jota edelleen kaipaisin ja jota moni muukin opettaja tarvitsisi, liittyy tekijänoikeuksiin. On iso kynnys jakaa materiaalia, jos on epätietoisuutta luvallisuudesta ja jos ei ole resursseja tarkistaa, saako jakaa vai ei. Luulen, että tämä on yksi niistä syistä, miksi opettajat eivät avaa opetustaan julkiseksi.”
Open Access -viikon webinaarissa Riuttanen toi esiin opettajille suunnatun tekijänoikeuskoulutuksen tarpeen. Verkosta löytyy jo tekijänoikeustietoa opettajalle, mutta myös suorempi neuvonta voisi olla tarpeen.
”Tosi hyvä olisi sellainen helpdesk-tyylinen palvelu, tekijänoikeusasioihin perehtynyt päivystävä juristi, jolta voisi kysyä. Olen käynyt näitä asioita läpi tutkimuksen juristien kanssa, mutta he ovat hirveän kiireisiä.”
Mitä muuta Helsingin yliopisto voisi tehdä opetuksen avoimuuden edistämiseksi?
”Opettamisen arvostusta pitäisi nostaa Helsingin yliopistossa. On tärkeätä, että opettamiseen panostamista arvostettaisiin, että se näkyisi urakehityksessä ja konkreettisesti meriiteissä. Tämä on iso puute kaikessa opetuksen kehittämisessä.”
”Siinä mielessä tämä avoimen tieteen palkinto oli todella merkityksellinen, koska siinä nostettiin opetus jalustalle, ja avoin opetus nähtiin tärkeänä osa-alueena avoimessa tieteessä.”
Climate Universityn tuloksista voi kuulla 9. joulukuuta avoimessa verkkotyöpajassa, jossa keskustellaan myös yhteistyön jatkosta: workshopin ohjelma ja ilmoittautuminen.
Helsingin yliopiston tämänvuotisen avoimen tieteen palkinnon toinen saaja oli Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen osasto, ja osaston edustajien haastattelu on luettavissa Think Open -blogista.