Helsingin yliopisto
Luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, luontokato, etenee niin maailmanlaajuisesti kuin kansallisestikin. On laajasti todettu, että luotettavan tiedon saattaminen tehokkaasti maankäytön suunnittelusta vastaavien käyttöön on yksi tärkeimmistä keinoista monimuotoisuuden huomioimiseksi entistä paremmin. Tässä blogiartikkelissa kuvataan, miten Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen ylläpitämässä Suomen Lajitietokeskuksessa on luotu yhteistyössä viranomaisten kanssa uusia käytäntöjä ja palveluja lajitiedon jakamiseksi eri sektorien välillä. Tänä vuonna avattu Viranomaisportaali varmistaa lajitiedon tehokkaan välittämisen.
Suomessa tuotetaan merkittävä määrä lajitietoa ja ylläpidetään lajistoseurantoja. Esimerkkejä seurannoista ovat lintujen rengastus, maatalousympäristöjen päiväperhosseuranta, kala-atlas ja valkoselkätikan seuranta. Seurantojen vastuut jakautuvat monille eri tahoille. Lajitietoa karttuu muun muassa luonnontieteellisiin kokoelmiin ja lukuisissa kansalaistiedehankkeissa (esim. sieniatlas). Uusimpia kansalaistiedeavauksia on iNaturalist Suomi -sovellus, jossa tekoäly ja harrastajayhteisö tarjoavat tunnistusapua. Seurantojen ja hankkeiden kautta kertyy tietoa lajien kannankehityksestä ja uhanalaisten lajien tilanteesta.
Viranomaiset tarvitsevat maankäytön ja suojelun suunnittelua varten lajien esiintymistiedot paikkatiedoiltaan mahdollisimman tarkkoina havaintoina. Aiemmin lajitieto on kulkenut maankäytön suunnittelusta ja suojelusta vastaavien tahojen välillä lähinnä sähköpostin välityksellä tiedostoina. Lajitiedon välittämisessä on otettu merkittävä digiloikka Suomen Lajitietokeskuksen (Laji.fi) perustamisen jälkeen. Tieto kulkee jatkossa Lajitietokeskuksen Viranomaisportaalin kautta, joka on avattu käyttöön 2020. Portaalin palveluita, muun muassa erilaisia ristiintaulukointimahdollisuuksia lajien hallinnollisten ominaisuuksien ja uhanalaisuusluokkien mukaan sekä erilaisia hakuominaisuuksia, kehitetään käyttäjäpalautteen avulla. Aineistot voi myös ladata oman organisaation tietojärjestelmiin suunnittelutyötä varten.
Aiemmin lajitieto on kulkenut maankäytön suunnittelusta ja suojelusta vastaavien tahojen välillä lähinnä sähköpostin välityksellä tiedostoina. Lajitiedon välittämisessä on otettu merkittävä digiloikka Lajitietokeskuksen perustamisen jälkeen.
Avoin ja käyttörajoitettu lajitieto
Lajitietokeskus on avoimen tiedon edelläkävijöitä ja noudattaa aineistopolitiikassaan kansallisia ja kansainvälisiä avoimen tiedon linjauksia. FAIR-periaatteet tarjoavat hyvän arviointikehikon sille, miten pitkälle olemme päässeet aineiston avoimuudessa. Niiden mukaan aineistot tulee tehdä löydettäviksi (findable), saavutettaviksi (accessible), yhteentoimiviksi (interoperable) ja uudelleenkäytettäviksi (re-usable).
Kaikkea aineistoa ei kuitenkaan voida jakaa avoimesti tarkoin paikkatiedoin. Julkisuuslaki määrittelee, että sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja uhanalaisista eläin- tai kasvilajeista on salattava, jos tiedon antaminen niistä vaarantaisi kysymyksessä olevan lajin suojelun. Näitä lajeja ei ole aiemmin määritelty, mutta Lajitietokeskuksen vetämässä laajassa kansallisessa prosessissa lajeista sovittiin. Aineistojen avoimuutta voidaan rajata myös muun muassa tutkimustiedon julkaisuviiveen (embargon) vuoksi tai muista syistä aineiston omistajan toiveesta. Viranomaisten käytössä nämäkin aineistot ovat kuitenkin käytettävissä tarkoin paikkatiedoin ilman rajoituksia.
Laatu ennen kaikkea
Lokakuussa 2020 Lajitietokeskuksessa on jo lähes 38 miljoonaa havaintoa. Joukossa on laadultaan ja tarkkuudeltaan vaihtelevaa aineistoa. Kaikki aineistokokonaisuudet saavat laatuluokituksen, joka kertoo, onko kyseessä esimerkiksi viranomaisten itse keräämä aineisto tai tutkijoiden tuottama aineisto.
Kansalaistieteen avulla kerättyjen aineistojen joukossa on suuremmalla todennäköisyydellä virheellisiä määrityksiä tai muuten puutteellista tietoa ja ne saavat alemman laatuluokituksen. Niissä on kuitenkin paljon myös korkealaatuisia havaintoja, jotka asiantuntijat voivat vahvistaa esimerkiksi valokuvasta. Keskeisimpiä kehittämiskohteita viranomaispalveluissa ovatkin työkalut, joiden avulla datamassasta voi seuloa tarkoituksenmukaiset havainnot mahdollisimman helposti ja ymmärrettävästi. Laatutyökaluihin kuuluvat hakupalvelut, joissa aineistoja voidaan rajata esimerkiksi aineistokokonaisuuden luotettavuuden perusteella (asiantuntijoiden varmistamat) tai paikkatiedon tarkkuuden perusteella.
Aineistojen laatua myös parannetaan ns. annotoinnin eli laatukommentoinnin avulla. Pitkälle edenneet eliöryhmien harrastajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä vahvistaessaan kansalaistieteen avulla kerättyjä havaintoja. Ja monet intohimoiset luonnon monimuotoisuuden ammattilaisetkin käyttävät vapaa-aikaansa parantaakseen aineistojen laatua.
Pitkälle edenneet eliöryhmien harrastajat tekevät mittaamattoman arvokasta työtä vahvistaessaan kansalaistieteen avulla kerättyjä havaintoja.
Monimuotoisuudesta valtavirtaa
Yhteisten viranomaispalveluiden käyttöönotto lajitiedon hallinnassa ympäristö- ja luonnonvarahallinnossa on pitkäjänteisen työn tulosta. Sitä ovat edeltäneet monen vuoden neuvottelut aineistojen jakamisen ja käytön periaatteista ja käytännön suunnittelua. Suunnitteluvaiheessa mukana ovat olleet keskeiset lajitiedon tuottajat kuten Luonnonvarakeskus, Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus sekä tiedon käyttäjiä kuten Ely-keskusten ympäristöviranomaiset ja Suomen metsäkeskus.
Viranomaisaineistojen palveluiden avauduttua kiinnostusta käyttöön on ilmennyt laajasti. Esimerkiksi Puolustusvoimat haluaa huomioida luontoarvot tehtävissään turvaamalla luonnon monimuotoisuutta harjoitustoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Samoin Väylävirasto on ilmaissut kiinnostuksen aineistojen tehokkaaseen käyttöön Viranomaisportaalin kautta.
Luontokadon pysäyttämisestä on laajasti todettu, että luonnon monimuotoisuuden huomioiminen tulee olla valtavirtaa kaikessa suunnittelussa, jotta tavoitteeseen voidaan päästä. Lajitiedon jakaminen yhdestä palvelusta on hyvin konkreettinen työkalu valtavirtaistamisen saavuttamiseksi.
Luontokadon pysäyttämisestä on laajasti todettu, että luonnon monimuotoisuuden huomioiminen tulee olla valtavirtaa kaikessa suunnittelussa, jotta tavoitteeseen voidaan päästä.
Tätä blogiartikkelia kirjoittaessani on juuri julkistettu, että Metsähallitus ja Suomen ympäristökeskus ovat jakaneet yli miljoona havaintoa Suomen Lajitietokeskukseen. Jatkossa nämäkin tiedot päivittyvät automaattisesti Metsähallituksen Laji-GIS -järjestelmän ja Suomen Lajitietokeskuksen välillä.