Overlay-lehdet ja nettiarkistot: tieteellisen julkaisemisen tulevaisuus

”Ei ole mitään syytä, miksei nettiarkiston ja overlay-lehtien yhdistelmää voisi laajentaa kaikille tieteenaloille ja säästää miljardeja euroja vuodessa. Tämä vapauttaisi tieteen tekemiseen valtavasti resursseja, jotka tällä hetkellä hukataan kaupallisten kustantajien voittoihin”, kirjoittaa kosmologi Syksy Räsänen artikkelissaan. Räsäsen mukaan tie kestävämpään julkaisemisen kulttuuriin kulkee nykytilanteen tiedostamisen ja konkreettisten ratkaisujen kautta. Voittoa tavoittelematon timanttijulkaiseminen (diamond open access) merkitsee Räsäselle paluuta open access -liikkeen juurille.

(This article is also available in English.)

Teksti: Syksy Räsänen (Helsingin yliopisto, Fysiikan osasto)
Syksy Räsäsen mukaan open access -liike on epäonnistunut julkaisemisen kustannuksia koskevissa tavoitteissaan.

Budapestin avoimen julkaisemisen aloitteesta on kulunut yli 20 vuotta. Open access -liikkeen veteraani Paul Ayris University College Londonin kirjastosta on todennut, että aloite on epäonnistunut tärkeimmässä tavoitteessaan – tieteellisen julkaisemisen kustannusten vähentämisessä.

Epäonnistuminen johtuu siitä, että monissa open access -hankkeissa ei ole otettu lähtökohdaksi tiedeyhteisön tarpeita ja pyritty tyydyttämään niitä kustannustehokkaalla tavalla julkaisumarkkinoista riippumatta, toisin kuin Budapestin aloitteessa linjattiin.

Esimerkiksi Plan S, avoimen tieteen kärkihanke Euroopassa, on keskittynyt tieteellisen julkaisemisen bisnesmallin muuttamiseen. Kuten Ayris toteaa, tämä on johtanut siihen, että Plan S on leiponut kaupallisten lehtien hinnoittelun osaksi avoimen julkaisemisen maastoa.

Monissa open access -hankkeissa ei ole otettu lähtökohdaksi tiedeyhteisön tarpeita ja pyritty tyydyttämään niitä kustannustehokkaalla tavalla julkaisumarkkinoista riippumatta.

Tiedeyhteisö maksaa tieteellisistä lehdistä miljardeja euroja joka vuosi – arvioita summista voi katsoa tästä kirjoituksestani. Tämä johtuu siitä, että suurimman osa tieteellisistä artikkeleista julkaisevat suuryritykset, joiden tavoitteena on tehdä mahdollisimman paljon voittoa. Tiedeyhteisön tavoitteena on sen sijaan tieteellisen julkaisemisen toteuttaminen tavalla, joka maksimoi tieteen tulosten saatavuuden ja minimoi kustannukset.

Kaupallisten kustantajien ja tiedeyhteisön tavoitteet ovat ristiriidassa, joten niiden yhteensovittaminen on vaikeaa. Onneksi se on myös tarpeetonta: tiedeyhteisö voi hylätä tieteellisen julkaisemisen bisnesmallin. (Ainakin mitä tulee lehtiin; tieteelliset kirjat ovat oma lukunsa, johon en tässä puutu.)

Vuosikymmeniä vanha ratkaisu

Joskus open access -pohdinta keskittyy siihen, miten artikkelit voi julkaista edullisesti ja avoimesti. Nettiarkisto arXiv on kuitenkin ratkaissut tämän ongelman yli 30 vuotta sitten. arXiv on fysiikan, matematiikan, tietojenkäsittelytieteen ja läheisten alojen arkisto. Artikkelien lähettäminen arXiviin on ilmaista, ja ne julkistetaan seuraavana arkipäivänä. Artikkelit ovat kaikkien luettavissa ilmaiseksi ikuisesti. Kirjoittaja voi vapaasti päivittää artikkeleitaan, mutta kaikki aiemmat versiot jäävät saataville; kirjoittaja ei voi poistaa artikkeleita. arXiv on vuodesta 1991 alkaen julkistanut yli 2.3 miljoonaa tieteellistä artikkelia.

Vuonna 2022 arXivissa julkistettiin 185 692 tieteellistä artikkelia, ja kokonaiskustannukset olivat 2 203 389 dollaria. Tämä tekee 12 dollaria per artikkeli, mutta luku on hieman harhaanjohtava, koska iso osa arXivin kustannuksista on kiinteitä eikä kasva artikkelien määrän myötä. Vertailun vuoksi, kaupalliset kustantajat veloittavat yhdestä artikkelista keskimäärin 3500–5000 euroa.

Ainakin hiukkasfysiikassa ja kosmologiassa tieteellisten tulosten rekisteröiminen, julkistaminen ja pysyvä arkistointi ovat tapahtuneet arXivin kautta maailmanlaajuisesti jo vuosikymmeniä. arXiv myös mahdollistaa lyhyiden tieteellisten kommenttien julkistamisen nopeasti mutta jäsennetysti tavalla, johon lehdet eivät taivu. Toisin kuin lehdissä, ei ole huolta, että artikkelit joskus poistuisivat saatavilta, kun kustantaja päättää sulkea lehden sivut.

Satakertainen säästö

arXiv tarkistaa vain pinnallisesti, ovatko artikkelit tieteenalan käytäntöjen mukaisia. Lehtien ainoaksi tehtäväksi on jäänyt vertaisarviointi ja laatuleiman antaminen. Kun artikkeli on julkaistu lehdessä, siihen voi arXivissa liittää julkaisutiedot.

Vertaisarviointiin ei kuitenkaan tarvita perinteisiä lehtiä, sen voi tehdä arXivia hyödyntävissä overlay-lehdissä. Kun artikkeli on julkistettu arXivissa, kirjoittaja ilmoittaa overlay-lehteen, että haluaa julkaista artikkelin siellä. Lehti hoitaa vertaisarvioinnin tavalliseen tapaan. Jos artikkeliin tulee muutoksia, uusi versio julkaistaan arXivissa, ja siihen merkitään julkaisutiedot kuten muidenkin lehtien tapauksessa. Overlay-lehti voi koota julkaisemansa artikkelit omille sivuilleen, linkattuna arXiviin.

Ei ole mitään syytä, miksei nettiarkiston ja overlay-lehtien yhdistelmää voisi laajentaa kaikille tieteenaloille ja säästää miljardeja euroja vuodessa. Tämä vapauttaisi tieteen tekemiseen valtavasti resursseja, jotka tällä hetkellä hukataan kaupallisten kustantajien voittoihin.

Overlay-lehtien tarpeisiin on kehitetty ohjelmistoja (esimerkiksi RIOJA-projektissa vuonna 2008), ja nykyään sopivan paketin voi ostaa valmiina ainakin Scholasticalta. Hinta on 350 dollaria vuodessa, plus 10 dollaria per lehteen lähetetty artikkeli. DOI-tunnuksen saaminen Crossref-palvelusta maksaa 275 dollaria vuodessa plus 1 dollari per julkaistu artikkeli. Jos lehti julkaisee 100 artikkelia vuodessa ja hylkää kaksi kolmesta, hinnaksi tulee 37 dollaria per artikkeli. Yhdessä arXivin kustannusten kanssa tämä on noin sata kertaa vähemmän kuin kaupallisten kustantajien hinta.

Overlay-lehtiä toimii jo, esimerkkeinä Open Journal of Astrophysics ja Discrete Analysis. Ne eivät ole ainoita, mutta toistaiseksi overlay-lehdet ovat vielä poikkeus. Niitä on kuitenkin helppo perustaa lisää ja niillä voi korvata kaupalliset julkaisut, joitakin poikkeuksia kuten kahvipöytälehtiä Nature ja Science lukuun ottamatta.

arXivin mallin mukaisia nettiarkistoja on jo perustettu muille aloille, esimerkiksi biologiaan bioRxiv. Ei ole mitään syytä, miksei nettiarkiston ja overlay-lehtien yhdistelmää voisi laajentaa kaikille tieteenaloille ja säästää miljardeja euroja vuodessa. Tämä vapauttaisi tieteen tekemiseen valtavasti resursseja, jotka tällä hetkellä hukataan kaupallisten kustantajien voittoihin.

Timanttinen silta kuilun yli

Pääasiallinen syy siihen, että edes hiukkasfysiikassa ja kosmologiassa ei ole siirrytty kokonaan overlay-lehtiin on se, että tutkijat haluavat tunnettujen lehtien antaman laatuleiman, ja koska he eivät maksa artikkelien julkaisemista omista rahoistaan, heillä ei ole tarvetta muuttaa mitään.

Kuilu artikkeleita kirjoittavien ja lukevien tutkijoiden ja niiden julkaisemisesta maksavien instituutioiden välillä on este tilanteen korjaamiselle. Tutkijat eivät usein edes tiedä, miten suuria summia julkaisemiseen menee, eivätkä maksajat ole aina tietoisia siitä, miten helposti tutkijat voisivat julkaisemisen järjestää.

Tilanne vaikuttaa kuitenkin olevan paranemassa. Open access -liike on osittain palaamassa juurilleen asettamalla keskiöön tiedeyhteisön ja pyrkimällä edistämään voittoa tavoittelematonta avointa julkaisemista. Liikkeen terminologiassa se tunnetaan nimellä timanttinen open access (diamond open access).

Euroopassa alkoi vuonna 2022 DIAMAS-projekti, jonka tarkoituksena on kartoittaa ja vahvistaa timanttista open accessia. DIAMASin toimintasuunnitelmassa tuodaan esille avainkysymykset: rahoituksen kestävyys ja kommunikaatio eri toimijoiden välillä, mikä on timanttiseen open accessiin siirtymisen edellytys. Eurooppalaisten yliopistojen EUA-yhteistyöelin, Suomen Akatemia ja Tieteellisten seurain valtuuskunta ovat mukana DIAMASissa. Plan S:n toiminnanjohtaja Johan Rooryck on kirjannut hyviä timanttisen avoimen julkaisemisen periaatteita, korostaen sitä, että voittoa tavoittelemattoman julkaisemisen pitää lähteä tiedeyhteisöstä ja olla sen hallinnassa.

Valitettavasti timanttisen open accessinkin yhteydessä nettiarkistoja käsitellään joskus vain muualla julkaistujen artikkelien varastoina, näkemättä niiden mahdollisuutta overlay-lehtiin yhdistettynä täysin korvata kaupalliset lehdet.

Kaiken tutkimuksen julkaiseminen overlay-lehdissä on mahdollista vain, jos tutkijat perustavat niitä ja arvostavat niissä julkaistuja artikkeleita samaan tapaan kuin perinteisten lehtien artikkeleita. Tätä edesauttaa se, että julkaisuista maksavat tahot kertovat tutkijoille rahoituksen ongelmista.

Kaiken tutkimuksen julkaiseminen overlay-lehdissä on mahdollista vain, jos tutkijat perustavat niitä ja arvostavat niissä julkaistuja artikkeleita samaan tapaan kuin perinteisten lehtien artikkeleita. Tätä edesauttaa se, että julkaisuista maksavat tahot kertovat tutkijoille rahoituksen ongelmista, kehottavat tutkijoita olemaan tekemättä työtä kaupallisille kustantajille (kuten Harvardin yliopiston kirjasto teki maksumuurien osalta jo 2012), ja tukevat nettiarkistojen ja overlay-lehtien perustamista.

Tämä taasen vaatii sitä, että julkaisuista maksavat instituutit tietävät, että nettiarkistot ja overlay-lehdet ovat kustannustehokas, kokeiltu ja toimiva tapa järjestää uusien tieteellisten artikkelien julkaiseminen. Ratkaistavaksi jää vain vanhoissa lehdissä julkaistujen tieteellisten artikkelien saatavuus. Tällä hetkellä monet tutkijat käyttävät sci.hub-palvelua, mutta tiedeyhteisöllä täytyy olla parempi ratkaisu. Yksi mahdollisuus on maksaa kustantajille kertasumma siitä, että ne luopuvat vanhojen artikkelien copyrightista ja antavat ne avoimesti saataville; toinen on niiden pakottaminen lakiteitse tekemään niin.

Helsingin yliopiston rooli

Kuten opetus- ja kulttuuriministeriön Sami Niinimäki on todennut, pelkät julkilausumat eivät tuo muutosta. Tarvitaan aktiivisia toimia. Helsingin yliopisto voi auttaa overlay-lehtien perustamisessa ja edistää uusien alakohtaisten maailmanlaajuisten nettiarkistojen perustamista yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. arXiv on selvittämässä overlay-lehtien mahdollisuuksia ja sitä, miten arXiv voi edistää niitä, ja Helsingin yliopiston kirjasto voisi tehdä tässä yhteistyötä.

Rahoitusta tähän voi vapauttaa lopettamalla kaupallisten kustantajien tilauksia sen mukaan miten se on alakohtaisesti sopivaa, vaikka kustantajien tapa niputtaa tilauksia voi hankaloittaa tätä. Esimerkiksi kaikkien hiukkasfysiikan ja kosmologian kaupallisten lehtien tilaukset ja Open Access -maksut niille voi lopettaa välittömästi, koska kaikki on saatavilla arXivissa.

Sanoilla tehostaminen ja kustannusten leikkaaminen viitataan usein toimenpiteisiin, jotka vähentävät tehokkuutta ja heikentävät tieteen tekemisen edellytyksiä. Mutta tieteellistä julkaisemista on oikeasti mahdollista tehostaa tavalla, joka säästää valtavasti rahaa niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti ja parantaa tieteen infrastruktuuria. Helsingin yliopisto voi olla tässä edelläkävijä.


Syksy Räsänen (TUHAT, ORCID, @SyksyRasanen) on kosmologi. Hän on Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan dosentti ja vanhempi tutkija hiukkasfysiikan ja astrofysiikan osastolla.