Kuukausi: tammikuu 2021

Julkaistu

Häpeän ruumiillistuma

Tässä kognitiivis-analyyttisen psykoterapeuttikoulutuksen lopputyössäni tarkastelen häpeän tunnetta ja kehollisuutta psykoterapiassa sekä kirjallisuuden että terapiavinjettejen avulla. Tuskallisena ja usein äkillisesti heräävänä tunteena häpeä on merkittävä kärsimystä aiheuttava kokemus monille ihmisille. Harva on saanut riittävästi tukea lapsuudessaan tämän vaikean tunteen tunnistamiseen ja sietämiseen. Häpeän luonteeseen kuuluu piiloutuminen ja häpeän kätkeminen, mikä tekee sen havaitsemisesta ja tutkimisesta myös psykoterapiassa vaikeaa. Häpeän kokemiseen, kuten yleensä tunteisiin, liittyy erilaisia kehollisia reaktioita, mitkä voivat osaltaan olla viitoittamassa tietä häpeän mahdollisuuden huomioimiseen ja havaitsemiseen. Terapeutti ei voi suoraan luottaa havaitsemiinsa asiakkaansa kehollisiin reaktioihin tai itselleen tuleviin ”tunnetartuntoihin”, vaan aina on pyrittävä asiakkaan kanssa yhdessä tutkimalla löytämään asiakkaan yksilöllinen merkitys kokemuksilleen. Työssäni tuon myös esiin joitain terapeutin keinoja tukea häpeää kokevaa asiakastaan.

Heli Haavisto: Häpeän ruumiillistuma
Kognitiivis-analyyttinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020

Julkaistu

Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta

Opinnäytetyössä käsitellään narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykodynaamista psykoterapiaa. Ensin kuvataan nuoruusikäisten psykoterapian erityispiirteitä, jonka jälkeen kuvataan varhaista problematiikkaa narsististen häiriöiden taustalla. Narsistisen problematiikan kanssa kipuilevilla on yleensä ollut haasteita varhaisessa lapsi-vanhempi-suhteessa, mikä voi heijastua nuoruusiässä eriytymiskehityksen ja persoonallisuuden integraation pulmina. Terapian alussa nuoren on saatava rauhassa etsiä kosketusta omaan mieleensä ja sen toimintaan. Kun psyykkinen rakenne ja itsesäätelykeinot vahvistuvat nuori voi alkaa käsitellä terapiassa konfliktejaan ja saada niihin ymmärrystä. Nuoruusikäisen narsistisen potilaan hoitoa pohditaan opinnäytetyössä tapausesimerkein eri teorioihin peilaten.

Heidi Willman: Narsistisesti haavoittuneiden nuorten psykoterapiasta
Psykodynaaminen nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020

Julkaistu

Terapeutin kasvot kannattelevana yhteytenä

Kehityspsykologisesti ymmärretään, kuinka vastavuoroinen katse toimii minuuden kehittymisen perustana. Lapsi näkee itsensä, kun hän näkee äidin kasvot. Vähän on kuitenkin saatavilla kuvausta siitä, kuinka katsekontakti palvelee välineenä psykoterapiaprosessiin liittyvässä erillistymis-ja yksilöitymiskehityksessä. Tässä tapaustutkimukseen perustuvassa opinnäytetyössä tarkasteltiin terapeutin ja asiakkaan aluksi kielellisen tietoisuuden ulottumattomissa olevaa katseen avulla tapahtuvaa vastavuoroista yhteistoimintaa ja sen yhteyttä erillisyyden ja minuuden kokemuksen rakentumiseen. Erityisesti tarkasteltiin katsekontaktin pakottavuutta sekä terapeutin ja asiakkaan yhteistä neuvottelua tästä ilmiöstä. Aineistona hyödynnettiin yhden koulutuspsykoterapia-asiakkaan kolmen ensimmäisen terapiavuoden ajalta 209 ensimmäistä istuntoa, niistä nauhoitettuja äänitallenteita, terapeutin muistiinpanoja sekä istunnoista tehtyjä litteraatioita. Pakottavasta katsekontaktista päästiin terapiassa siirtymään kahden vuoden jälkeen kielelliseen vastavuoroisuuteen ja kohti minuuden kokemusta. Katsetta ja kasvoja koskevan yhteisen neuvottelun avulla katsekontaktin pakottavuuden ristiriita tuli psyykkisesti ratkaistuksi ja näin ei-kielelliset ja kielelliset prosessit pääsivät integroitumaan. Katseen irrottamisen vastustuksen siirtyminen kielellisesti jaetuksi mahdollisti eriytymisprosessiin liittyvän ristiriidan tietoisen käsittelemisen. Terapiaprosessi opetti, kuinka kasvojen ja katseen merkityksen tarkastelua voidaan käyttää terapiakontekstissa myös tietoisena työvälineenä.

Titta Ruuttu: Terapeutin kasvot kannattelevana yhteytenä –pakottavasta katseyhteydestä minuuden ja erillisyyden löytämiseen.
Integratiivinen aikuisten ja nuorten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2017-2020