Tämän kvalitatiivisen tapaustutkimuksen tutkimuskohteena on millä tavalla syvästi traumatisoituneen potilaan visuaaliset mielikuvat ilmentävät trauman prosessointia ja läpityöskentelyä psykoanalyysissa. Tutkimusmenetelmänä on teoriaohjaava sisällönanalyysi ja tutkimusaineistona potilaan kuvaukset visuaalisista mielikuvistaan poimittuna analyysituntien muistiinpanoista n. kahden ja puolen vuoden ajalta hoidon alusta lukien. Teoreettisena taustana olen käyttänyt Faye Careyn (2018) laajaa selvitystä visuaalisten mielikuvien merkityksestä psykoanalyyttisessä teoriassa sekä Gustav Schulmanin, Kristina Saranevan, Henry Krystalin ja Pirkko Siltalan kirjoituksia psyykkisestä traumasta.
Tutkimuksen lähtökohtana on että potilaan mieleen spontaanisti nousevat visuaaliset mielikuvat ovat unenkaltaisia näkyjä ja tarjoavat unen tavoin symbolein katettuja polkuja potilaan sisäiseen maailmaan. Ne voivat kantaa hyvin varhaisia kokemuksia ja torjuttuja tuskallisia tunnemuistoja, joita on helpompi lähestyä kuvan kautta. Usein erityisen tunnepitoiset ja traumaattiset kokemukset tallentuvat muistiin ensisijaisesti mielikuvina ja nousevat esiin pakottavina ja tunkeutuvina kuvina. Tutkimuksessani tarkastelen miten potilaan visualaiset mielikuvat muuttuivat määrällisesti ja laadullisesti hoidon edetessä herättäen visuaalisen kuvamaailman ns. visuaalisen vastatransferenssin myös analyytikon mielessä. Visuaalisista mielikuvista rakentui näin vuorovaikutuksen väylä transferenssin ja vastatransferenssin työstämisen kautta ja niiden merkitys avautui analyyttisen parin yhteisen tulkinnan ja oivallusten kautta.
Potilaan traumaattisten kokemusten työstäminen ja integraatio tapahtui visualisia mielikuvia apuna käyttäen. Aineiston perustalta jaottelin visuaaliset mielikuvat kolmeen kategoriaan, jotka ilmensivät myös potilaan itsekokemuksen ja tunteiden säätelykyvyn eri asteita ja jotka kaikki omalla tavallaan sitoivat ahdistusta. Ensimmäisen ryhmän muodostivat pakottavat spontaanit ja mekaaniset visuaaliset mielikuvat, toisen kehittyneemmän ryhmän spontaanit osittain työstettävissä olevat visuaaliset mielikuvat ja kolmannen ryhmän muodostivat potilaan mieleensä kutsumat ja työstettävissä olevat visuaaliset mielikuvat. Tarkasteltaessa potilaan visuaalisia mielikuvia kronologisesti voidaan todeta, että ne muuttuivat hoitoprosessin aikana ensimmäisestä kategoriasta kohti kolmatta kategoriaa. Potilas kykeni yhä paremmin käyttämään niitä itsensä ja traumansa työstämisessä. Visuaalisten mielikuvien sisältö ja muoto ilmensivät myös defenssimekanismien kehitystä ja psyyken rakenteellista muutosta. Spontaanit visuaaliset mielikuvat vähenivät kun potilas kykeni yhä paremmin tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan ja kokemuksiaan myös verbaalisesti. Visualisoinnista tuli yhä enemmän leikittelevää yhteistä kuvittelua, reverietä.
Elisa Ihalainen: Näen sieluni silmin: visuaaliset mielikuvat traumapotilaan psykoanalyyttisessa hoidossa
Psykoterapeutti-psykoanalyytikko-kouluttajapsykoterapeuttikoulutus 2017-2021