Tässä työssä tarkasteltiin pakko-oireissa ja suhteessa tunteisiin tapahtunutta muutosta osana nuoren aikuisen pitkäkestoista (80krt) kognitiivista psykoterapiaa. Työn erityisenä mielenkiinnon kohteena oli tarkastella, miten asiakkaan suhtautuminen omiin ajatuksiin ja tunteisiin muuttui samalla, kun pakko-oireet lievittyivät. Työssä yhdisteltiin onnistuneesti kognitiivisen psykoterapian lähestymistapoja ja tunnekeskeiseen terapiaan (EFT) pohjaavaa tunnetyöskentelyä pakko-oireiden hoidossa.
Terapian aikana tapahtunutta muutosta asiakkaan pakko-oireissa arvioitiin Y-BOCS-haastattelulla ja suhteessa tunteisiin tapahtunutta muutosta assimilaatiomallin ja APES-asteikon (Assimilation of Problematic Experience Scale) avulla. Terapian aikana asiakkaan pakko-oireissa tapahtui merkittävä väheneminen niin pakkoajatusten kuin pakkotoimintojen osalta. Myös asiakkaan suhde tunteisiin muuttui aikaisempaa sallivammaksi ja tunteiden säätelyn keinot monipuolisemmiksi.
Pakko-oireiden hoidossa kognitiivis-behavioraalisille menetelmille ja erityisesti altistushoidolle on saatu tehokkainta tutkimusnäyttöä. Tämä tutkimus antaa tukea näkemykselle, jonka mukaan altistuksen lisäksi tunnekeskeisiä ja kokemuksellisia menetelmiä hoitoon sisällyttämällä voidaan oiretason lisäksi saada merkittävää muutosta asiakkaan tunne-elämässä ja -sallivuudessa. Juuri oikeanlaisten menetelmien yhdistäminen parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi edellyttää kuitenkin paitsi laaja-alaisempaa psykoterapiatutkimusta, myös terapeutin kykyä tunnistaa asiakkaan yksilölliset tarpeet ja hyödyntää erilaisia menetelmiä joustavasti.
Marjo Rolig: Uhka vai mahdollisuus? Kognitiivisen psykoterapian aikana tapahtunut muutos nuoren aikuisen pakko-oireissa ja suhteessa tunteisiin.
Kognitiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2019-2022