Hevosavusteinen työskentely itsemyötätunnon virittäjänä osana psykoterapiaprosessia

Lopputyö käsittelee sitä, miten hevonen voi olla osana psykoterapiaprosessia virittämässä potilasta myötätunnon kokemiseen itseä kohtaan. Tarkastelen aihetta myötätuntosuuntaisen psykoterapian ja hevosavusteisen psykoterapian teorioita yhdistämällä. Tutkimus sisältää viiden kerran myötätuntosuuntaisen intervention. Interventioon sisältyy kolme äänitettä, joissa myötätunto virtaa muilta itselle, itseltä muille sekä lopuksi itseltä itselle. Hevonen on apuna interventiossa hetkeen asettumisessa, myötätuntoisen asenteen löytämisessä sekä työskentelyyn virittämisessä.
Itsemyötätunnon osatekijöitä mitataan tutkimuksessa Neffin Myötätunto itseä kohtaan -kyselyllä alku- ja loppumittauksena. Kysely koostuu 26 väittämästä, joista kolme mittaa positiivista itsemyötätuntoa ja kolme väittämää puolestaan itsemyötätunnon puutetta.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että hevosen läsnäolo helpottaa myötätunnon vastaanottamista silloin, kun aiemmat ihmiskontaktit eivät ole sitä tarjonneet. Itsemyötätunnon kasvu näkyi lempeänä suhtautumisena hevoseen ja sitä kautta itseen. Potilaan toimintakyky lisääntyi ja hän ei hankalan tunteen tai ajatuksen tullessa enää jäänyt murehtimaan ja syyttämään. Tutkimusaineisto on pieni, joten tutkimustuloksen yleistettävyyden varmistamiseksi tarvitaan laajempaa tutkimusta löydettyjen tutkimustulosten laajentamiseksi.
Riikka Lamminen: Hevosavusteinen työskentely itsemyötätunnon virittäjänä osana psykoterapiaprosessia
Kognitiivis-integratiivinen aikuisten yksilöpsykoterapian koulutusohjelma 2020-2023